|
Ikääntymisen ja sen myötä muuttuvan terveydentilan ja toimintakyvyn
kaikki kohtaavat, mutta sen kokeminen ja vaikutus vaihtelee yksilöittäin.
Vasta parin viimeisen vuosikymmenen aikana ikääntyminen on alkanut kehittyä
arvostetuksi tutkimuskohteeksi. Hitaan heräämisen yksi tärkeimmistä
syistä lienee vasta nyt tiedostettu vanhenevan väestön ikärakenne, jonka
seuraukset näkyvät pahimmillaan vuosituhannen vaihtumisen jälkeen, kun
sodanjälkeiset suuret ikäluokat saavuttavat eläkeikärajan. Vuonna 1966
Suomen väestöstä 65 vuotta täyttäneitä oli kahdeksan prosenttia, nykyisin
15 prosenttia ja vuonna 2025 24 prosenttia. Tämä merkitsee vanhuuseläkettä
saavien määrän nelinkertaistumista. Muutokset ovat vielä jyrkempiä,
jos tarkastellaan iäkkäimpiä ikäryhmiä. Koska työikäisen ja hoitotyöhön
kykenevän väestön osuus pienenee samanaikaisesti, ymmärrettävästi on
noussut mielikuva tulevaisuudesta, jossa ikäihmisten mahdollisuudet
saada riittävästi apua ja palveluita heikkenevät. Tilanteen kartoittamiseksi
ja toimenpiteiden pohjaksi tarvitaankin kipeästi ajantasaisia tietoja
ikääntyvän väestönosan terveydestä ja toimintakyvystä, niihin vaikuttavista
tekijöistä ja tapahtuneista muutoksista.
Maassamme on tehty ansiokasta väestöpohjaista gerontologista ja geriatrista
tutkimusta useassa tutkimuskeskuksessa, mutta toistaiseksi tiedot ikääntyvän
väestön terveyden ja toimintakyvyn ajallisista muutoksista ovat verrattain
vähäiset. Ikääntyvän väestön elämäntapojen muuttumista on seurattu eläkeikäisten
terveystapakyselyillä. Tulosten perusteella voidaan päätellä jo aiemmin
keski-ikäisessä väestössä todettujen elämäntapojen kohenevan hitaasti
myös iäkkäillä. Vuonna 1997 tehdyn viimeisimmän FINRISKI-tutkimuksen
yhteydessä perinteisen keski-ikäisen väestöotoksen lisäksi tutkittiin
ensimmäistä kertaa myös eläkeikäisiä ns. FINRISKI Senioritutkimuksessa.
Tulosten perusteella varhaiseen eläkeikään entäneiden toimintakyky on
kohentunut selvästi parissa vuosikymmenessä. Parhaillaan suunnitellaan
laajaa koko maan aikuisväestöön kohdistuvaa Terveys 2000 -tutkimusta,
jonka perusteella kuva muutoksista tarkentuu kaikissa ikääntyneiden
ryhmissä.
toisen palstan alkuun
|
|
Miten maamme terveys- ja sosiaalitoimi on varautunut
harmaaseen haasteeseen? Kasvavan ongelman suuruus on ollut pitkään tiedossa,
toimintastrategioita on kehitetty ja muutoksia palvelurakenteessa on
toteutettu. Palveluiden tarjonnan johtavana periaatteena on taata toimintakykyään
menettäneille ikääntyneille mahdollisuus elää kotonaan tai lähes kodinomaisissa
palvelutaloyksiköissä mahdollisimman pitkään. Laitospaikkoja ei juurikaan
olekaan jouduttu lisäämään, mutta erityyppistä avopalvelutarjontaa on
tuntuvasti lisätty. Samaan aikaan laitoksiin joutuneet ikääntyneet ovat
huomattavasti aiempaa huonokuntoisempia. Avopalveluiden maksimointi
on saattanut johtaa siihen, että mahdollisimman intensiivinen kotipalvelu
tulee jopa kalliimmaksi kuin laitoshoito. Viime vuosien talouskurimus
on johtanut useissa kunnissa avopalvelujen kohentamisen pysähtymiseen
tai jopa taantumiseen. Kertyneet kokemukset osoittavat, että ikääntyneiden
hoidon ja avuntarpeen tyydyttäminen aiheuttaa vastaisuudessa vielä paljon
pulmia käytännön tasolla. Palveluita suunniteltaessa on aina muistettava,
että väärin kohdennetut säästöt ja riittämätön tulevaisuuden visiointi
saattavat johtaa hallitsemattomaan menokehitykseen ja hoidon huononemiseen.
Ikääntyvän väestönosan kasvua ei kuitenkaan pidä tarkastella ja kauhistella
vain palvelu- ja hoivantarpeen lisääjänä. Väestörakenteen muutoksen
positiivisia puolia tulee korostaa. Monet vireät eläkeikäiset ovat varsin
aktiivisia yhteiskunnan jäseniä ja osallistuvat usein merkittävällä
panoksella omaishoitoon tai vapaaehtoistyöhön. Harmaantuva väestönosa
lisää enenevästi kansantaloudelle välttämätöntä kulutuskysyntää. Ikääntyvän
väestön henkinen ja taloudellinen tuki nuoremmille on jäänyt liian vähälle
huomiolle. Elämä on arvokasta kaarensa kaikissa vaiheissa. Ikääntyvät
ovat ansainneet yhteiskunnan tarjoaman tuen, mutta samalla ikääntyvien
arvostusta ja positiivista arvoa yhteiskunnalle ei pidä unohtaa.
Antti Reunanen, KTL
|
