Peter Klemets, KTL
(09) 4744 8557, peter.klemets@ktl.fi
 
 

Tippuritapausten määrä Suomessa ennallaan

Neisseria gonorrhoea tapausten määrässä Suomessa ei ole tapahtunut muutoksia viime vuosina. Vuosina 19961999 tapausten määrä on vaihdellut välillä 218269. Vuonna 2000 marraskuun loppuun mennessä tartuntatautirekisteriin on ilmoitettu 237 tapausta. Myöskään sukupuoli- ja ikäjakaumassa ei ole tapahtunut muutoksia: 72 prosenttia on miehiä ja 28 prosenttia naisia, ja yli puolet on 2034-vuotiaita. 

Yleisimmät tartuntamaat vuosina 1997 ja 1998 olivat Suomi (54 %), Venäjä (25 %), Kaakkois-Aasian maat (10 %) ja Viro (4 %). Vuonna 1999 ja vuoden 2000 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana Kaakkois-Aasian maat olivat tartunnanlähteenä 15 prosentissa tapauksista. Yleisimmin tartunta oli saatu Thaimaasta (83 prosentissa tapauksista). 

Kaakkois-Aasiassa ja Australiassa N. gonorrhoean siprofloksasiiniresistenssi on 1990-luvulla lisääntynyt nopeasti. Filippiineillä N. gonorrhoean kannoista 12 prosenttia oli vuonna 1994 resistenttejä siprofloksasiinille, kun vastaava luku vuonna 1996 oli jo 70 prosenttia. Thaimaan herkkyystilanteen kehityksestä ei ole julkaistu lukuja, mutta vuosina 199495 siprofloksasiiniresistenssi Bangkokissa oli 21 prosenttia. 

FiRe-laboratorioiden antimikrobilääkeherkkyysseurannan mukaan suomalaisista N. gonorrhoean kannoista vuonna 1997 kuusi prosenttia (n=126) ja vuonna 1998 viisi prosenttia (n=118) oli siprofloksasiinille resistenttejä (Antibioottiresistenssi Suomessa 1999, FINRES). FiRe-laboratorioiden löydösten perusteella N. gonorrhoean siprofloksasiiniherkkyys huononi oleellisesti vuonna 1999, jolloin kannoista 20 prosenttia (n=207) oli resistenttejä siprofloksasiinille (ylilääkäri Pentti Huovinen, KTL Turku). 

Suomessa herkkyystiedot eivät yhdisty tartuntatautirekisterin tietoihin. Rekisterin tietojen perusteella siprofloksasiiniherkkyyden huononeminen meillä liittynee lisääntyneisiin Kaakkois-Aasiasta saatuihin tartuntoihin. 

Hiljakkoin Ward ym. (Lancet 2000;356:1812-17) osoittivat, että uusi N. gonorrhoea -kantojen tyypitysmenetelmä saattaa auttaa epidemiologista selvitystä. Tyypitysmenetelmän avulla osoitettiin, että Englannin Sheffieldissä tapaukset olivat paljon useammin yhteydessä toisiinsa kuin haastatteluun perustuvassa kontaktien kartoituksessa saatiin selville. Yli puolet tapauksista kuului kahteen suureen rypääseen. Tapaukset keskittyivät kaupungin keskustaan, ja sairastuneilla oli vähän yhteyksiä ulkomaille. Tutkijat spekuloivat, että N. gonorrhoea on Sheffieldissä endeeminen tietyssä väestöryhmässä, johon interventiotoimet tulisi kohdistaa. Lontoossa vastaavanlaista kantojen samankaltaisuutta ei ollut todettavissa. 

Elina Kolho, KTL
(09) 4744 8670, elina.kolho@ktl.fi
 

Uutisia maailmalta

Epävirallisten tietojen mukaan Itä-Kiinassa esiintyy runsaasti munuaisoireisia verenvuotokuumetapauksia. Chongqingin maakunnassa esiintyy vuosittain meidän myyräkuumettamme muistuttavaa tautimuotoa, joka leviää peltohiiren (Apodemus agrarius) tai rotan välityksellä ihmiseen. Edellinen laajempi epidemia oli 1990. Sairastuneista valtaosa on maanviljelijöitä tai maaseudulla asuvia henkilöitä. Turistien tai esimerkiksi kaupungeissa asuvien ulkomaalaisten riski sairastua on arvioitu hyvin pieneksi, vaikka he kävisivätkin Itä- ja Koillis-Kiinassa. Seuraavan kahden kuukauden aikana olisi kuitenkin suositeltavaa välttää vierailuja endeemisille alueille maaseudulla. 

Myyräkuumetta sekä muita munuaisoireisia verenvuotokuumeita aiheuttavat hantavirukset, jotka kuuluvat bunyavirusten ryhmään. Näistä tärkeimmät ovat Hantaan-, Seoul-, Dobrava- ja Puumala-virukset. Virusten isäntinä toimivat pikkujyrsijät. Hantaan-virusta on tavattu peltohiiressä, Seoul-virusta rotassa ja Puumala-virusta metsämyyrässä (Clethrionomys glareoulus). Virus lisääntyy eläimessä ja erittyy virtsaan, ulosteisiin ja sylkeen. Jyrsijät toimivat reservoaarina, eivätkä ilmeisesti itse sairastu. Ihmiseen virus siirtyy hengittämällä eläinten saastuttamaa pölyä. Hantaan- ja Seoul-virukset aiheuttavat eniten sairastumisia etenkin Aasiassa, 100 000  200 000 tapausta vuodessa. Kiinassa esiintyy molempia virusmuotoja. Puumala-virus on tunnetusti myyräkuumeen aiheuttaja ja Dobrava-virusta esiintyy Euroopassa, etenkin Balkanilla, Venäjällä ja Lähi-Idässä. Myyräkuume on tautimuodoista lievin. Kuolleisuus siihen on 0,10,3 prosenttia. Muiden munuaisoireisten verenvuotokuumeiden taudinkuva on hyvin myyräkuumeen kaltainen, mutta kuolleisuus on suurempi (115 %). 

Yhdysvalloissa todettiin 1993 Sin Nombreksi ristitty virus, joka aiheutti New Mexicon ja Arizonan osavaltioissa useita kuolemantapauksia keuhkopöhön ja sokin kautta. Näihin tapauksiin ei liittynyt munuaisoireita. Viruksen isäntänä toimii peltohiiri (Peromyscus maniculatus). Keuhko-oireisia hantavirusinfektioita aiheuttavat Sin Nombre -viruksen lisäksi muutamat muut hantavirukset sekä Pohjois- että Etelä-Amerikassa. 

Yleinen käsitys on, että virus tarttuu eläimestä ihmiseen eikä henkilöiden välistä tartuntaa pidetä kovin todennäköisenä. Yhdessä argentiinalaisessa tutkimuksessa oli kuitenkin viitteitä siitä, että paikallisen epidemian yhteydessä virus oli tarttunut henkilöstä toiseen (Virology 1998; 241: 323-330). 

Hoito on oireenmukaista, munuaisoireisessa taudissa on jouduttu turvautumaan dialyysihoitoihin vaikeissa tapauksissa. Aasiassa on käytössä hantavirusrokotteita, muun muassa korealaista inaktivoitua HANTAVAX? nimistä valmistetta. Suomesta tätä ei ole saatavilla, eikä se suojaa myyräkuumetta vastaan. 

Peter Klemets, KTL
(09) 4744 8557, peter.klemets@ktl.fi