Ilmansaasteet huolestuttavat pääkaupunkiseudun asukkaita |
||
|
Tuulia Rotko, KTL (09) 191 24700, tuulia.rotko@helsinki.fi |
||
|
EXPOLIS-tutkimukseen osallistuneita
(n=435) pyydettiin arvioimaan ilmansaasteiden häiritsevyyttä
kotona, työpaikalla ja liikenteessä asteikolla 0 -10.
Ilmansaasteet häiritsivät aikuisia selvästi eniten liikenteessä ja
enemmän työpaikoilla kuin kotona. Jopa suhteellisen matalat
ilmansaasteiden (pienhiukkaset, typpidioksidi) pitoisuudet
Helsingissä häiritsivät osaa aikuisväestöstä. Naiset, vähän
koulutetut, työelämän ulkopuolella olevat, allergiaoireista
kärsivät, ilmansaasteille herkät ja kaupungin keskustassa asuvat
häiriintyivät ilmansaasteista kotonaan keskimäärin muita
väestöryhmiä enemmän. Yksilölliset erot ilmansaasteiden
häiritsevyyden kokemisessa ja mitatun pitoisuustason välillä
olivat kuitenkin suuria.
Suurin osa pääkaupunkiseudun aikuisväestöstä on huolissaan alueen ilmanlaadusta. Ilmansaasteet ja niiden terveysvaikutukset huolestuttivat eniten naisia, 4560-vuotiaita ja vain peruskoulun (tai vastaavan) käyneitä. Jopa suhteellisen matalat ilmansaastepitoisuudet Helsingissä häiritsivät osaa aikuisväestöstä. Ilmanlaatua tutkittaessa selvitetään yleensä saastepäästöjä, ilmansaasteiden pitoisuuksia ilmassa, henkilökohtaista altistusta ja ilmansaasteiden aiheuttamia terveysvaikutuksia. Lisäksi on mielenkiintoista tutkia sitä, kuinka paljon ilmansaasteet huolestuttavat kaupunkilaisia ja kuinka paljon he kokevat ilmansaasteiden häiritsevän elämäänsä. Ilmansaasteiden häiritsevyydellä saattaa olla myös saastepitoisuuksista riippumaton elämänlaatua heikentävä vaikutus. Mikäli ihminen kokee olevansa alttiina terveyttään uhkaavalle vaaralle, kuten saastuneelle hengitysilmalle, häiritsee se hänen elämäänsä, vaikka mitatut ilmansaastepitoisuudet olisivat mataliakin. Usein häiritseviksi koetaan aistein havaittavat ympäristön tekijät, esimerkiksi melu. Vaikka osa ilmansaastekomponenteista on aistein havaitsemattomia (ainakin matalina pitoisuuksina), ne saattavat silti aiheuttaa ihmisille erilaisia terveydellisiä haittoja. Tämä omin aistein suoraan havaitsematon, mutta tiedossa oleva uhka saattaa olla joillekin jopa stressaavampi kuin selvästi havaittavat vaarat, toiset taas eivät kiinnitä tällaiseen riskiin lainkaan huomiota.
EXPOLIS-tutkimuksessa selvitettiin ensimmäistä kertaa Euroopassa
väestöotoksiin perustuvaa aikuisten henkilökohtaista
ilmansaastealtistusta ja kokemuksia ilmansaasteiden
häiritsevyydestä. Tutkimukseen osallistui Suomessa vuosina
19961997 satunnaisesti valittu otos pääkaupunkiseudun
työikäisestä (2555-vuotiaasta) aikuisväestöstä. Lähes kaikki huolestuneita ilmansaasteista
Puolet vastanneista uskoi voivansa vaikuttaa ilman saastumiseen;
etenkin naiset ja 3544-vuotiaiden ikäluokka uskoivat omalla
toiminnallaan voivansa vähentää ilman saastumista. Kuitenkin
vain joka neljäs uskoi, että voi itse vaikuttaa omaan
ilmansaastealtistukseensa. Tähän ryhmään kuului muita enemmän
naisia, vanhempaa ikäluokkaa (4560-vuotiaita) ja vähän
koulutettuja. Peräti kolmasosa kustakin edellä mainitusta
ryhmästä ilmoitti välttävänsä ulkona liikkumista silloin kun
pitoisuudet ovat korkeat. Hämmästyttävän monet (43 %) sanoivat
välttävänsä turhaa autoilua ainakin joskus ympäristösyiden
takia, vaikka aiempien tutkimusten mukaan myönteiset
ympäristöasenteet eivät hevin muutu ympäristöä suojelevaksi
toiminnaksi. Naisista ja korkeakoulutetusta yli 60 prosenttia
sanoi välttävänsä ympäristösyistä turhaa autoilua. Sen sijaan
suuri osa nuorista miehistä ei koskaan vältä turhaa autoilua.
Ilmansaasteet siis huolestuttavat suurinta osaa
pääkaupunkiseudun aikuisväestöstä, ja jotkut pyrkivät jopa
omalla toiminnallaan vähentämään niitä. Koettu herkkyys ilmansaasteille
|
||
|
|
||
|
|
||