Pakolaiskeskuksen arkea

Maahanmuuttajat ovat terveydenhuollossa yhä kasvava asiakaskunta. Turvapaikanhakijoiden vastaanotto järjestetään vastaanottokeskuksissa, jotka voivat olla valtion, kunnan tai järjestöjen ylläpitämiä.

Turvapaikanhakijoiden terveyspalvelut rajoittuvat ensiavun luonteiseen terveyden- ja sairaudenhoitoon. Vastaanottokeskuksissa toimii yleensä terveydenhoitaja, joka tekee asukkaalle alkuhaastattelun mahdollisimman pian maahantulon jälkeen. Siinä kartoitetaan asiakkaan terveydentilaa, aiempien sairauksien tai esimerkiksi kidutuskokemuksien osalta sekä nykyinen terveydentila. Asiakkaan suostumuksella otetaan thorax-, kardiolipiini-, HbaAg- ja HIV-tutkimukset. Samalla annetaan tietoa turvapaikanhakijan oikeuksista terveyspalvelujen osalta sekä tarvittavat jatko-ohjeet ja terveysneuvontaa.

Epärealistisia odotuksia

Ensiapuluonteisen hoidon käsite on hyvin vaikeasti tulkittavissa. Asiakkaan käsitys voi poiketa huomattavasti annettavien palveluiden sisällöstä ja hänen odotuksensa hoidosta ovat usein hyvin epärealistisia.

Matkan varrella välittäjät saattavat "kaupata" kohdemaata kattamattomilla terveyspalvelujen lupauksilla. Suomalaisen perusterveydenhuoltojärjestelmän kuvaaminen on tärkeää. Siitä huolimatta asiakkaat valittavat usein, miksei mennä suoraan sairaalaan tai erikoislääkärille.

Terveydenhuollon osalta joudutaan käyttämään runsaasti aikaa rajaamiskeskusteluihin ja palaamaan samaan aiheeseen useita kertoja. Asiakas saattaa vaatia vanhan vamman korjaamista heti maahan tultuaan tai puuttuvien hampaiden tilalle uusia ja täydellistä hammashoitoa. Asiakkaalla saattaa olla jo kunnassa asuvia sukulaisia, jotka kuuluvat normaalien terveyspalveluiden piiriin. Silloin turvapaikanhakijaa on vaikea saada ymmärtämään, miksei hän saa samoja palveluja. Joskus on vaikea tavoittaa asiakkaita edes tulohaastatteluun ja tarkastuksiin, koska heillä on kiire kyläilemään sukulaisten ja tuttavien luokse.

Tulkki on tärkeä

Arkipäivän työssä ei saa olettaa. Kulttuuritaustasta ja koulutuksesta riippuen suomalaisen itsestäänselvyydet saattavat olla asiakkaalle täysin uusia asioita. Asiakas saattaa olla luku- ja kirjoitustaidoton tai hyvin korkeasti koulutettu. Asiakkaalta on varmistettava usein, onko hän varmasti ymmärtänyt esimerkiksi lääkityksen annostuksen ja tarkoituksen, muussa terveydenhuollon yksikössä annettavan jatkohoitosuunnitelman jne. Tulkin apu on oleellista. Akuuteissa tilanteissa tulkin saaminen paikan päälle voi tuottaa vaikeuksia, puhelintulkkauksen järjestäminen on helpompaa. Kuitenkin joidenkin sairaaloiden työntekijöiden

toisen palstan alkuun

asenteet ovat usein esteenä puhelintulkkaukselle.

Yhteistyö eri palveluja antavien yksiköiden kanssa on erittäin tärkeää ja terveydenhoitajan työ helpottuisi huomattavasti, jos terveyskeskus- ja sairaalakäynniltä tulisi epikriisi, josta selviäsi tehdyt tutkimukset ja jatkohoito-ohjeet. Silloin vältyttäisiin myös turhilta päällekkäisiltä tutkimuksilta.

Mielenterveys tiukoilla

Somaattisten sairauksien lisäksi turvapaikkaprosessin aikana joudutaan käyttämään runsaasti aikaa ehkäisevään ja hoitavaan mielenterveystyöhön. Asiakkaat ovat usein kotimaan tilanteesta johtuen vaikeassa elämäntilanteessa; muu perhe voi olla vielä kotimaassa. Taustalla voi olla kidutuskokemuksia, jotka vaativat pitkäaikaista hoitoa. Pitkät turvapaikkapäätösten odotusajat ja mielekkään tekemisen puute saattavat lisätä mielenterveysongelmia.

Kosovon pakolaiset

Turvapaikanhakijoiden lisäksi vastaanottokeskukseen on evakuoitu Kosovon albaaneja huhtikuun lopussa. Myös heidän terveydenhuoltonsa on järjestetty perusterveydenhuoltotasoisesti pakolaiskeskuksessa, mutta tarvittaessa asiakkaat on lähetetty erikoissairaanhoitoon.

Tulotilanteessa oli olennaista fyysinen väsymys, mutta toisaalta helpottunut olo. Aluksi pyrittiin kartoittamaan kiireellistä hoitoa tarvitsevat ja säännöllistä lääkitystä käyttävät asiakkaat. Pakolaiset olivat saattaneet olla ilman lääkkeitä jo pitemmänkin aikaa.

KTL:n ohjeistuksen mukaisesti aloitettiin mittava rokotuskampanja. Aikaisempia rokotustietoja ei ollut monellakaan käytettävissä, joillakin oli leireillä annettuja dokumentteja.

Vastaanottokeskuksen henkilökunta on kokenut tärkeäksi asiakkaiden henkisen tukemisen. Kosovolaisilla on huoli perheistään ja sukulaisistaan ja heidän kohtaloistaan. Alkuvaiheessa järjestettiin "kriisiryhmiä", joissa ihmiset pääsivät purkamaan tilannettaan ja samalla kartoitettiin jatkohoidon tarvetta.

Terveydenhoitajan työ vastaanottokeskuksessa on erittäin haasteellista. Asiakkaat tulevat vieraasta kulttuurista ja juuri oikean yksilöllisen intervention löytäminen yhdessä asiakkaan kanssa on tärkeää, jotta asiakas voi sitoutua "elämänhallintansa" suunnitelmaan. Työ vaatii joustavuutta ja sopeutumista alati muuttuviin tilanteisiin. Työn positiivisia puolia on nähdä asiakkaan löytävän selviytymisstrategiansa, vaikka välillä on saattanut olla todella vaikeaa.

Marja Viuhkonen, Joutsenon vastaanottokeskus
(05) 658 3300,
marja.viuhkonen@pt5.tempo.mol.fi