Iäkkäiden toimintakyky on parantunut

Eläkeikäisen väestön kuolleisuus on nopeasti pienentynyt viime vuosikymmeninä Suomessa, kuten useissa muissakin maissa. Tämän perusteella on oletettu myös terveyden ja toimintakyvyn kohentuneen. Vertailukelpoisia tietoja iäkkään suomalaisväestön toimintakyvystä eri ajankohdilta on niukalti ja ne ovat ristiriitaisia. Mm. Yhdysvalloista ja Britanniasta on julkaistu tuloksia, jotka viittaavat iäkkään väestön toimintakyvyn kohentumiseen. Mistään maasta ei kuitenkaan näytä olevan kiistattomia tietoja siitä, onko kuolleisuuden pieneneminen merkinnyt lähinnä toiminnanrajoitteisten elinvuosien lisääntymistä vai onko elinajan piteneminen tuonut lisää nimenomaan toimintakykyisiä elinvuosia.

FINRISKI-97 -senioritutkimuksen ja Mini-Suomi-tutkimuksen vertailu KTL:n FINRISKI-97 -hanketta varten poimittiin edustava 1 500 henkilön otos 65-74-vuotiaita pohjoiskarjalaisia ja pääkaupunkiseudulla asuvia. Kyselyjen, haastattelun, kliinisen tutkimuksen ja erilaisten mittausten avulla koottiin monipuoliset tiedot tutkittavien terveydestä, keskeisistä sairauksista sekä toimintakyvystä ja niihin vaikuttavista tekijöistä. Täydentävien kotikäyntien ansiosta osallistumisaktiivisuus kohosi 86 prosenttiin.

FINRISKI-97-hankkeessa koottuja tietoja 65-74-vuotiaiden toimintakyvystä on verrattu Mini-Suomi -tutkimuksessa vuosina 1978-80 samankaltaisilla menetelmillä kerättyihin tietoihin. Mini-Suomi-tutkimuksen otokseen sisältyi 1 250 65-74-vuotiasta, joista 86 prosenttia osallistui terveystarkastukseen.

Mini-Suomi-tutkimuksessa iäkkään väestön toimintakyky oli useimpien osoittimien mukaan Itä-Suomessa keskimääräistä heikompi ja Etelä-Suomessa keskimääräistä parempi niin, että näiden alueiden yhteenlasketut tulokset olivat useimmiten varsin lähellä koko maan tuloksia. Mikäli terveyden ja toimintakyvyn alue-erot eivät ole ratkaisevasti muuttuneet kahdessa vuosikymmenessä, FINRISKI-97 -hankkeessa kootut tiedot kuvaavat verrattain hyvin koko maan keskimääräistä tilannetta. Vertaamalla iäkkään väestön toimintakykyä näissä kahdessa aineistossa saataneen varsin luotettava kuva toimintakyvyn kehityksestä Suomessa viimeisten parin vuosikymmenen aikana.

Iäkkäiden toimintakyky parantunut jyrkästi

FINRISKI-97 -senioritutkimuksen ja Mini-Suomi -terveystutkimuksen tulosten vertailu antaa hyvin myönteisen kuvan iäkkään väestön toimintakyvyn kehityksestä. Vuonna 1997 65-74-vuotiaista naisista 10 ja miehistä 12 prosenttia ilmoitti pitävänsä ruumiillista kuntoaan melko huonona tai huonona. Eläkeikäisten oma käsitys fyysisestä toimintakyvystään on huomattavasti kohentunut, sillä 1970-luvun lopulla vastaava huonokuntoisten osuus oli naisilla runsaat 20 ja miehillä lähes 30 prosenttia.

Myös liikkumiskyky on ratkaisevasti kohentunut kahden vuosikymmenen aikana. Etenkin 65-69-vuotiaiden kohdalla muutokset ovat olleet erittäin suuria: vaikeudet useimmissa tavallisissa arkipäivän liikkumissuorituksissa ovat vähentyneet noin puoleen 1970-luvun lopun tilanteesta.

Myös osoittimet, jotka kuvaavat tutkittavien käsitystä kyvystä huolehtia itsestä ja kodista, viittaavat toimintakyvyn huomattavaan paranemiseen. Esimerkiksi 65-69-vuotiaista noin 20 prosentilla oli 1970-luvun lopussa vaikeuksia suoriutua pukeutumisesta ja varpaankynsien leikkaamisesta, mutta vuonna 1997 vastaavat osuudet olivat enää 5-10 prosenttia. Vaikeudet raskaassa siivoustyössä ovat vähentyneet puoleen.

Näkö- ja kuulovaikeudet ovat nekin harvinaistuneet oleellisesti. 65-69-vuotiaista 17 prosentilla oli oman ilmoituksensa mukaan vaikeuksia lukea sanomalehteä 1970-luvun lopulla, kun vastaava osuus vuonna 1997 oli noin seitsemän prosenttia. 70-74-vuotiaiden kokemien sanomalehden lukuvaikeuksien yleisyys oli vähentynyt 25 prosentista noin 17 prosenttiin. Terveydenhoitajien arviot viittaavat vielä tätäkin suotuisampaan kehitykseen. 65-69-vuotiaiden kuulovaikeudet olivat vuoden 1997 aineistossa noin 40 prosenttia harvinaisempia kuin 1970-

toisen palstan alkuun

luvun lopulla. Myös 70-74-vuotiailla kuulovaikeudet olivat harvinaistuneet, mutta hieman vähemmän kuin nuoremmassa viisivuotisikäryhmässä.

