| Ruiskuhuumeiden käyttäjien keskuudessa
on meneillään HIV-epidemia. Mahdollisuus siihen,
että vastikään HIV-tartunnan saanut henkilö
hakeutuu tai joutuu lääkärin vastaanotolle on
kasvanut merkittävästi. Siksi on tärkeää
kiinnittää huomiota kliinisiin tunnusmerkkeihin, jotka
saattavat viitata alkavaan HIV-infektioon.
HIV-infektiota sairastava potilas voi tautinsa eri vaiheissa
esiintyvien oireiden takia hakeutua terveydenhuollon piiriin niin
lääkärien kuin terveydenhoitajien vastaanotoille.
Pitkälle edenneen HIV-infektion oireisto kuumeiluineen,
imusolmuketauteineen, laihtumisineen ja opportunistisine
infektioineen sekä liitännäismaligniteetteineen
saattaa olla tutumpi oirekuvaltaan kuin primaari-infektio ja
ehkä useammin johtaa ajatukset HIV-infektion mahdollisuuteen.
Kuitenkin on myös hyvä muistaa, että tartuntaa
seuraa 1-6 viikon kuluttua oireinen primaari-infektio yli puolella
potilaista. Tämän primaari-infektion aikana
virusmäärät ovat verenkierrossa huiman suuret ja
potilas on tuolloin selvästi tartuttavampi kuin taudin
edetessä oireettomaan vaiheeseen, jolloin
virusmäärätkin laskevat vähäisemmiksi
lisääntyäkseen taas AIDS-vaiheessa ja
vähän ennen sitä. Primaari-infektion tunnistamisella
olisi merkitystä myös tartunnan leviämisen
ehkäisyn kannalta: tartunnan saanut voisi heti saada tiedot
siitä, miten tartunnan edelleen leviäminen
estetään.
Kliiniset erityispiirteet
Primaari-infektion oireet ovat tyypillisiä
epäspesifisiä virusinfektion oireita. Nämä
oireet kestävät usein 1-4 viikkoa, mikä on
pidempään kuin monissa tavanomaisissa virusinfektioissa.
Kuume on yleinen oire, ja usein siihen liittyy lymfadenopatiaa.
HI-viruksen aiheuttamaan kurkkutulehdukseen ei yleensä liity
peitteistä risatulehdusta eikä niin voimakasta
nielurisojen turvotusta kuin esimerkiksi Epstein-Barr-viruksen
aiheuttamaan mononukleoosiin tai streptokokin aiheuttamaan
risatulehdukseen. Jos yli viikon verran kuumetta, imusolmuketautia
ja kurkkutulehdusta sairastaneen potilaan nieluviljelystä ei
löydy oiretta selittävää taudinaiheuttajaa ja
mononukleoosivasta-aineet ovat negatiiviset, HIV:n mahdollisuus
tulee muistaa ja tarkentaa potilaan anamneesia
altistusmahdollisuuksien suhteen. Primaari-infektiossa potilaalle
saattaa lisäksi tulla ihottuma, joka voi olla punoittavaa
makulopapulaarista, roseolatyyppistä tai acneiformista. Suun,
ruokatorven tai sukupuolielinten limakalvohaavaumia esiintyy, ja ne
ovat tyypillisesti kivuliaita. Ruokatorven haavaumat voivat
aiheuttaa nielemiskipua. Sukupuolielimissä esiintyvän
haavan kipu erottaa sen kupan primaarihaavasta. Primaari-infektion
ihottuma esiintyy samanaikaisesti limakalvohaavaumien kanssa,
toisin kuin kupassa. Lihas- ja nivelkivut ovat yleisiä kuten
muissakin virusinfektioissa. Maha- ja suolisto-oireita, kuten
pahoinvointia, oksentelua ja ripulia, esiintyy monilla potilailla.
Primaari-infektion erilaiset hermostolliset oireet ja
löydökset on hyvä muistaa, kun
selvitellään lymfosytaarista meningiittiä, johon voi
liittyä enkefaliitti, tai Guillan-Barren syndromaa tai
äkillistä perifeeristä neuropatiaa. HIV-meningiitti
on usein pitkäkestoisempi (2-4 viikkoa) kuin esimerkiksi
enterovirusmeningiitti. Primaari-infektion aikana auttajasolutaso
saattaa laskea ohimenevästi hyvinkin matalalle tasolle, mutta
opportunistiset infektiot ovat tässä vaiheessa
harvinaisia suun sammasta lukuunottamatta.
Laboratoriolöydökset
Primaari-infektion aikana tulehdusparametreistä CRP ja lasko
voivat olla koholla. Voi esiintyä trombosytopeniaa ja
leukopeniaa. Jos tutkitaan lymfosyyttien alaluokkia,
nähdään, että CD4- eli auttajalymfosyytit
käyvät matalalla tasolla. Maksakokeista ALAT, ASAT ja
AFOS voivat olla koholla. Jos likvor tutkitaan esim.
päänsäryn takia, likvorissa voi olla
ylimäärin lymfosyyttejä mutta proteiini ja glukoosi
ovat normaalit virusmeningiittiin sopien.
