Suolaa voisi edelleen vähentää

Kevättalvella 1997 toteutetun suomalaisten aikuisten ravintotutkimuksen mukaan suolan saanti on suosituksiin verrattuna runsasta. Suolan saanti on kyllä hiljalleen pienentynyt, mutta suosituksia on kiristetty.

Suomalaisten 25-64-vuotiaiden miesten natriumin saanti ravinnosta on keskimäärin 4 133 mg (445 mg/MJ) ja naisten 2 830 mg (426 mg/MJ). Natriumkloridiksi eli suolaksi laskettuna miesten saanti on 10,5 g (1,1 g/MJ) ja naisten 7,2 g (1,1 g/MJ). Todellisuudessa naisten suolan saanti on hieman suurempi, noin 8 g, koska naiset raportoivat vain n. 90 prosenttia energiansaannistaan. Sekä naisten että miesten suolan saanti on runsasta verrattuna suositukseen, joka on 5 g/vrk tai 0,5 g/MJ. Suolan saannissa ei ole alueellisia eroja, mutta nuorten aikuisten (25-34-vuotiaat) ravinnon suolapitoisuus on pienempi kuin varttuneiden (55-64-vuotiaat).

Suolan tärkeimmät lähteet ovat ruoanvalmistuksessa käytetty suola, makkara ja muut lihavalmisteet sekä leipä. Kotona käytetyn suolan osuus on jatkuvasti pienentynyt, koska kodeissa valmistetaan vähemmän ruokaa ja vastaavasti suurkeittiöissä valmistetun ruoan ja prosessoitujen elintarvikkeiden kulutus on kasvanut. Aiemmin tehdyn arvion mukaan teollisesti valmistetuista elintarvikkeista saadaan noin 70 prosenttia suolasta, kotona ruoanvalmistuksessa ja leivonnassa käytetyn suolan osuus on noin 20 ja joukkoruokailun 10 prosenttia. Finravinto-tutkimuksen datasta ei valitettavasti ole mahdollista tulostaa suolan lähteitä suoraan tällä tasolla.

Ulkomailta valituksia suolattomuudesta

Vaikka suomalaisten suolan saanti onkin noin kaksinkertainen suosituksiin verrattuna, suomalaiset ovat silti edistyksellisiä. Suolan saanti on pienentynyt hiljalleen koko ajan ja moneen muuhun maahan verrattuna syömme aika vähäsuolaista ruokaa. Tämän huomaa jokainen turisti matkustaessaan etenkin Keski- ja

toisen palstan alkuun

Etelä-Euroopan maissa. Elintarvikkeiden liikkuvuuden kasvaessa onkin tultu tilanteeseen, että Suomeen tuodaan erittäin suolaisia tuotteita ja omalle elintarviketeollisuudellemme on jo valitettu ulkomailta ostajien mielestä liian suolattomista tuotteista. Esimerkiksi Ranskasta tuotettujen paistovalmiiden patonkien suolapitoisuus saattaa olla jopa 1,7 prosenttia, kun oma lainsäädäntömme määrittelee 1,3 prosenttia normaalisuolaisen ylärajaksi, eivätkä omat leipomomme enää juurikaan tätä rajaa ylitä. Vähäsuolaisten eli korkeintaan 0,7 prosenttia suolaa sisältävien leipien, etenkin ruisleipien, kysyntä on meillä kasvussa. Samoin lihateollisuus on koko ajan hiljalleen pienentänyt lihavalmisteiden suolapitoisuutta.

Suolan saannin suositus, 5 g päivässä, on epärealistisen tiukka. On hyvin vaikeaa päästä tälle tasolle, vaikka valitsisikin kaikki mahdolliset tuotteet vähäsuolaisina. Niinpä esimerkiksi Sydäntautiliitto pitää 7 g:n tavoitetasoa realistisena. Tästä suomalaiset eivät ole enää kovin kaukana. Vähäsuolaisten elintarvikkeiden valikoima kasvaa koko ajan samoin kuin ihmisten tietoisuus turhan suolaisen ruoan haitallisuudesta. Vaikka muu Eurooppa ei vielä ole havahtunut asian tärkeydestä, me olemme sen ymmärtäneet jo kauan sitten, ja kehitys jatkuu edelleen kaikkien hyväksi.

Viite:
Finravinto 1997 -tutkimuksen työryhmä. Finravinto 1997 -tutkimus. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B8/1998.
96s. 127 liitetaulukkoa, Helsinki 1998.

Finravinto 1997 -raportin tilaus:
KTL, Kirjasto/Eija Lahtinen,
puhelin (09) 4744 8498,
faksi (09)4744 8494
tai sähköposti: eija.lahtinen@ktl.fi
Hinta 108 mk (sis.alv.)
ISBN 951-740-090-X
ISSN 0359-3576

Pirjo Pietinen, KTL
(09) 4744 8596, pirjo.pietinen@ktl.fi