HIV-pikatestien käytöstä suositus

WHO ja UNAIDS ovat julkaisseet yhteisen suosituksen, jossa määritellään HIV-pikatestien käyttötilanteet. Suosituksen pohjana ovat laajat kansainväliset tutkimukset ja WHO:n teettämä testien evaluaatio. Niiden mukaan tavanomaisten ELISA-testien herkkyys oli sata prosenttia ja spesifisyys 98,5-100 prosenttia. Seitsemän eri pikatestin herkkyydet vaihtelivat puolestaan välillä 99,6-100 prosenttia ja spesifisyydet 98,8 ja 100 prosentin välillä (WHO: Weekly epidemiological record 1998;73:321-328).

Lisäksi muun muassa CDC on tutkimuksin osoittanut, että HIV-pikatestiä käytettäessä testiin liittyvä neuvonta tavoittaa tutkitun henkilön paremmin kuin tavanomaisessa järjestelmässä, jossa tulosta joudutaan odottamaan (Kansanterveys-lehti 5/98).

Pikatesti tarjoaa nopean ja helpon tavan tutkia, onko henkilö HIV-tartunnan kantaja vai ei. Koska testi voidaan tehdä myös laboratorion ulkopuolella, se on erityisen sovelias esimerkiksi tutkittaessa vaikeasti tavoitettavia ja usein altistuvia henkilöitä kuten huumeiden käyttäjiä. Negatiivinen tulos voidaan kertoa välittömästi tutkittavalle varmana tietona, positiivinen tulos on varmistettava asianmukaisella tavalla lähettämällä normaali verinäyte laboratorioon tutkittavaksi.

Testin tekeminen laboratorion ulkopuolella tuo

toisen palstan alkuun

mukanaan eräitä ongelmia. HIV-testauksen eettisistä periaatteista ei saa luopua, testauksen on aina oltava aidosti vapaaehtoista. Myös turhaa testausta tulisi välttää. Tuloksen odottelu ja testauksen aina vaatima neuvonta tarvitsevat hieman erilaista logistiikkaa ja resurssointia kuin tähän asti, kun näytteen oton yhteydessä on voitu sopia aika tulosta ja neuvontaa varten. Näin käytännön järjestelyt on mietittävä uudestaan.

Vaikka testit ovat teknisesti erittäin korkealaatuisia, on tutkimuksen luotettavuus ja neuvonnan laatu kuitenkin monesta seikasta kiinni. Eräs ongelma liittyy testien suorittajan taidoille asetettaviin vaatimuksiin. KTL on äskettäin käynnistänyt pilottiprojektin, jossa pikatestiä käytetään. Siinä testin saa tehdä vain laboratoriohoitaja, sairaanhoitaja tai lääkäri, joka on saanut lyhyen käytännön opastuksen testin suorittamiseen ja tuloksen tulkintaan.

Laboratorion ulkopuolella suoritettava tutkimus on myös jossain määrin ongelmallista laadun hallinnon kannalta. Laboratorion ulkopuolella tehtävät testit olisi syytä sisällyttää laboratorioiden laatujärjestelmään niin, että laboratorion asiantuntijat päättävät, mitä testiä voidaan käyttää ja milloin ja minkälaista koulutusta testin tekijälle on annettava. Tähän liittyvää laatuasiaa on käsitelty lokakuun Moodi-lehdessä.

Pauli Leinikki, KTL
(09) 4744 8403, pauli.leinikki@ktl.fi