|
Ruokakulttuurilla on ensi näkemältä vähän tekemistä kansanterveyden
kanssa. Arkikielessä ruokakulttuuri viittaa tavallisesti hyviin pöytätapoihin
tai kansalliseen ruokaperinteeseen. Muuan antropologi on löytänyt kulttuuri-sanalle
yli sata erilaista tieteellistä määritelmää. Yleisimmin tutkijat tarkoittavat
kulttuurilla sellaisia uskomuksia, taitoja ja tapoja, jotka siirtyvät
sukupolvelta toiselle oppimisen välityksellä, toisin sanoen sitä perimän
osaa joka ei kulje geeneissä. Ruokakulttuuria ovat siten viralliset
ravintosuositukset ja vegetaristiset opit siinä kuin läskisoosireseptit
ja presidentinlinnan ruokalistatkin.
Ihminen ei valitse ruokaansa riippumatta sosiaalisesta ympäristöstään
ja kulttuuristaan. Tämän numeron artikkelit kertovat ruokavalintoihin
vaikuttavista sosiaalisista ja kulttuurisista tekijöistä Suomessa ja
muissakin Euroopan maissa.
Ravitsemusasiantuntijoita syytetään silloin tällöin siitä, että he
suosittavat terveellisinä vaihtoehtoina kalliita ja outoja ulkomaisia
ruokia halpojen kotimaisten sijaan. Suomi sai uudet ravintosuositukset
viime syksynä. Suositusten vertailu suomalaiseen ruokaperinteeseen osoittaa,
että terveellinen syöminen ei merkitse perinteen hylkäämistä, vaan pikemminkin
päinvastaista. EU:nkin pelättiin mullistavan perinteisen suomalaisen
ruokavalion. Toistaiseksi suomalainen ruoka on pitänyt pintansa yllättävän
hyvin.
toisen palstan alkuun
|
|
Euroopassa on monia erilaisia ruokakulttuureita.
Jo Pohjoismaiden välillä todetaan eroja: Suomessa ja Ruotsissa lämmin
lounas on yleinen, mutta Tanskassa ja Norjassa lounasaikaan syödään
voileipiä. Ateriajärjestys on sidoksissa työ- ja elinoloihin sekä naisten
työmarkkina-asemaan. Jotkut ruokaan liittyvät ilmiöt kuitenkin ylittävät
kulttuuriset rajat. Monissa Euroopan maissa ruokatottumukset vaihtelevat
sosioekonomisen aseman mukaan siten, että hyvässä sosiaalisessa asemassa
olevat syövät terveellisemmin kuin muut. Suomessa ruokatottumusten sosioekonomiset
erot ovat melko pieniä, mutta samansuuntaisia kuin muualla.
Kansanterveyden ja ravitsemuksen asiantuntijat tarvitsevat ruokakulttuurin
tuntemusta silloin, kun kansa käyttäytyy "irrationaalisesti" eikä valitse
elintarvikkeita, jotka takaisivat parhaan mahdollisen ravitsemustilan.
Tämän päivän Suomessa asiantuntijat voivat olla tyytyväisiä. Väestön
ruokatottumukset vastaavat yhä paremmin suosituksia ja kansa on kiinnostunut
ravinnon terveellisyydestä ja turvallisuudesta. Tilanne ei kuitenkaan
saa johtaa vääränlaiseen turvallisuudentunteeseen. Ylipaino on kasvava
kansanterveyden ongelma ja epäterve laihduttaminenkin yleistyy. Maahamme
syntyy muuttoliikkeen ja syrjäytymisen seurauksena ryhmiä, joihin kuuluvilla
ei ole edellytyksiä valita monipuolista ruokaa suomalaisen kaupan hyllyiltä.
Kyse on paljosta muustakin kuin ravintoaineiden riittävyydestä. Väestön
ravitsemusongelmat ovat sosiaalisia ja kulttuurisia ongelmia.
Ritva Prättälä, KTL
|
