Ellen Siren - sata vuotta ja risat

Ellen Siren asuu kuten moni muu reipas ikääntynyt Suomessa. Omakotitalo on rakennettu perisuomalaiseen tyyliin vähän sotien jälkeen. Kuistille noustaan portaita, alakerrassa on olohuone, ruokahuone ja keittiö, yläkerrassa pari makuuhuonetta. Ellen Siren huolehtii talostaan itse, mitä nyt joskus kodinhoitaja käy auttamassa isompien asioiden kanssa. Onneksi sisarentyttären perheen kesäasunto on aivan lähellä, he voivat auttaa puutarhan hoidossa. Apu onkin tärkeää, muutama vuosi sitten Ellen Siren putosi omenapuusta, jota oli leikkaamassa ja katkaisi jalkansa. Ja nyt hirvittää nousta tikapuille, jos vaikka rupeaisi uudestaan huippaamaan.

Ei Ellen Siren nyt kuitenkaan aivan tavallinen suomalainen mökin mummo ole. Tuota ikää kun on kertynyt jo sata ja risat. Viime kesänä vietettiin syntymäpäiviä, sukulaisia kävi ja Savonlinnan oopperajuhlilla oli näytöksen väliajalla yllättäen huomionosoitus, jossa katsojat ja esiintyjät yhdessä onnittelivat päivänsankaria laululla.

Kaikkia tuntuu kiinnostavan miksi, miten. Voisinko minäkin elää virkeänä vanhuksena satavuotiaaksi? Ja kannattaako se?

Tilastot kertovat että vanhojen ihmisten, jopa satavuotiaiden, määrä kasvaa nopeasti. Ilmeisesti viimeisten vuosikymmenien muutokset ruokavaliossa, erilaisille myrkyille altistuksen vähentyminen ja ehkä kulttuurinen muutos, jossa vanhenevan henkilön omaan aktiviteettiin kiinnitetään paljon huomiota, on muuttamassa tilannetta. Mutta mikä osuus juontuu kauempaa, lapsuudesta, nuoruudesta, työelämästä?

Ellen Siren on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa vuosisadan ensimmäisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Tuolloin Suomessa olot vaihtelivat

toisen palstan alkuun

melkoisesti ilmeisestä hyvinvoinnista suorastaan nälänhätään. Valmistuttuaan sairaanhoitajakoulusta hän hakeutui Tervakoskelle paperitehtaan sairaanhoitajaksi. Ensimmäisiä haasteita oli tulirokkoepidemia, jonka uhrit piti saada hoidetuksi samalla kun epidemian leviämistä oli yritettävä rajoittaa.

"Työtä olen aina tehnyt, se on ollut vaihtelevaa ja sitä on ollut paljon", kertoo Ellen Siren. "Sekä työhön että vapaa-aikaan on liittynyt paljon liikuntaa, se on varmasti ollut tärkeä tekijä ruumiinkunnon ylläpitäjänä", hän jatkaa. Leskeksi jäätyään ja sittemmin eläkkeelle siirryttyään oman talon ja puutarhan hoito oli tärkeää, mutta myös kuuluminen paikkakunnan yhteisöön on ollut tärkeä motivoiva tekijä. Viimeksi mainitun voi vahvistaa vaikkapa satavuotis-syntymäpäivien vieraslistasta. Tervehdyskäynnillä kävi niin entisiä työtovereita kuin niitäkin, joiden elämän tärkeissä käänteissä Ellen Siren oli ollut mukana sairaanhoitajan roolissaan. Myönteinen elämänasenne ja persoonallisuus ovat varmaan olleet ratkaisevia, kun Sirenin rooli omassa yhteisössään on muodostunut ja kehittynyt.

Omassa talossa asuminen korostaa itsemääräämisoikeutta, jonka säilyttäminen on myös vanhukselle tärkeää. Jouduttuaan talvella joksikin aikaa sairaalaan osastolla alettiin kysellä lähimmältä omaiselta, sisarentyttäreltä, mihin Sirenin voisi lähettää sairaalasta päästyä. Kysely meni väärään osoitteeseen. Ellen Siren ilmoitti painokkaasti menevänsä takaisin kotiinsa ja ilmoitti samalla, ettei ylimääräisiä kodinhoitajan palveluja tarvita, hän pärjää kuten tähänkin asti. Ja niin on myös pärjännyt. Ja on siitä hyvin tyytyväinen. Eikä unohda kertoa tätä muille.

Pauli Leinikki, KTL
(09) 4744 8403, pauli.leinikki@ktl.fi