Eläkeikäisten terveyskäyttäytyminen Suomessa 1997

Kansanterveyslaitos on tutkinut eläkeikäisten suomalaisten terveyskäyttäytymistä kaksivuotisvälein vuodesta 1985. Vuoteen 1993 saakka tutkittiin 65-79-vuotiaita, sen jälkeen yläikäraja nostettiin 84 vuoteen. Kun otostaminen on suoritettu sukupuolen ja viisivuotisikäryhmän mukaan ositettuna on varmistettu eri väestöryhmien tavoittaminen. Vuonna 1997 tehdyssä toistaiseksi viimeisessä kyselyssä oli lähtöotoksen koko 2 400 henkilöä - heistä tavoitettiin 2 395. Seniorikansalaiset osoittautuivat innokkaiksi vastaajiksi; miesten vastausprosentti oli 80 ja naisten 78 prosenttia. Työikäisten suomalaisten tavoin eläkeikäisten vastausprosentti on kuitenkin ollut laskussa ja vanhin viisivuotisryhmä vastasi muita heikommin (80-84-vuotiaat miehet 74 % ja naiset 70 %).

Elinolot

Mies- ja naisvastaajien elämänolot poikkesivat ratkaisevasti toisistaan: miehistä vain 18 mutta naisista 51 prosenttia asui yksin. Miehillä yksinasuminen yleistyi vasta 80 ikävuoden jälkeen, naisilla tasaisesti läpi eläkeiän. Olennaisia osuusmuutoksia ei ole tapahtunut koko 1990-luvulla. Miesten valtaryhmällä oli tavallisimmin teollisuus- tai rakennustyötausta, naisilla taas toimisto- ja palveluala dominoi. Noin neljännes miehistä ja naisista oli työskennellyt maataloudessa.

Terveydentila ja elämäntyytyväisyys

Moni raportoi sairauden läsnäolosta: noin 72 prosenttia miehistä ja 77 prosenttia naisista merkitsi esitetystä 12 sairauden listasta ainakin yhden edeltävänä vuotena podetun. Tapaturma oli koetellut miehistä yhdeksää ja naisista 14 prosenttia. Myös lääkkeiden käyttö oli tavallista. Tutkimusta edeltävän viikon aikana jotakin lääkettä oli käyttänyt miehistä 81 ja naisista 88 prosenttia. Sairauksien yleisestä esiintymisestä huolimatta keskimäärin 37 prosenttia eläkeikäisistä miehistä ja 36 prosenttia naisista kuvaili terveytensä vähintään melko hyväksi. Seniorikansalaisten koettu terveys riippui nuorempien tavoin iästä, koulutustasosta ja siviilisäädystä.

Oli erittäin harvinaista, että eläkeikäinen kertoi olevansa tyytymätön tai erittäin tyytymätön elämäänsä. Tällaisia vastaajia oli vuonna 1997 miehistä vain 3,4 ja naisista 2,8 prosenttia. Avioliittoisuus liittyi hieman useammin tyytyväisyyteen ja harvemmin tyytymättömyyteen kuin naimattomuus. Hyvin koulutettujen tyytyväisyys oli vähänkoulutettuja parempi.

Tupakointi

Eläkeläismiesten tupakointi, jonka taso korreloi selkeän negatiivisesti ikäryhmään niin miehillä kuin naisillakin, laski kaikissa ikäryhmissä 1990-luvulla. Vuonna 1997 miehet saavuttivat tähänastisen eläkeläistutkimushistorian matalimman säännöllisen tupakointitason. Nuorimpien naiseläkeläisten nouseva tupakointitrendi taittui myös tultaessa vuoteen 1997. Tupakointi oli yleisintä naimattomilla/eronneilla (yksinään elävillä) miehillä ja naisilla. Tupakoinnin esiintyminen eläkeiässä ei korreloinut ollenkaan koulutustaustaan. Hieman suurempi osa tupakoivista miehistä (38 %) kuin naisista (33 %) oli oman ilmoituksensa mukaan saanut vuonna 1997 tupakoinnin lopettamiskehotuksen joltakin terveydenhuoltohenkilökuntaan kuuluvalta.

