Influenssakausi alussa - löytyykö vasta-aineita?

 

Influenssakausi alussa - löytyykö vasta-aineita?

 

Reijo Pyhälä, KTL
(09) 4744 8312, reijo.pyhala@ktl.fi

Riitta Santanen, KTL

Risto Tervahauta, Jääkäriprikaati, Sodankylä


 
Kesämme aikana influenssavirukset aiheuttivat tavanomaiseen tapaan epidemioita eteläisen pallonpuoliskon talvessa. Epidemiat jäivät kuitenkin keskimääräistä pienemmiksi. Liikkeellä olivat kaikki kolme influenssavirusten nykyistä epideemistä kehityshaaraa: influenssa A -virusten alatyypit H3N2 ja H1N1 sekä influenssa B -virukset. Vaisut epidemiat selittyvät sillä, että virukset eivät pystyneet kehittämään niin voimakkaasti poikkeavia antigeenisia muunnoksia, että ne olisivat murtaneet tehokkaasti väestön vasta-aineisiin perustuvan immuniteetin.

Vähiten muuntuivat H3N2-alatyypin influenssavirukset, jotka ovat viime vuosina vastanneet suurimmasta osasta pohjoisen pallonpuoliskon influenssainfektioita. Uusimmatkin H3N2-alatyypin influenssavirukset ovat muistuttaneet antigeenisesti ja geneettisesti hyvin Suomessa talvella 1999/2000 eristettyjä H3N2-viruksia ja syksyn 2000 influenssarokotteen A/Panama/2007/99-komponenttia. Jos uutta muunnosta ei ilmaannu, H3N2-virukset tuskin pystyvät aiheuttamaan Suomessa isoa epidemiaa talvella 2000/2001, sillä lähisukuiset A/Sydney/5/97-tyyppiset virukset ovat jo kolmen talven ajan parantaneet väestön vasta-ainesuojaa.
 

H1N1-löydökset vähäisiä Euroopassa


Kesän 2000 influenssasta eteläisellä pallonpuoliskolla olivat vastuussa pääasiassa H1N1-alatyypin influenssa A -virukset. Liikkeellä oli uusi A/New Caledonia/20/99-muunnos, jonka antigeeninen ero edeltäjiin on selvä, mutta ei huolestuttavan voimakas. Muunnos on mukana syksyn 2000 influenssarokotteessa. Suomessa H1N1-virukset eivät ole aiheuttaneet epidemioita moneen vuoteen. Ensimmäiset kuluvan kauden H1N1-virukset Euroopassa varmistettiin lokakuussa. Marraskuun alussa virusta löydettiin Turusta pikkulasten hengitystieinfektioiden aiheuttajia koskevan tehokkaan seulontatutkimuksen yhteydessä. Myös Turun virukset vastasivat antigeenisesti New Caledonia -muunnosta. Aiempina vuosina H1N1-virukset ovat olleet H3N2-viruksia vähäisemmässä määrin vanhusten viruksia. H1N1-epidemiat eivät ole lisänneet kuolleisuutta samalla tavoin kuin H3N2-epidemiat. Ainakaan toistaiseksi ei ole viitteitä siitä, että H1N1-virukset olisivat muuttaneet tapansa. Vielä marraskuun lopussa H1N1-löydökset olivat Euroopassa vähissä. Amerikan Yhdysvalloissa virologisia varmistuksia kertyi enemmän. Nähtäväksi jää ovatko Turun löydökset esimerkki epidemian käynnistymiseen johtavasta pesäkkeestä Euroopassa, vai onko kysymyksessä tehokkaan seulonnan esiin nostama "taustakohina".

Influenssa B -viruksissa tapahtui A-viruksia selvempi antigeeninen muutos eteläisellä pallonpuoliskolla kesän 2000 aikana. Uusi B/Sichuan/379/99-virus on valittu vuonna 2001 eteläisellä pallonpuoliskolla käytettävän rokotteen koostumukseen. Pohjoisella pallonpuoliskolla syksyllä 2000 käytettävä rokote sisältää B/Yamanashi/166/98-tyyppisen vanhemman viruksen. Sen ero B/Sichuan/379/99-virukseen ei ole kuitenkaan huolestuttava.

Oheinen kuvio esittää vasta-ainetilannetta (seropositiivisten osuus, HI-testi) syksyn 2000 rokotteen influenssaviruksia vastaan pienissä otoksissa, jotka kerättiin syksyllä 1999 ja syksyllä 2000 varusmiespalvelua suorittavilta (n= 24 + 24). Vasta-ainetilanteen kohentuminen A/Panama/2007/99(H3N2)-virusta vastaan selittyy talven 1999/2000 H3N2-epidemialla. H1N1-virusten vähäisyys viime talvina näkyy seropositiivisten matalana laskevana osuutena anti-A/New Caledonia/20/99-vasta-aineissa. Korkea seropositiivisten osuus anti-B/Yamanashi/166/98-vasta-aineissa ei johdu pelkästään influenssa B -virusten vähäisistä antigeenimuutoksista viime vuosina, jolloin epidemiat ovat olleet lieviä. Syynä on myös viruksesta riippuva testin herkkyyden vaihtelu.

Edellä on rajoituttu vasta-ainetilanteeseen rokottamattomilla varusmiehillä, joiden influenssaimmuniteetti on siviilissä aiempina vuosina saatujen tartuntojen seurausta. Varusmiehet kuuluvat vielä siihen nuoreen väestöön, jonka keskuudessa influenssainfektiot ovat olleet keskimääräistä yleisempiä. Vanhemmissa rokottamattomissa ikäryhmissä vasta-ainesuoja on todennäköisesti jossain määrin heikompi. Syksyn influenssarokotus on kohentanut hyvin vasta-ainesuojaa nykyisiä influenssaviruksia kohtaan. Rokotusten vaikutukseen palataan seuraavissa Kansanterveyslehden numeroissa.

Lehden aineistoa lainattaessa lähde on aina mainittava.
Takaisin sisällysluetteloon