Rettin oireyhtymä alkaa yleensä normaalin kehityksen jälkeen noin yhden vuoden iässä. Lapsen kehitys taantuu, ja hän menettää jo saavuttamiaan taitoja, kuten kävelykyvyn. Potilaiden käsien liikkeet muuttuvat taudille tyypilliseksi kudontaa muistuttavaksi jatkuvaksi liikkeeksi, ns. stereotypiaksi. Muita oireita ovat pään kasvun hidastuminen, autistiset piirteet, vartalon hallinnan ja kävelykyvyn vaikeudet (ataksia/apraksia) sekä epilepsia. Tauti diagnosoidaan yleensä lastenneurologian erikoislääkärin vastaanotolla. Suomessa Rett-potilaita on tällä hetkellä 50 - 100.
 

Erittäin harvinainen pojilla

Rettin oireyhtymän syy oli pitkään tuntematon. Sukupuoleen sidotun eli X-kromosomaalisen geenin häiriön epäiltiin vaikuttavan sairauden syntyyn, koska oireyhtymää esiintyi ainoastaan tytöillä. Läpimurto Rettin oireyhtymän tutkimuksissa tapahtui noin vuosi sitten, kun taudin aiheuttajaksi todettiin mutaatiot X-kromosomissa sijaitsevassa MECP2 (methyl-CpG binding protein 2) geenissä. 

Löydöksen jälkeen on analysoitu huomattavan määrä yksittäisiä perheitä, tällä hetkellä yhteensä 284. Toistaiseksi on löytynyt 78 erilaista geenimutaatiota keskimäärin noin 70 prosentilta (vaihteluväli 35 - 90 %) klassisen Rettin oireyhtymän kriteerit täyttävistä potilaista. MECP2-geenin mutaatioiden löytyminen varmistaa aikaisemman käsityksen siitä, että lähes kaikissa tapauksissa mutaatio syntyy sattumanvaraisesti jommankumman vanhemman sukusolussa, eli toistumisriski perheen muille sisaruksille on erittäin pieni. Yhdessä perheessä MECP2 geenin mutaatio havaittiin kahden Rettin oireyhtymää sairastavan lapsen lisäksi äidin somaattisista soluista eristetystä DNA:ssa. Hänellä esiintyi lieviä neurologisia oireita (apraksiaa, motorista kömpelyyttä ja hienojakoista vapinaa) sekä älyllistä jälkeenjääneisyyttä (älykkyysosamäärä 71). Toinen kuvatuista lapsista oli poika, joka menehtyi synnynnäiseen aivotautiin noin yhden vuoden iässä. Äskettäin on kuvattu MECP2-geenin mutaatio kahdella aikuisella miehellä, joilla vaikean älyllisen kehitysvammaisuuden (älykkyysosamäärä noin 30) lisäksi esiintyi etenevää lihasten jäykkyyttä ja epileptisiä kohtauksia. Nämä harvinaiset tapaukset varmistavat, että Rettin oireyhtymä voi esiintyä myös lievemmässä muodossa ja myös pojilla. 
 

MECP2 välttämätön sikiön kudosten erilaistumisessa

Rettin oireyhtymä on ensimmäinen sairaus, jonka on osoitettu aiheutuvan geenien yleiseen säätelyyn sekä DNA-juosteen metylaatioon osallistuvan geenituotteen mutaatioista. MECP2 on kaikissa kudoksissa esiintyvä solujen tuman valkuaisaine. Tumassa sijaitsevan kromatiinin metylaation ja rakenteen muutoksien on havaittu vaikuttavan merkittävästi geenien ilmentymisen aktiivisuuteen. MECP2-valkuainen estää geenien toimintaa kahdella tavalla. Se pystyy sitoutumaan geenien säätelyalueisiin ja lisäksi ohjaamaan kromatiinille proteiineja, jotka osallistuvat geenien inaktivoimiseen muuttamalla DNA-juosteen morfologiaa. MECP2:n puute ei estä sikiön kantasolujen kasvua tai lisääntymistä, mutta se on välttämätön sikiön kudosten erilaistumisessa ja organogeneesissä. 

Lisäksi MECP2-geenin puutos aiheuttaa hiiren poikasikiön kuoleman 8,5-12,5 vuorokauden kuluttua hedelmöityksestä. Näin käy todennäköisesti myös ihmisellä, koska Rettin oireyhtymä on äärimmäisen harvinainen poikalapsilla. Poikasikiön ainoan X-kromosomin MECP2-mutaatio johtanee varhaiseen, kliinisesti oireettomaan keskenmenoon yllämainittuja harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta. Sen sijaan toinen tyttöjen kahdesta X-kromosomista tuottaa normaalia MECP2-valkuaista, mikä kompensoi viallisen geenin toimintaa ja mahdollistaa tyttölapsen syntymisen. Rettin oireyhtymän kliiniseen vaikeusasteeseen vaikuttaa ainakin kaksi tekijää: virheellisen X-kromosomin aktivaation aste suhteessa terveeseen kromosomiin ja MECP2:n mutaatiotyyppi. Jatkotutkimuksissa on keskeistä tunnistaa ne hermosolujen valkuaisaineet, joita MECP2-geeni säätelee.

MECP2-geeni on ensimmäinen autismikirjon sairautta aiheuttava geeni. Sen mutaatioiden löytyminen mahdollistaa tarkan DNA-diagnostiikan, jota tehdään HYKS-Laboratoriodiagnostiikan Molekyyligenetiikan laboratoriossa. MECP2-geenillä on ihmisen perimässä samankaltaisia sukulaisgeenejä, joilla saattaa olla osuutta muiden autismia ja kehitysvammaisuutta aiheuttavien oireyhtymien synnyssä.