Ruokatottumukset

Eläkeikäisistä miehistä 14 prosenttia ja vastaavanikäisistä naisista 19 prosenttia kertoi

toisen palstan alkuun

käyttävänsä lääkärin määräämää erikoisruokavaliota. Erikoisruokavaliota noudatti matalan koulutustason vastaajista useampi kuin hyvin koulutetuista. Lääkärin määräämä erikoisruokavalio oli yleistä yksin asuvilla naisilla. Terveellisinä pidetyt ruokatottumukset ovat levinneet eläkeläisväestön keskuuteen hitaammin kuin työikäisiin. Liike terveyssuositusten mukaiseen suuntaan on kuitenkin käynnissä. Se on edennyt pisimmälle nuorilla eläkeikäisillä, naimissa olijoilla ja hyvin koulutetuilla.

Noin 67 prosenttia eläkeikäisistä miehistä ja naisista kertoi käyttävänsä kevytlevitettä/pehmeää margariinia tai jättävänsä rasvan pois leivän päältä. Kahdeksan prosenttia sanoi käyttävänsä kasvistanolimargariinia. Edullisia muutoksia on tapahtunut myös ruoanvalmistuksen rasvavalinnoissa ja maidon käytössä. Tuoreiden vihannesten tai juuresten päivittäiskäyttö oli lisääntynyt maltillista tahtia niin miehillä (vuonna 1997 22 %) kuin naisillakin (24 %). Marjojen ja hedelmien päivittäiskäyttö oli sen sijaan pysynyt ennallaan: vuonna 1997 miehillä 20 ja naisilla 26 prosenttia.

Alkoholinkäyttö

Eläkeläismiehistä 74, naisista 44 prosenttia kertoi nauttineensa ainakin vähän alkoholia edeltävän vuoden aikana. Eläkeikäisten alkoholinkäyttö yleistyi selvästi vuonna 1995. Vuonna 1997 viikko-/päivittäiskäytöstä raportoi 27/5 prosenttia miehistä, mutta vain 10/1 prosenttia naisista. Vähintään kahdeksan ravintola-annosta alkoholia viikoittain nauttivia miehiä oli 6-21 prosenttia ikäryhmästä riippuen ja vähintään viisi annosta juovia naisia 2-16 prosenttia ikäryhmästä riippuen.

Vapaa-ajan liikunta

Noin kaksi kolmannesta eläkeläisistä kertoi kävelevänsä vähintään neljä kertaa viikossa ainakin puoli tuntia ulkona (miehet 68 %, naiset 64 %). Miesten kävelyharrastus ei ollut ikäryhmäriippuvainen, naiset sen sijaan vähensivät kävelyä yli 75 vuoden iässä. Yksin elävät miehet ja jossain määrin myös naiset kävelivät muita useammin. Miehillä ei esiintynyt merkittäviä koulutusryhmäeroja, naisista pitempään koulutetut liikkuvat vähän koulutettuja useammin.

Lopuksi

Suomi ja sen kansalaiset muuttuvat, eläkeläiset siinä mukana. On helppo ennustaa, että suurten ikäluokkien saavuttaessa eläkeiän ikäluokkien elämäntyylierot ovat edelleen supistuneet. Menneen ajan traditiot säätelevät kuitenkin eläkeläisiä edelleenkin: heidän ruokavalionsa on nuorempia vanhoillisempaa, niin myös naisten alkoholinkäyttö ja tupakointi. Miestenkin tupakointi on harvinaista seniori-iässä: tähän ovat vaikuttaneet yhtä hyvin mustassa kaavussa tupakoijia niittävä julma viikatemies kuin lopettamaan neuvovat valkotakitkin. On ilahduttavaa todeta, että valkotakit ovat olleet voittoisa. Miten tiuhaan viikate heiluu vastaisuudessa, riippuu paljon tekemämme kansanterveystyön - laajassa merkityksessä ymmärretyn terveyden edistämisen, onnistumisesta.

Lisätietoja
Uutela, Helakorpi, Puska:
Eläkeikäisten terveyskäyttäytyminen, kevät 1997. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja, Sarja B/1999

Antti Uutela, KTL
(09) 4744 8619, antti.uutela@ktl.fi
Satu Helakorpi, KTL,
satu.helakorpi@ktl.fi
Pekka Puska, KTL,
pekka.puska@ktl.fi