Primaari-infektion aikana tapahtuu serokonversio, eli
HIV-vasta-aineet tulevat positiivisiksi. Oireiden alkaessa
HIV-vasta-aineita ei välttämättä vielä
laboratoriotutkimuksissa löydy. Usein vasta-ainetestin tulos
muuttuu positiiviseksi vasta siinä vaiheessa, kun
primaari-infektion oireet väistyvät. Testien herkkyys on
viime vuosina parantunut, mutta aina on niitä, joille
vasta-aineet kehittyvät hitaammin. Jos potilaalla
epäillään primaari-infektiota ja ensimmäinen
vasta-ainetutkimus antaa negatiivisen tuloksen, testi tulee uusia.
Mikäli infektio on tapahtunut, testi muuttuu positiiviseksi
viimeistään kolmen kuukauden kuluttua.
Ruiskuhuumeiden käyttö HIV-tutkimuksen syy
Tiedossa oleva ruiskuhuumeiden käyttö - myös kokeilu
- on sinällään syy, jonka takia
lääkärin on syytä ehdottaa potilaalleen
HIV-vasta-aineiden tutkimista. Erityisesti näin tulee
menetellä, mikäli potilaan taudinkuva voisi sopia
primaari-infektioon. HIV-vasta-aineet on myös syytä
tutkia kaikilta niiltä potilailta, joiden taudinkuva tuo
mieleen primaari-infektion, ja joilla on anamneesissaan muita
altistusmahdollisuuksia. Näiden asioiden
selvittämisessä tarvitaan hyvää ja
luottamuksellista potilas-lääkärisuhdetta.
HIV-tilanne Tampereen näkökulmasta
HIV-epidemia ruiskuhuumeiden käyttäjillä ei ole
vielä levinnyt Tampereen seudulle. Monen vuoden ajan kaikki
aikuisten uudet tautitapaukset ovat olleet seksitartuntoja. Vuoden
1998 alusta infektiopoliklinikan seurantaan on tullut 23 uutta
tapausta. Näistä kaksi löytyi primaari-infektion
yhteydessä ja perustui huolelliseen anamneesiin, jossa oli
altistusmahdollisuus. Viisi tapausta oli turvapaikanhakijoiden
terveystarkastuksissa todettuja, kolme erilaisissa muissa
seulonnoissa (oireettomia), kaksi tapauksista löytyi
kontaktinjäljityksen kautta, kahden potilaan vasta-aineet
tutkittiin todetun virushepatiitin yhteydessä ja yksi potilas
oli lymfadenopatiaselvittelyissä. Kahdeksan tapausta (35 %)
oli diagnoosihetkellä jo pitkälle edenneitä
(auttajasolutaso <0.2x109/l) ja AIDS-vaiheessa. Yksi heistä
tuli esiin kontaktin positiivisuuden kautta, kolmella tutkittiin
pitkittynyttä kuumeilua ja hypersedimentaatiota ja
neljällä oli diagnoosihetkellä AIDS:n
liitännäissairaus (Pneumocystis carinii -pneumonia,
keskushermoston toksoplasmoosi ja kahdella Kaposin sarkooma). Usein
nämä myöhäisvaiheessa diagnosoidut potilaat,
joilla oli ollut altistusmahdollisuuksia, kertoivat itsekin
välillä ajatelleensa, voisiko HIV-infektio olla
erilaisten oireiden takana, mutta eivät olleet uskaltautuneet
testiin. Testi tuli tehtyä vasta, kun lääkäri
sitä ehdotti. Tästä voi oppia, että kynnys
HIV-vasta-ainetutkimukseen saisi olla varsin matalalla.
HIV-vasta-aineiden tutkimista kannattaa avoimesti suositella
potilaalle silloin, kun hänellä on ollut
altistusmahdollisuus ja oireita, jotka sopivat primaari-infektioon
tai HI-virusinfektion oireiseen vaiheeseen tai AIDS:iin.
HIV-primaari-infektion taudinkuva
|
Oire/löydös
|
Yleisyys (%)
|
|
Kuume
|
96
|
|
Lymfadenopatia
|
74
|
|
Faryngiitti
|
70
|
|
Ihottuma
|
60
|
|
Limakalvoulseratiot
|
30
|
|
Myalgiat/artralgiat
|
54
|
|
Ripuli
|
32
|
|
Pahoinvointi/oksentelu
|
27
|
|
Päänsärky
|
32
|
|
Neurologiset manifestaatiot
|
12
|
|
Hepatosplenomegalia
|
14
|
|
Suun sammas
|
12
|
|