Suomen MRSA- ja VRE-tilanne vielä hyvä

Pohjoismaiden MRSA- ja VRE-tilanne kuuluu maailman parhaisiin. Suomessa MRSA on eristetty vuosittain 100-200 henkilöltä ja VRE 50:ltä. Pääosa löydöksistä on tehty erilaisista märkä- ja kolonisaationäytteistä. Vuosien 1995-98 aikana MRSA:n osuus invasiivisissa Staphylococcus aureus -infektioissa ja VRE:n enterokokki-infektioissa säilyi vähäisenä (1 %).

Monissa maissa metisilliiniresistenttien S. aureus (MRSA) -kantojen lisääntyminen on ollut erittäin nopeaa. Yhdysvalloissa MRSA:n osuus sairaaloiden S. aureus -löydöksistä on noussut vuoden 1975 kahdesta prosentista vuoden 1996 35 prosenttiin. Vastaavaa kehitystä on todettu myös Euroopassa: Italiassa kuudesta prosentista 26 prosenttiin vuosina 1981-86, Saksassa kahdesta yhdeksään prosenttiin vuosina 1990-95 ja Isossa Britanniassa kahdesta 14 prosenttiin vuosina 1989-95. Muutama maa kuten Alankomaat ja Tanska ovat kuitenkin onnistuneet pitämään ongelman kurissa noudattamalla yhtenäistä, kansallista MRSA-torjuntapolitiikkaa.

VRE yleistyi Yhdysvalloissa 1980-luvun lopulla ensin teho-osastoilla. Tällä hetkellä enterokokit aiheuttavat sairaalainfektioista kymmenen prosenttia ja näistä VRE:n osuus on 13 prosenttia. Euroopassa VRE:n epidemiologia on epäselvempi. Täällä avohoidon epäillään muodostavan merkittävän tartunnanlähteen.

MRSA:n ja VRE:n seuranta

Vuodesta 1995 mikrobiologian laboratoriot ovat ilmoittaneet MRSA- ja VRE-löydökset sekä kaikki veren ja aivoselkäydinnesteen bakteerilöydökset valtakunnalliseen tartuntatautirekisteriin Kansanterveyslaitokselle; tällä hetkellä suurelta osin sähköisesti. Mikrobilöydöksistä rekisteriin kerätään potilaan ikä, sukupuoli ja hoitopaikka sekä näytteenottopäivämäärä ja näytelaatu. Samasta henkilöstä tehdyt samat mikrobilöydökset yhdistetään tapaukseksi S. aureuksen kohdalla 36 kuukauden ja enterokokin kolmen kuukauden osalta.

MRSA:n esiintyminen

MRSA-löydösten määrä on vuosittain vaihdellut 89 ja 184 välillä. Vuosina 1995-98 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin kaikkiaan 501 löydöstä. Näistä 45 prosenttia (227) oli tehty pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo, Vantaa) sijaitsevista sairaaloista tai muista sairaanhoitoalan laitoksista. Yli 10 löydöstä ilmoittivat: Joensuu (11), Kemi (15), Kokkola (11), Kuopio (15), Lohja (11), Mikkeli (14), Tampere (48) ja Turku (18). Pääosa (61 %) löydöksistä oli 65 vuotta täyttäneiltä tai vanhemmilta. Lapsia (16 vuotta) oli 10 prosenttia. Lähes kaikki (97 %) löydökset oli tehty muusta näytteestä kuin verestä, virtsasta tai aivoselkäydinnesteestä. Verestä eristyksiä oli 11 ja aivoselkäydinnesteestä yksi.

VRE:n esiintyminen

VRE-löydösten määrä on vuosittain vaihdellut

toisen palstan alkuun

seitsemän ja 148 välillä. Vuosina 1995-98 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin kaikkiaan 260 löydöstä. Näistä 86 prosenttia (224) oli tehty pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo, Vantaa) sijaitsevista sairaaloista tai muista sairaanhoitoalan laitoksista. Mikään paikkakunta pääkaupunkiseudun ulkopuolella ei ilmoittanut yli kymmentä löydöstä. Pääosa (53 %) löydöksistä oli 65 vuotta täyttäneiltä tai vanhemmilta. Lapsia (16 vuotta) oli kaksi prosenttia. Lähes kaikki (92 %) löydökset oli tehty muusta näytteestä kuin verestä, virtsasta tai aivoselkäydinnesteestä. Verestä eristyksiä oli neljä, aivoselkäydinnesteestä ei yhtään.

Pohdinta

Sekä MRSA- että VRE-löydösten määrät ovat olleet vuosittain melko vähäisiä. Näitä ei kuitenkaan voi verrata muiden maiden lukuihin, sillä suhteuttaminen nk. nimittäjätietoihin (kyseisen ajanjakson potilashoitopäivät, hoitojaksot tai sisään otetut potilaat) puuttuu. Seurantajakso on lyhyt aikasarjatulkinnalle. Lisäksi kaikkia löydöksiä ei välttämättä ole ilmoitettu tartuntatautirekisteriin, eivätkä kaikki ilmoitetut löydökset ole välttämättä todellisia MRSA- tai VRE-kantoja. Aliraportointi on ollut todennäköistä ensimmäisenä seurantavuotena, jolloin valtakunnallinen rekisteri käynnistyi. Joka tapauksessa MRSA:n osuus invasiivissa S. aureus -infektioissa on ollut Suomessa huomattavan pieni (0,4 %) verrattuna moneen muuhun maahan. Englannissa ja Walesissa invasiivisen MRSA:n osuus vuonna 1997 on ollut 32 prosenttia ja Espanjassa 36 prosenttia.

VRE:n esiintyminen on keskittynyt pääkaupunkiseudulle, mutta MRSA:ta on löytynyt merkittäviä määriä myös muualta Suomea. Sairaaloiden tutkimus- ja seulontakäytäntöjen erot selittävät löydösmääriä, mikä pätee erityisesti VRE:hen.

Sekä MRSA- että VRE-tartunnalle altistavat riskitekijät ja -yksiköt tunnetaan muiden maiden tutkimuksista. Tartuntatautirekisteriin ilmoittamisen lisäksi laboratoriot lähettävät jatkuvasti eristämiään MRSA- ja VRE-kantoja KTL:n sairaalainfektiolaboratorioon jatkotyypitykseen, mikä mahdollistaa tartuntaketjujen jäljityksen. Epäselväksi kuitenkin jää, mikä on kliinisesti merkittävien MRSA- ja VRE-infektioiden osuus tartunnoista, mitkä ovat meillä tärkeimmät MRSA:lle ja VRE:lle altistavat riskitekijät ja -yksiköt sekä tartuntareservuaarit. Näiden seikkojen tarkempi tunteminen varmistaisi, että torjuntatyöhön kuluvat voimavarat kohdennetaan oikein.

MRSA:n osuus S. aureus -veriviljelylöydöksissä Suomessa 1995-98

VRE:n osuus enterokokkiveriviljelylöydöksissä Suomessa 1995-98

Outi Lyytikäinen, KTL
(09) 4744 8783, outi.lyytikainen@ktl.fi
Jaana Vuopio-Varkila, KTL