Haarukkapaloja Finravinto-tutkimuksesta

Rasvat

Finravinto 1997 -tutkimuksen mukaan suomalaisen ruokavaliossa rasvan määrä on lähestymässä suositeltavaa tasoa, mutta tyydyttyneen rasvan osuus on edelleen suositusta runsaampaa. Eteläsuomalaiset ovat edelläkävijoitä pehmeiden rasvojen kuluttajina ja nuoret aikuiset kasviöljyn käyttäjinä.

Finravinto 1997 -tutkimuksen mukaan yhdeksän kymmenestä suomalaisista käyttää leivän päällä jotain rasvaa. Kolmasosa tutkituista käytti leivällä 40-60-prosenttista margariinia tai rasvaseosta, kolmasosa 70-80-prosenttista ja joka neljäs joko voi-kasvisöljyseosta tai voita, jonka käyttö oli harvinaisempaa Lounais-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla kuin pohjoisemmilla tutkimusalueilla. Ruoanvalmistusrasva oli yleisimmin kasviöljyä, voi-kasviöljyseosta tai voita tai 60-80 prosenttia rasvaa sisältävää rasiamargariinia. Pääkaupunkiseudulla joka toinen, 25-34-vuotiaista jopa yli 60 prosenttia, käytti ruoanvalmistukseen pääasiassa kasviöljyä ja Lounais-Suomessa noin 40 prosenttia. Kuopion ja Oulun tutkimusalueilla sitä vastoin voi-kasviöljyseosta tai voita käytettiin ruoanvalmistuksessa kasviöljyä useammin. Naisilla ja miehillä ei havaittu eroja yleisimmin käytettyjen leipärasvojen eikä ruoanvalmistusrasvojen laadussa.

Kovia rasvoja vähennettävä yhä

Noin 2 900 tutkittavalta haastateltu edellisen päivän ruoankäyttö osoitti, että kokonaisrasvan määrä ruoassa on lähestymässä suosituksen tasoa. On merkittävää, että kun rasvan osuus ruokavalion kokonaisenergiasta (en%) hipoi vielä 1980-luvun alkupuolella 40 energiaprosenttia, on se nyt jo lähellä suosituksen 30 prosenttia (miehillä 33 en% ja naisilla 32 en%). Edullisesta kehityksestä huolimatta suomalaiset saavat edelleen ruoastaan tyydyttynyttä rasvaa runsaasti. Ravintosuosituksissa todetaan, että ruokavalion kovan rasvan (= tyydyttyneet rasvahapot ja transrasvahapot yhteensä) osuuden ei tulisi ylittää noin kymmentä energiaprosenttia. Kovaa rasvaa oli miehillä noin 15 ja naisilla noin 14 prosenttia

toisen palstan alkuun

ruokavalion energiasta. Kovasta rasvasta 94 prosenttia oli tyydyttyneitä rasvahappoja ja vain murto-osa transrasvahappoja. Miesten kovan rasvan saanti oli suurin Kuopion ja Oulun alueilla ja pienin pääkaupunkiseudulla, mutta ikäryhmittäisiä eroja ei miehillä havaittu. Naisilla kovan rasvan saanti ei eronnut alueittain, mutta iäkkäämmillä naisilla saanti oli lähempänä suositusta kuin nuoremmilla naisilla.

Pehmeiden rasvojen (kertatyydyttymättömät ja monityydyttymättömät rasvahapot) saanti tavoittaa juuri ja juuri suosituksen, yhteenlaskettu osuus on nyt noin 15 energiaprosenttia. Miehet saivat tyydyttymättömiä rasvoja eniten pääkaupunkiseudulla ja Lounais-Suomessa. Naisilla tyydyttymättömien rasvojen kulutus oli suurinta pääkaupunkiseudulla. Koska tyydyttymättömien rasvojen yhteenlaskettu saanti vaivoin tavoittaa suositeltavan saannin alarajan (suositus yhteensä n. 15-25 en%), on Suomessa varaa lisätä pehmeiden rasvojen osuutta ruokavaliossa, kun samalla vähennetään kovien rasvojen saantia.

Rasvan lähteet ja ruokavalion muuttaminen

Jos ruokavalion rasvakoostumusta halutaan muuttaa suositeltavaan suuntaan, on tärkeää tietää, mistä lähteistä kovat (erityisesti tyydyttyneet) rasvat nykyisessä ruokavaliossa saadaan, ja mitkä elintarvikkeet sisältävät eniten suositeltavan tyyppistä rasvaa. Ruokavalion rasvakoostumuksen muuttaminen enemmän pehmeitä rasvoja sisältäväksi edellyttää pehmeiden ravintorasvojen (esim. margariinit ja öljyjä sisältävät rasvaseokset) ja kasviöljyjen ja niitä sisältävien elintarvikkeiden (esim. salaatinkastikkeet) ja aikaisempaa vähärasvaisempien maito- ja lihavalmisteiden käytön suosimista runsaasti kovia rasvoja sisältävien elintarvikkeiden kustannuksella. Viljat, kasvikset ja hedelmät sisältävät yleensä vähän rasvaa ja sekin pääosin suositeltavaa pehmeää rasvaa, minkä takia niiden käytön lisääminen on ruokavalion kokonaisuuden kannalta edullista.

Liisa Valsta, KTL
(09) 4744 8598, liisa.valsta@ktl.fi