Tanskassa ja Norjassa ei ole työpaikkaruokaloita - Suomessa
ja Ruotsissa on

Tanskassa ja Norjassa ei syödä lämmintä työpaikkalounasta kuten Ruotsissa ja Suomessa. Tanskan ja Norjan koululaisetkin tyytyvät lounasaikaan voileipiin, kun Suomessa ja Ruotsissa lämmin kouluateria vakiintui yleiseksi käytännöksi jo 50 vuotta sitten. Ateriointierojen taustalla ovat erilaiset sosiaali- ja terveyspolitiikat sekä naisten työssäkäynti.

Suomalaiset ja ruotsalaiset pitävät itsestään selvänä, että keskellä työpäivää voi syödä lämpimän aterian joko työpaikalla tai sen läheisyydessä. Työnantajat ja yhteiskunta ovat tukeneet työpaikka-ateriointia monin tavoin, ja kunnollisen työpaikkalounaan syöminen ymmärretään hyväksi ja terveelliseksi tavaksi. Ruotsissa aterioinnin säännöllisyys on otettu mukaan jopa virallisiin ravintosuosituksiin.

Tanskalaiset ja norjalaiset pitävät lounasvoileipiä samanlaisena itsestään selvyytenä kuin me pidämme lämmintä lounasta. Päivän ainoa lämmin ateria syödään kotona töiden jälkeen, kun Suomessa ja Ruotsissa huomattava osa väestöstä syö edelleen kaksi lämmintä ateriaa päivittäin tai päivän ainoan lämpimän aterian lounasaikaan.

Pohjoismaiden luonnonolot ja perinteiset elinkeinot ovat edellyttäneet raskasta ruumiillista työtä. Tällaisissa oloissa on tarvittu paljon energiaa ja useita aterioita. Kaikissa pohjoismaissa on siirrytty harvempiin päivittäisiin aterioihin sitä mukaa kun työn luonne ja elinolot ovat muuttuneet. Elinolojen muutokset eivät kuitenkaan selitä ateriajärjestyksen nykyisiä eroja. Jos ateriajärjestyksen muutostahti olisi kaupungistumiskehityksen mukainen, Suomen tulisi poiketa muista Pohjoismaista ja Ruotsin muistuttaa Tanskaa ja Norjaa. Pohjoismaista Suomi kaupungistui viimeiseksi, Ruotsi paljon aikaisemmin.

Koululaisilla eväät Tanskassa ja Norjassa

Norjan ja Tanskan ateriajärjestyksen ero suomalaisesta ja ruotsalaisesta näkyy muuallakin kuin työpaikoilla. Tanskan ja Norjan koululaiset eivät saa lämmintä kouluateriaa, vaan syövät voileipiä siinä kuin vanhempansa. Ruotsissa ja Suomessa lämmin kouluateria tuli yleiseksi käytännöksi 1940-luvulla, joten kaikki tämän päivän työikäiset ovat tottuneet jo lapsena syömään lämpimän aterian keskellä päivää kodin ulkopuolella. Kouluateriasukupolvi alkoi työelämään astuttuaan edistää työpaikkaruokailua. Työpaikkaruokailun erojen

toisen palstan alkuun

takana ovat aivan ilmeisesti kouluaterioinnin erot, mutta mitä on kouluaterioinnin erojen takana?

Kaikissa pohjoismaissa alettiin kehittää yleistä ravitsemuspolitiikkaa 1930- ja 1940-luvuilla. Ravitsemuspolitiikan kehityspyrkimysten takana olivat Kansainliitto ja Kansainvälinen Työjärjestö, jotka suosituksissaan kehottivat perustamaan kansallisia ravitsemuskomiteoita. Tällaiset komiteat perustettiinkin kaikissa neljässä Pohjoismaassa, mutta niiden työn tulokset ja vaikutusvalta olivat erilaisia. Tanskan ravitsemuskomitealla ei ollut poliittista vaikutusvaltaa eivätkä koko kansalle tarkoitetut suositukset ja kollektiivisen kouluruokailun järjestämisyritykset saaneet vastakaikua individualistista ja liberalistista politiikkaa ajavassa maassa.

Ruotsissa hyvinvointi-ideologia oli voimakas. Osana tätä ideologiaa kehitettiin julkisia palveluita kuten ilmaista terveydenhuoltoa, peruskoulua ja kouluateriointia. Ruotsin ravitsemuskomitean antamat suositukset otettiin myönteisesti vastaan ja yhteiskunnan kustantama kouluateria sai alkunsa.

Äidit työssä - lapsille ruoka koulussa

Suomen hyvinvointi-ideologia ei ollut aivan yhtä voimakas kuin Ruotsin, mutta poliittiset ja yhteiskunnalliset olot olivat suotuisat kouluruokailulle. Toisen maailmansodan jälkeen suomalaisia naisia tarvittiin työelämässä, kun samaan aikaan korostettiin uuden sukupolven kasvattamista ja lasten synnyttämistä. Kouluruokailu palveli monia tarkoitusperiä: se paransi vähävaraisten lasten ruokavaliota kaikkialla maassa ja helpotti äitien työssäkäyntiä.

Norjan hyvinvointivaltiopolitiikka oli samantapaista kuin Ruotsin, joten tätä taustaa vasten sopisi odottaa kouluaterioinnin tukemista. Norjalaisesta yhteiskunnasta kuitenkin puuttui toisen maailmansodan jälkeen yksi keskeinen kouluruokailua edistävä piirre: norjalaisnaiset pysyivät kotirouvina pitempään kuin muiden Pohjoismaiden naiset. Norjalaisäideillä oli aikaa tehdä lapsilleen eväitä.

Tämän päivän pohjoismaisen ateriajärjestyksen alkuperä on toisen maailmansodan ajassa sekä kunkin yhteiskunnan ja kulttuurin erityispiirteissä. Ateriajärjestyksen erot kertovat siitä, kuinka hitaasti ja näennäisen sattumanvaraisesti ruokatottumukset muuttuvat.

Ritva Prättälä, KTL
(09) 4744 8631, ritva.prattala@ktl.fi