Vakavan masennustilan esiintyvyys nuoruudessa

Depressioon ensimmäistä kertaa sairastuvien henkilöiden määrä lisääntyy nuoruusiässä ilmaantuvuuden ollessa huipussaan 1518-vuotiailla. Vakavan masennustilan elinaikainen esiintyvyys nuorilla on eri tutkimuksissa ollut 720 prosenttia; ajankohtaisesti vakavasta masennuksesta kärsii noin 15 prosenttia nuorista, ja vuoden esiintyvyys on tutkimuksissa vaihdellut 4 ja 17 prosentin välillä. Kansanterveyslaitoksella meneillään olevassa Terveydenhuollon väestötutkimuksen (TERVA) suomalaisia nuoria ja nuoria aikuisia koskevassa osatutkimuksessa arviot DSM-III-R-kriteerien mukaisen vakavan masennusjakson vuoden esiintyvyydestä ovat samaa tasoa kuin ulkomaisista tutkimuksista raportoidut esiintyvyysluvut. 
 

Psykiatrinen monihäiriöisyys

On todettu, että 4080 prosentilla masennuksesta kärsivistä nuorista on samanaikaisesti yksi tai useampi muu mielenterveyden häiriö. Tavallisimmin samanaikaisesti esiintyvät ahdistuneisuus-, päihde- ja käytöshäiriöt. Jos depressioon liittyy samanaikaisesti muita mielenterveyden häiriöitä, masennusjaksot uusiutuvat useammin, ovat kestoltaan pitempiä ja niihin liittyy useammin itsetuhoisuutta sekä suurempi psykososiaalisen toimintakyvyn lasku kuin puhtaaseen masennustilaan. 
 

Masennusoireiden epidemiologia

Masennusoireita, jotka ovat melko pysyviä, mutta eivät kuitenkaan täytä diagnostisia masennus-oireyhtymän kriteereitä, on arvioitu esiintyvän ainakin viidenneksellä nuoruusikäisistä. Alle diagnostisen kynnyksen jääviin masennusoireisiin liittyy kohonnut vakavan masennuksen riski myöhemmin nuoruusiällä. Niin ikään masennusoireista kärsivillä nuorilla esiintyy muita useammin ajankohtaista ahdistuneisuutta ja itsetuhoisuutta. Myös heidän somaattinen terveytensä on huonompi kuin muiden nuorten. 
 

Terveyspalvelujen käyttö

Nuorten depressio ja siihen liittyvä hoidon tarve tunnistetaan huonosti, ja nuoruusiällä alkavaan vakavaan masennustilaan liittyy pitkä viive hoitoon hakeutumisessa. Ulkomaisissa väestötutkimuksissa alle puolet vakavasti masentuneista nuorista on hakenut terveydenhuollosta apua mielialaongelmaan, ja vain noin kolmanneksella on ollut psykiatrinen hoitokontakti. Masennustiloista kärsivät nuoret näyttävät hakeutuvan usein esimerkiksi kouluterveydenhuoltoon tai yleislääkärille. Lisäksi he raportoivat useammin somaattisia oireita ja heidän koettu terveydentilansa on huonompi kuin muilla nuorilla. Samansuuntaisia tuloksia palvelujen käytöstä on saatu em. TERVA-tutkimuksesta. Toisaalta nuorten vakavan masennuksen yhteydestä terveyspalvelujen käyttöön on toistaiseksi varsin vähän epidemiologista tutkimustietoa, eikä olemassa olevan tutkimustiedon puitteissakaan ole yhteneviä sopimuksia siitä, kuka tarvitsee hoitoa. 

Vakavan masennustilan yhteydessä terveyspalvelujen käyttö on nuoruusiässä yleisempää tytöillä kuin pojilla ja todennäköisempää, jos masennusoireet ovat kestäneet pitkään, depressio on toistunut, siihen liittyy merkittävää toimintakyvyn alenemista tai itsetuhoisuutta, jos taustalla on lapsuusiän psykiatrinen häiriö tai nuorella on samanaikaisesti useampia mielenterveyden ongelmia. Kansanterveyslaitos ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Peijaksen tulosalue toteuttavat yhteistyönä tutkimushankkeen, jossa tutkitaan nuorisopsykiatriseen hoitoon hakeutuneita depressiosta kärsiviä nuoria. Hankkeen osa-aineistossa noin puolella nuorista oli toistuva vakava masennus ja enemmistöllä oli masennuksen lisäksi muita psykiatrisia häiriöitä. 
 

