Suomen tupakkapolitiikan haasteet nuorisossa

Suomen tähänastinen tupakoimattomuuspolitiikka on ollut menestyksellistä. Sen tuloksena enää vajaa kolmannes suomalaisista (30 %) ja viidennes naisista (20 %) käyttää säännöllisesti nikotiinia arkipäivän rutiineista selviytymiseen.

Menestyksen taivaalla näkyy kuitenkin pahaa enteileviä tupakanhajuisia pilviä, joiden torjumiseksi tarvitaan uusia tupakkapoliittisia avauksia, uusia strategioita ja uusia toimintaohjelmia. Uhkaavista tupakkapilvistä erottuvat selvästi syöpäkäärylettä imevät vähän koulutetut suomalaiset, naiset ja nuoret.

Suomen tupakkalaki on terveyspoliittisesti maailman paras tupakoimattomuutta tukeva laki. Se estää mm. väärien tupakointimielikuvien viestimisen vastustuskyvyttömille lapsille ja nuorille, se ehkäisee nuorten tupakkatuotteiden saantia ja takaa pitkälle jokaiselle suomalaiselle tupakansavusta vapaan hengitysilman. Lakiin tämän vuoden helmikuun 17. päivänä tehty lisäys ympäristön tupakansavun syöpävaarallisuudesta on tupakkaterveyspoliittisesti erittäin tärkeä ja laajentaa tupakoimattomuuden edistämispolitiikan näkökulmaa tuntuvasti.

Nuoret ja lapset tärkeimpiä

Lasten ja nuorten tupakoimattomuuden edistäminen on tulevan tupakkapolitiikkamme tärkein ja ajankohtaisin painopistealue. Nuorten tupakointi näyttää yhä useamman nuoren kohdalla olevan vain osa tai hälyttävä oire nuoren kasvun ja kehityksen ohjautumisesta väärään "putkeen". Lasten ja nuorten tupakoimattomuuden edistäminen onkin jatkossa yhä enemmän lasten ja nuorten terveen kasvun ja kehityksen turvaamista ja sen osana tupakoimattomuuden edistämistä.

Käytännössä vanhempien kasvatus- ja tukemisvastuuta ja -osaamista on lisättävä, muiden lasten kanssa tekemisissä olevien aikuisten kasvatustaitoja ja aikuismalliviestintää kehitettävä ja elinympäristöjä uudistettava niin, että ne tukevat kaikkialla lasten ja nuorten terveyttä ja tupakoimattomuutta.

toisen palstan alkuun

Koulujen terveystiedon opetuksen järjestäminen on ajankohtainen yksityiskohta, johon terveysihmisten, koulujen ja kuntien johdon tulisi heti paneutua, keskustella asiasta ja päättää oppiaineen asemasta, tuntimääristä ja opetussisällöistä. Kun terveystieto säädettiin omaksi oppiaineekseen lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa, tavoitteeksi asetettiin, että koulu antaa jokaiselle oppilaalle riittävät tiedolliset valmiudet omaehtoiseen terveysarvojen, -asioiden ja -valintojen prosessointiin. Tämän tavoitteen mukaisesti koulun tulee esimerkiksi antaa opetusta riippuvuuden mekanismeista niin, että nuori osaa todella arvioida tupakointiin, päihteiden ja huumeiden käyttöön liittyvän riippuvuuden vaaran ja tehdä sen perusteella itsenäiset valintansa.

Ei tupakoivia nuoriso-ohjaajia

Lapsi ja nuori omaksuu ajatus- ja elintapansa erilaisista sanallisista ja sanattomista viesteistä, joita hän aistii ja kokoaa kaikkialta elinympäristöstään. Kunta, joka yleensä hallinnoi lasten ja nuorten kasvu- ja elinympäristöjä ja palkkaa useimmat näiden kanssa tekemisissä olevat malliaikuiset, ratkaisee päätöksillään, mitkä elinympäristön viestit ovat.

Kunta päättää, salliiko se urheilutiloissa viestitettävän nuorille tupakoinnin, nuuskan käytön ja oluen lipittämisen olevan osa urheilua ja aikuisuutta vai ei. Kunta päättää, saavatko urheiluhallin ovensuussa ja kentän laidalla tupakoivat aikuiset malliviestiä tupakoinnin kuulumista aikuisuuteen, hyväksyttävänä aikuisen elämäntapana vai ei. Kunta päättää myös, salliiko se vähemmän uskottavan keltasormisen, tupakansavuisiin vaatteisiin asustautuneen ja tupakkahöyryjä henkivän opettajan tai terveydenhoitajan uskottelevan lapsille ja nuorille tupakoinnin terveysvaaroja. Kuntien herättäminen ajattelemaan asioita nuorten terveyden ja tupakoimattomuuden edistämisen näkökulmasta on tupakkapoliittisesti ajankohtainen ja olennaisen tärkeä asia.

Olli Simonen, Sosiaali- ja terveysministeriö
(09) 160 4376, olli.simonen@stm.vn.fi