|
Kierrätys ei ole aina hyväksi. Belgiassa kerätään ja kierrätetään friteerausöljyjä
ja muita ravintoloiden rasvajätteitä. Näin teki mm. Fogra-niminen yhtiö,
joka sitten myi keräämänsä tuotteet Verkest-nimiselle rasvansekoittamolle.
Tämä yhdisti ne teurastamoilta saamiinsa rasvoihin suurissa tankeissa,
ja myi sekoitteen rehutehtaille. Tammikuussa 1999 syystä, jota poliisi
selvittää, Fogran öljyihin oli joutunut myös 25-40 litraa muuntajaöljyä.
Kyseessä oli pääasiassa polykloorattuja bifenyylejä (PCB-yhdisteitä)
sisältävä seos, jossa oli epäpuhtautena myös polykloorattuja dibentsofuraaneja
ja hiukan polykloorattuja dibentsodioksiineja (PCDD/F-yhdisteitä eli
vähän epätarkasti "dioksiineja", yhteensä 1-1,5 g TCDD-ekvivalenteiksi
laskettuna). Koostumus vastasi lähinnä Arochlor 1254:n ja 1260 -nimisten
muuntajaöljyjen seosta.
Helmikuun alussa kanojen muninta heikkeni useissa kanaloissa ja muutama
viikko myöhemmin haudontatulokset alkoivat epäonnistua, kananpojat sairastua
ja kuolla. Jotain myrkytystä epäiltiin syyksi, ja kun oireet muistuttivat
1950-luvulta asti tunnettua "chicken edema" -syndroomaa, 18.3.1999 näytteet
otettiin dioksiinianalyysejä varten. Ne määritettiin Hollannissa, koska
Belgiassa ei ollut siihen valmiuksia. Vastaukset saatiin vasta 26.4.1999,
ja silloinkin vain dioksiineista. PCB-tulokset saatiin useita viikkoja
myöhemmin, ja vasta 27.5.1999 Euroopan Unionille ilmoitettiin tapahtuneesta.
Kesäkuun alussa kaikki tuotteet, joiden rehunkäyttötietojen perusteella
saattoi epäillä olevan saastuneita, pantiin EU:ssa myyntikieltoon.
Tapaus on malliesimerkki Murphyn lain toteutumisesta, mutta myös siitä,
että joissakin asioissa tarvitaan sellaista laatujärjestelmää, että
asiat eivät voi mennä näin pieleen. Belgialaisilla oli sikäli onnea,
että Verkestin kahdestatoista rehutehdasasiakkaasta ilmeisesti vain
kaksi sai saastuneen tankin sisältöä. Nämä molemmat olivat belgialaisia.
Sikäli belgialaisilla ei ollut onnea, että saastumisen laajuutta ei
pitkään aikaan tiedetty, koska tehokas analysointi saatiin käyntiin
vasta kesäkuussa. Niinpä tuhottavien tuotteiden ja luottamuksen menettämisen
aiheuttama lasku Belgian kansantaloudelle arvioidaan noin kolmeksi miljardiksi
euroksi eli lähes 20 miljardiksi markaksi. Lukuisia rehu- ja elintarvikealan
yrityksiä menee tapauksen takia konkurssiin. Myös maatalouden toipuminen
kestää vuosia.
Entä sitten terveydelliset seuraukset? Analyysit vahvistivat, että
suurimmat yksittäiset
toisen palstan alkuun
|
|
dioksiinipitoisuudet löytyivät kanan rasvasta, ja
ne olivat suuruusluokkaa 1000 ng/kg, kun lihatuotteissa pitoisuudet
yleensä ovat suuruusluokkaa 1 ng/kg (TCDD-ekvivalenteiksi laskettuna
rasvassa). Suurimmat PCB-pitoisuudet olivat noin 50 000 µg/kg (seitsemän
analysoidun PCB-johdoksen summana rasvassa). Kananmunissa niitä oli
suunnilleen yhtä paljon. Toistaiseksi tutkituista 22 000 epäillystä
näytteestä noin kymmenen prosenttia on ollut saastuneita. Sianlihan
rasvassa pitoisuudet olivat hiukan pienempiä, naudanlihassa vain murto-osa,
eikä saastuneita maitonäytteitä ole toistaiseksi löytynyt. Nämä broilerin
ja sianlihan pitoisuudet aiheuttaisivat säännöllisillä käyttäjillä päiväsaannin
satakertaistumisen, jos maksimaalisesti saastuneen lihan osuus ravinnosta
olisi merkittävä.
Kaikista viivästymisistä huolimatta kuluttajan pelastukseksi koituu
edelleenkin aika. Meillä on jokaisella elämän aikana kertynyt dioksiini-
ja PCB-varasto rasvakudoksessamme. Koska nämä aineet kertyvät hyvin
hitaasti ja erittyvät hitaasti, tasapainotilan saavuttaminen vie 30-50
vuotta ja tasapainotilassa varasto vastaa noin 5 000 päiväannosta. Siten
satunnainen satakertainen päiväannos ei vielä ole kuin pari prosenttia
elimistössämme jo olevasta määrästä. Toisin päin laskien, jotta elimistössämme
oleva varasto kaksinkertaistuisi, tarvittaisiin noin 50 satakertaista
päiväannosta. Varaston suurentuminen uuteen satakertaiseen tasapainoon
kestäisi jälleen 30-50 vuotta, mikäli jatkuvasti altistuisi huippumäärille.
Käytännössähän on perin epätodennäköistä, että kukaan käyttäisi jatkuvasti
juuri saastuneiden tilojen tuotteita.
PCB:n ja dioksiinien saantia ja myös pitoisuuksia on viimeisten kymmenen
vuoden aikana saatu suurin ponnistuksin vähennetyksi Euroopan useimmissa
maissa noin puoleen 1980-luvun tasosta. Tämä saavutus siis menetettäisiin
parissa kuukaudessa saastuneita tuotteita jatkuvasti syömällä. Tämä
osoittaa hyvin, mistä on kysymys. Välittömiä terveydellisiä vaikutuksia
ei ole odotettavissa, mutta riskien vähentämiseksi tehty työläs ponnistelu
voisi mitätöityä. Siten toimenpiteet eivät kohdistu yksittäisiin kuluttajiin,
eikä mitään henkilötason lääketieteellisiä toimenpiteitä tarvita. Sen
sijaan tarvitaan tiukkaa kontrollia ruoan puhtauden turvaamisessa, niin
että eri Euroopan maat voivat luottaa toistensa valvontatoimien tehokkuuteen
myös hitaasti kertyvien hivensaasteiden osalta. Ehkäpä EU:n oma seurantalaboratoriokaan
ei ole pois laskuista.
Jouko Tuomisto, KTL
|