Varhainen tunnistaminen kannattaa

Nuoren hoitokontakti syntyy usein vanhempien, koulussa työskentelevien aikuisten tai ystävien aloitteesta. On arvioitu, että alle kolmannes masentuneiden nuorten läheisistä aikuisista tunnistaa nuoren depression. Nuorten on vaikea itse tunnistaa depressio-oireitaan tai oma-aloitteisesti tietää, milloin tai mistä apua mielenterveyden ongelmiin pitäisi hakea. Näin ollen nuoruusikäisten depressio-oireiden seulominen ja tunnistaminen on tärkeä terveydenhuollon tehtävä, jota tulisi kehittää. Tutkimustieto osoittaa, että sekä vähäoireisten depressioiden hoito että masennusoireyhtymän mahdollisimman varhainen hoito ja riittävä tuki vielä oireiden helpottumisen jälkeen lyhentävät depression kestoa ja voivat ehkäistä uusien masennusjaksojen syntyä.
 

Varhaistoteamisen tueksi kaksi opasta

Yhtenä toimenpiteenä nuorten depression varhaisen toteamisen ja hoitoon ohjaamisen tueksi Kansanterveyslaitoksen Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osastolla on terveyden edistämisen hankkeen puitteissa valmistettu kirjallista materiaalia. Hanke on toteutettu yhteistyössä Terveyden edistämisen keskuksen kanssa, joka vastaa opasmateriaalin painatuksesta ja levityksestä. Oppaisiin on koottu tuoretta, käytäntöön sovellettavaa tutkimustietoa sekä aikaisemmasta kirjallisuudesta että Kansanterveyslaitoksella parhaillaan meneillään olevista nuorten mielenterveyttä koskevista tutkimuksista. Materiaalin levitykseen liitetään koulutusta depression varhaistunnistamisesta ja hoidosta, joka suunnataan erityisesti koulujen ja perusterveydenhuollon henkilökunnalle. 

Hankkeesta on valmistunut kaksi opaskirjasta. Ensimmäisen oppaan kohderyhmä on nuorten kanssa eri aloilla työskentelevät aikuiset. Tekstiin on koottu tärkeimmät taustatiedot depression epidemiologiasta, tunnistamisesta, hoidosta ja hoitoon ohjaamisesta. Materiaali on pyritty rakentamaan niin, että  valistunut maallikko, jolla ei välttämättä ole psykiatrian alan asiantuntemusta, hyötyisi siitä. Mukaan on liitetty kysymysesimerkkejä nuoren haastattelun helpottamiseksi sekä nuoren itsensä täytettävä oirekysely, jota voi käyttää depressio-oireiden seulonnassa tai keskustelun apuna. Toisen oppaan kohderyhmä ovat nuoret ja heidän perheensä. Tähän oppaaseen tekstiä on tiivistetty, ja sisällössä painotetaan enemmän oireiden tunnistamista ja hoitoon hakeutumista. 

Oppaat on testattu HUS:n Peijaksen alueen kouluterveydenhoitajilla. He osallistuivat syksyllä 1999 koulutustilaisuuteen, jonka yhteydessä he antoivat kirjallisen palautteen oppaiden käyttö-kelpoisuudesta, sisällöstä ja kieliasusta. Oppaat koettiin tarpeellisiksi ja tarkoituksenmukaisiksi sekä kieliasultaan ymmärrettäviksi. Palautteen perusteella tekstiä muokattiin edelleen. Esiin tuli selvä tarve sellaiselle koulutukselle, joka lisää nuorten kanssa työskentelevien aikuisten valmiuksia tunnistaa nuorten depressio-oireita ja tarttua niihin asianmukaisella tavalla.