Kosovon opetus ja kansallinen vastuumme

Kosovon opetus ja kansallinen vastuumme

Suomi on määrittänyt suhteensa maailman pakolaiskysymykseen allekirjoittamalla YK:n pakolaissopimuksen ja pääministeri Paavo Lipposen II hallituksen ohjelmassa korostetaan Suomen valmiuksia auttaa pakolaisia kriisitilanteissa. Sisällissodan repimässä Suomessa oli 1920-luvun alussa pitkälle yli 30 000 pakolaista määrän ollessa tänään noin 20 000. Suomi oli ennen toista maailmansotaa monessakin mielessä kansainvälisempi kuin tänään. Silloiset maahanmuuttajat rakensivat Suomen teollisuuden ja kaupan sekä infrastruktuurin. Suomalaisen taiteen ja kulttuurin rakennusaineet tulivat monesta suunnasta. Jos yhteiskuntaamme muovannutta mennyttä ja lähimenneisyyttä ei tunneta, sitä ei kyetä yhdistämään nykyisyyteen johtaneeseen kehitysketjuun ja ajaudutaan eräänlaiseen historiattomuuden tilaan. Ulkosuomalaisten määrä ylittää tänään 1,2 miljoonan rajan ja täällä asuu 90 000 ulkomaan kansalaista, joista huomattava osa on etnisiä suomalaisia tai suomalaisen kanssa eläviä.

Pakolaisia ja heihin verrattavia suojelua tarvitsevia arvioidaan olevan maailmassa 12-13 miljoonaa. Turvapaikanhakijoita on miljoona, paluumuuttajia ja omassa maassaan siirtymään joutuneita 3-4 miljoonaa. Sisäisiä pakolaisia ja heihin verrattavia on yli 6 miljoonaa. Näihin lukuihin eivät sisälly ne miljoonat ja taas miljoonat, jotka joutuvat tänään elämään sosiaalisessa sorrossa ja tätä ylläpitävissä diktatuureissa.

Balkan tuli lähelle ja se osoitti suomalaisille, että olemme osa samaa yhteistä Eurooppaa. Suomalaisten valmiudet Kosovon pakolaisten auttamiseen oli mittavaa. Tämä herätti toiveita siitä, että vastuunkantaminen maailman pakolaiskysymyksessä ja ihmisoikeustyössä on saavuttanut huomattavan osan suomalaisista. Tuoreet väestön etnisiä asenteita mittaavat tutkimukset osoittavat kuitenkin, että erilaisuuden kohtaaminen ja uuden yhteisyyden synnyttäminen on huomattavalle osalle suomalaisia ylivoimaiselta tuntuva matka. Tätä matkaa voidaan lyhentää valistuksen ja kasvatuksen avulla.

Suomi otti vastaan tänä vuonna noin tuhat evakuoitua Kosovon albaania. Tämä oli

toisen palstan alkuun

Euroopan unionin jäsenmaalta vähintä, mitä Suomi saattoi tehdä. Määrä kuului myös EU-maiden pienimpiin. Tätä ennen Suomeen Kosovosta oli tullut noin 2 000 turvapaikanhakijana ja perheenyhdistämisten kautta. Suomeen evakuoiduista on tähän mennessä palannut organisoidusti 400 kosovolaista. Suomalaiset humanitaarista työtä tekevät järjestöt ja kirkko osallistuvat jälleenrakennustyöhön, mikä vahvistaa vapaaehtoista paluumuuttoa. Suomen valtio tukee tätä työtä kehitysyhteistyövaroista.

Tapahtumasarja on osoittanut, kuinka riittämättömiä kansainvälisen yhteistyön keinot ovat olleet. Kaikki ponnistukset kohdistetaan nyt tuhotun korjaamiseen. Itä-Timor on toinen ajankohtainen näyttämö, jonka tulisi osoittaa, että ennalta ehkäiseviä riittävän vaikuttavia mekanismeja tulee luoda. Tsetsenia on tästä toinen järkyttävä ajankohtainen esimerkki.

Suomen otettua vastaan ensimmäiset chileläiset pakolaiset 1970-luvun alussa ja vietnamilaiset pakolaiset 1970-luvun lopussa, Suomi astui selkeästi myös vastuunkantajan rooliin. Entinen sodan jälkeisissä vaikeissa olosuhteissa syntynyt ja 1980-luvulle ylläpidetty doktriini siitä, että Suomi ei puutu minkään valtion sisäisiin asioihin, tuntuu tänään etäiseltä välivaiheelta. Jos ihmisoikeuksia kunnioitetaan, aina joudutaan ottamaan kantaa ihmisoikeusloukkauksiin ja sortoon, sillä ihmisoikeuksien loukkaaminen sekä sosiaalisten ja kulttuurioikeuksien polkeminen synnyttävät pakolaisuutta.

Laki maahanmuuttajien kotiuttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta tuli voimaan toukokuussa. Laki antaa raamit ja mahdollisuudet viranomaisten ja maahanmuuttajayhteisöjen väliselle yhteistyölle. Tämän yhteistyön avulla maahanmuuttajien osallisuus Suomen yhteiskunnassa on saavutettavissa aikaisempaa tehokkaammin ja ulkopuolisuus vähenee. Samalla uudistus opettaa yhä useammat suomalaiset ymmärtämään sen, että maailma tulee tänne ja että erilaisuuden kohtaaminen synnyttää yhteisyyttä ja vahvistaa valmiuksiamme kansainvälistymisessä ja selviytymisessä.

Risto Laakkonen, Työministeriö

Aineistoa lainattaessa lähde mainittava!