Kaikkein suotuisinta kehitys on kuitenkin ollut psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä edellyttävistä tehtävistä suoriutumisessa. Oman arvionsa mukaan iäkkäät suomalaiset näyttävät suoriutuvan erittäin paljon paremmin asioiden hoitamisesta yhdessä muiden ihmisten kanssa kuin vielä pari vuosikymmentä sitten. Vuonna 1997 vain viitisen prosenttia koki vaikeuksia tällä alueella, kun vastaava osuus 1970-luvun lopulla oli noin 25 prosenttia eli viisinkertainen. Myös kaupassa tai virastossa asioimisessa sekä julkisilla liikennevälineillä liikkumisessa vaikeuksia kokevien osuus on pienentynyt noin puoleen. Ainoa poikkeus suotuisassa kokonaiskuvassa on terveydenhoitajan arvioon perustuvien puhumisvaikeuksien yleisyyden pysyminen ennallaan, osapuilleen neljässä prosentissa.

Useita syitä kehitykselle

On mahdollista, että havaittu toimintakyvyn koheneminen johtuu ainakin osittain siitä, että tarkasteltavat toiminnat ovat muuttuneet aiempaa helpommiksi. Raskas siivoustyö on saatettu ymmärtää 1970-luvun lopussa vaativammaksi kuin vuonna 1997, ja tavanomaisesti käytetyt vaatteet ovat saattaneet muuttua helpommin puettaviksi. Tekniset uudistukset ovat voineet helpottaa julkisiin liikennevälineisiin nousemista ja niistä poistumista. Kaupoissa ja virastoissa asioiminen on voinut helpottua siksi, että aiempaa useammalla 65-74-vuotiaalla on mahdollisuus käyttää omaa autoa tai taksia asiointimatkoillaan.

Sen sijaan varpaankynsien leikkaaminen ei liene muuttunut aiempaa helpommaksi. Tästäkin tehtävästä suoriutuminen on kohentunut jyrkästi - aivan kuten useimmat liikkumiskyvyn osoittimetkin, joista monet ovat verrattain yksiselitteisiä ja teknisistä muutoksista riippumattomia.

Kaikkein jyrkin muutos on tapahtunut siinä, kuinka hyvin ihmiset kokevat kykenevänsä hoitamaan asioita yhdessä muiden ihmisten kanssa ja esittämään asioita vieraille ihmisille. On vaikea kuvitella teknisten uudistusten tms. selittävän tätä muutosta ja kun kysymys oli muotoiltu täsmälleen samalla tavoin kummassakin tutkimuksessa, on ilmeistä, että iäkkäiden koetut valmiudet sosiaaliseen kanssakäymiseen ovat huomattavasti parantuneet.

Teknisten edistysaskeleiden ohella toimintakyvyn paranemista saattaa selittää yleisen elämänasenteen mahdollinen muuttuminen valoisammaksi ja siihen liittyvä parantunut luottamus omiin kykyihin selviytyä erilaista tilanteista. Voi myös olla, että yleinen suhtautuminen iäkkäisiin on muuttunut mm. siten, että heidän oletetaan aiempaa yleisemmin suoriutuvan itsenäisesti tavallisista toimista. Paineita tällaiseen asennemuutokseen ovat aiheuttaneet ainakin väestön ikärakenteen vanhentuminen ja yksin asumisen yleistyminen etenkin eläkeikäisten parissa.

On kuitenkin luultavaa, että merkittävä osa havaitusta toimintakyvyn kohenemisesta johtuu siitä, että nykyisin 65-74-vuotiaat suomalaiset todella suoriutuvat samoista tehtävistä paremmin kuin pari vuosikymmentä sitten. Tätä tulkintaa tukevat mm. toimintakyvyn myönteisen muutoksen jyrkkyys, sen ilmeneminen myös teknisistä ja sosiaalisista muutoksista jotakuinkin riippumattomissa toimintakyvyn osoittimissa sekä tärkeiden toimintakykyä rajoittavien kansansairauksien nopea väheneminen.

Tilastokeskuksen tuoreimman väestöennusteen mukaan eläkeikäisten määrä kasvaa Suomessa 56 prosenttia tämän hetken tilanteesta vuoteen 2020 mennessä. Terveys- ja vanhustenhuollon palvelujen tarve kasvaa samassa suhteessa, jos iäkkäiden sairastavuus ja toimintakyky säilyvät nykyisen kaltaisina. Viime vuosikymmenten kehityksen valossa näyttää kuitenkin mahdolliselta, että iäkkäiden terveys ja toimintakyky kohenevat, jolloin palvelujen tarve ei kasva yhtä nopeasti kuin iäkkäiden määrä.

Seppo Koskinen, KTL
(09) 4744 8762, seppo.koskinen@ktl.fi
Antti Reunanen, KTL
Arpo Aromaa, KTL