Nuorten tupakointi lisääntymässä

Suomalaisesta kirjallisuudesta löytyvät ensimmäiset huolestuneet puheenvuorot lasten ja nuorten tupakoinnista jo 1880-luvulta. Kun 1970-luvulla valmisteltiin ensimmäistä tupakkalakia, keskeisenä teemana oli lasten ja nuorten tupakoinnin vähentäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön tupakkapoliittinen työryhmä esitti vuonna 1980 varsin optimistisia arvioita mahdollisuuksista vähentää tupakointia. Jos työryhmän ennakoinnit olisivat osaksikin toteutuneet, tupakoivien osuudet 12-16-vuotiaista olisivat nyt ainakin puolet pienempiä kuin kaksikymmentä vuotta sitten.

Olemme seuranneet 12-18-vuotiaiden tupakoinnin muutoksia vuodesta 1977 alkaen joka toinen vuosi. Pian ilmestyvässä Working together for better health -kongressin (Cardiff, 23.-25. syyskuuta 1998) raportissa olemme verranneet vuoden 1997 tupakointitilannetta siihen, mitä todettiin tasan kaksikymmentä vuotta aikaisemmin juuri kun ensimmäinen tupakkalaki oli tulossa voimaan. Muutokset eivät ole kovin rohkaisevia. Tupakointi näyttää olevan edelleen yhtä yleistä, mutta luonteeltaan jopa addiktiivisempaa. Aamutupakointi ja henkeen vetäminen ovat yleistyneet, samoin koulutupakointi.

Nuuskaaminen lisääntynyt

Nuuskaaminen on oma kiinnostava kysymyksensä. Tupakkalain alkuvaiheissa nuuskaaminen oli Suomessa harvinaista ja tällaisena tilanne säilyi 1990-luvun alkuun saakka. Aivan viime vuosina ja etenkin sen jälkeen kun nuuskan myynti kiellettiin, nuuskakokeilut ja päivittäinen nuuskaaminen ovat nopeasti yleistyneet. Kouluterveyskyselyssä huhtikuussa 1998 Turussa ilmoitti peräti kahdeksan prosenttia yläasteen yhdeksännen luokan pojista nuuskaavansa päivittäin. Nuuskaamisessa on suuria alueellisia eroja. Kyse on kuitenkin jo niin yleisestä tottumuksesta, että se on otettava huomioon tupakointitrendien tarkastelussa. Esimerkiksi Turussa tupakointi näytti huomattavasti vähentyneen tämän luokan poikien keskuudessa, mutta ei enää sen jälkeen kun nuuskaajat otettiin huomioon.

Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan kahdessa vanhimmassa ikäryhmässä poikien tupakointi näyttää vähenevän 1990-luvulla. Ongelmana kuitenkin on huomattava vastausaktiivisuuden aleneminen. Lukuihin tulisi viime vuosina lisätä 3-5 prosenttiyksikköä, jotta ne olisivat vertailukelpoisia 1970-80-lukujen korkeampien vastausprosenttien aikaan.

toisen palstan alkuun

Aikaisemmin ei ole kysytty nuuskaamista, joka saattaa lisätä vielä pari prosenttiyksikköä. Todennäköisintä on, että 16-18-vuotiaiden poikien tupakointi oli vuonna 1997 suurin piirtein samalla tasolla kuin 1980-luvun alkupuolella ja hieman alempana kuin huippuvuosina 1980-luvun lopussa.

Tulosten tulkinta on helpompaa 14-vuotiaiden poikien joukossa. Kun otetaan huomioon vastausprosentti ja nuuskaaminen, nikotiinituotteiden käyttö on varsin todennäköisesti hieman, mutta ei kovin paljoa lisääntynyt 14-vuotiaiden keskuudessa. Päivittäin tupakointi ei ole riittävän herkkä indikaattori 12-vuotiailla. Tupakkaa kokeilemattomia oli 12-vuotiaista pojista 50-55 prosenttia vuosina 1977-83 ja 67 prosenttia vuosina 1995-97. Tässä olisi tutkimukselle kiinnostava ero trendeissä: kun kokeileminen vähenee 12-vuotiaiden keskuudessa, päivittäinen tupakointi kuitenkin lisääntyy 14-vuotiaiden keskuudessa!

Tyttöjen tupakointi entistä tavallisempaa

Tytöillä trendit ovat aika yksiselitteisiä. Kolmessa vanhimmassa ikäryhmässä tupakoivien osuudet ovat viime vuosina olleet selvässä kasvusuunnassa ja etenkin 14-vuotiailla taso on huomattavasti korkeammalla kuin 1980-luvun alussa.

Viimeisimmät tiedot 14-16-vuotiaiden tupakoinnista on saatu viime huhtikuussa eri puolilla maata tehdyissä kouluterveyskyselyissä. Kun niiden tuloksia verrataan kaksi vuotta aikaisempaan tilanteeseen samoissa kunnissa, tupakoivien osuudet ovat edelleen kasvamassa, ei tosin kaikilla alueilla. Lähikuukausina saadaan yksityiskohtaisempaa tietoa peruskoulun yläasteiden oppilaiden tupakoinnin muutoksista huhtikuusta 1996 huhtikuuhun 1998.

Mitä nämä tiedot opettavat? Ensinnäkin on tärkeätä havaita, että monista muista maista raportoidaan samanlaisia trendejä. Lasten ja nuorten tupakointi ei näytä olevan vähennettävissä niillä tavanomaisilla toimintatavoilla, joihin viime vuosina on Suomessakin investoitu kymmeniä miljoonia markkoja. Suoraan nuoriin vaikuttavat hankkeet näyttävät aika tehottomilta, elleivät samalla ympäristö ja erityisesti siinä toimivat aikuiset muutu. Joka tapauksessa on aihetta vakavaan arviointiin. Mahtaisivatko trendit sanottavasti muuttua, jos muutamaksi vuodeksi lopettaisimme kaikki erityiset nuorten tupakoinnin vähentämisprojektit?

Matti Rimpelä, Stakes
(09) 3967 2187, mattir@stakes.fi