Uusi tutkimus: HIV-alatyyppien merkitys virustaakkamääritykselle

HIV-potilaiden hoidossa tärkeä infektion tilaa kuvaava parametri on potilaan veressä olevan viruksen määrä, virustaakka. Virustaakan mittaamiseen käytettävät kaupalliset testit saattavat antaa todellista matalamman tuloksen. Ongelman laajuudesta Suomen oloissa tarvitaan luotettavaa tietoa. KTL:lla käynnistetään tutkimus, jossa uusien HIV-tartuntojen testin tulokseen mahdollisesti vaikuttavat mutaatiot määritetään maksutta. Tutkimus kestää vuoden 2000 loppuun.

AIDS:ia aiheuttavat HIV-1 -kannat luokitellaan geneettisiin alatyyppeihin (A-J) joiden esiintyvyys maapallon eri osissa vaihtelee huomattavasti. Pohjois-Amerikan ja Länsi-Euroopan HIV-1 -epidemiat ovat lähes täysin B-alatyypin aiheuttamia. Syy tähän on ilmeisesti epidemiologisessa taustassa; B-tyyppi levisi epidemian alussa veritartuntana (ruiskuhuumeet ja verituotteet) ja hallitsee näillä alueilla nyt myös seksuaaliteitse tapahtuvaa tartuntaa. Kuitenkin monessa Euroopan maassa ja erityisesti Pohjoismaissa esiintyy merkittävässä määrin myös muita alatyyppejä. KTL:n toteuttamassa tutkimuksessa Suomessa vuosina 1988-94 esiintyneistä HIV-infektioista noin 25 prosenttia todettiin olevan muuta kuin alatyyppiä B. Infektioiden joukosta todettiin kaikkia alatyyppejä paitsi H:ta ja J:tä.

HIV-pandemian kannalta katsoen B-alatyyppi on kuitenkin vähemmistönä. Afrikassa, jossa infektioita on eniten, esiintyy kaikkia alatyyppejä. Tavallisimpia tällä alueella ovat A, C ja D. Intiassa ja Kaakkois-Aasiassa alatyypit C ja E ovat yleisimpiä. Viime aikoina ruiskuhuumeenkäytön kautta C-alatyyppi on nopeasti yleistynyt Kiinassa ja alatyyppi A entisen Neuvostoliiton maissa. Esimerkkinä käy Kaliningradin epidemia, jossa on todettu kesäkuun 1996 jälkeen yli 2 000 uutta HIV-tartuntaa. Onkin väistämätöntä, että vaihteleva osa maassamme vuosittain todettavista uusista HIV-tapauksista kuuluu muuhun alatyyppiin kuin B.

Alatyyppi vaikuttaa testin luotettavuuteen

HIV-potilaan hoidon tehon arvioimiseksi veressä olevan viruksen määrä on kyettävä mittaamaan tarkasti. Tavallisin menetelmä perustuu siihen, että osa viruksen genomia monistetaan ja viruksen määrä lasketaan monistumisen tehosta verrattuna standardiin. Tuloksen luotettavuuteen vaikuttaa ratkaisevasti se, että testissä käytettävät koettimet ja alukkeet sitoutuvat hyvin viruksen genomiin. Tämä puolestaan on mahdollista vain, mikäli molempien emäsjärjestys vastaa toisiaan. Testin

toisen palstan alkuun

toiminnan kannalta on tärkeää, että koetin ja alukkeet sitoutuvat sekä spesifisesti että tehokkaasti mitattavan viruksen genomiin.

Koska HIV muuntelee geneettisesti, on joillakin viruskannoilla kuitenkin mutaatioita niillä alueilla, joihin alukkeet ja koetin sitoutuvat. Erityisen ongelmallisia tässä suhteessa ovat alatyyppeihin A ja G kuuluvat virukset. Huonosta vastaavuudesta voi olla seurauksena virheellinen käsitys virustaakasta ja myös hoidon tehosta. Myös päätös hoidon aloittamisesta saattaa viivästyä väärin perustein.

Myös HIV-tartunnan saaneiden äitien lasten kohdalla saattaa tulla ongelmia, jos äidin tartunnan on aiheuttanut muu kuin alatyyppi B. Virheellisesti negatiivinen testitulos saattaa johtaa vääriin johtopäätöksiin lapsen tartunnasta. Lisäksi ehkäisevän hoidon lopettamispäätös nojaa testin antamaan tulokseen.

Ilmaista

Kvantitatiivisen virustaakkamäärityksen tulosten oikea tutkinta edellyttää, että jokaiselta tartunnan kantajalta määritetään HI-viruksen alatyyppi ja lisäksi genomin sekvenssi testin kannalta kriittiseltä alueelta. Koska tutkimus on vaativa ja kallis, KTL käynnistää prospektiivisen tutkimuksen, jossa määritetään kaikista uusista Suomessa todettavista HIV-tartunnoista alatyyppi sekä kvantitatiivisessa testissä käytetyn alueen sekvenssi kahden vuoden aikana, alkaen 1.1.1999. Tavoitteena on selvittää, miten paljon muuntelua testien käyttämillä alueilla käytännössä esiintyy, ja miten paljon se vääristää testin tulosta. Tutkimukseen osallistuminen on maksutonta ja sen voi tilata HIV-laboratorion lähetteellä alla mainitusta osoitteesta. Jokaisesta tutkimukseen osallistuvasta määrityksestä toimitetaan vastaus. Tutkimuksen tulosten perusteella arvioidaan uudelleen HIV-alatyyppimäärityksen merkitsevyys virustaakan mittaamiselle.

HIV-alatyyppitutkimus kannattaa jo nykyisenkin tiedon perusteella tehdä myös ennen tutkimusprojektin alkua tartunnan saaneille potilaille, jolloin määritys kuitenkin on maksullinen. Määritys kannattaa tehdä erityisesti, mikäli potilaan plasman virustaakka on pitkään pysynyt matalana ilman antiviraalihoitoa (alle 2 000 kopiota/ml), tai mikäli kliinisessä kuvassa tapahtuu selvää huonontumista ilman samanaikaista virustaakan nousua.

Mika Salminen, KTL
(09) 4744 8454, mika.salminen@ktl.fi
Kirsi Liitsola, KTL
Henrikki Brummer-Korvenkontio, KTL