Kliinisen mikrobiologian erikoislääkärin toimenkuvaa ja koulutusta mietittävä uudestaan |
||
|
KTL, Infektioepidemiologian osasto (09) 4744 8403, pauli.leinikki@ktl.fi |
||
|
Kliinisen mikrobiologian erikoislääkärin toimenkuva on muuttunut viimeisten kolmenkymmenen vuoden kuluessa merkittävästi. Voidaan kysyä, vastaako nykyinen toimenkuva niitä odotuksia, joita terveydenhuoltomme voi niin pitkälle koulutetuille asiantuntijoille oikeutetusti asettaa ja voiko nykyinen koulutus antaa tehtävään parhaat valmiudet. Kliinisen mikrobiologian laboratoriodiagnostiikka kehittyi voimakkaasti 1960- ja 1970-luvuilla yliopistojen laitoksissa. Kehitystä ajoivat paitsi teknologian muutokset myös se, että maksullisella diagnostisella palvelutoiminnalla tuettiin laitoksissa tehtävää tutkimustyötä ja näin siitä tuli tärkeä instrumentti laitosten tieteellisen profiilin kehittämisessä. Myös erikoislääkäreiden koulutuksessa suunta näkyi: suurin osa maamme spesialisteista on saanut koulutuksensa yliopistojen teoreettisten laitosten diagnostisissa laboratorioissa. Tämä puolestaan johti siihen, että koulutettavien ensisijainen kiinnostus suuntautui tieteelliselle uralle eikä kliinisen mikrobiologian kansanterveysnäkökohtiin tai potilastyöhön. Tartuntatautilaki ja -asetus ohjaavat maassamme tarttuvien tautien seurannan ja valvonnan kehittämistä. Nykyisin sen keskeiset toimijat ovat sairaanhoitopiirien infektiolääkärit ja terveyskeskusten tartuntataudeista vastaavat lääkärit, jotka yhteistyössä Kansanterveyslaitoksen ja eräiden muiden viranomaisten kanssa huolehtivat näistä tehtävistä niin, että kliinisen mikrobiologian erikoislääkäriä kuullaan kenties vain diagnostiikkaa koskevissa erityiskysymyksissä. Hän voisi kuitenkin olla merkittävä lisäresurssi. Hänen tietojaan ja ymmärrystään tartuntataudeista, mikrobien ja ihmisen välisestä vuorovaikutuksesta ja sairauksien riskitekijöistä voitaisiin hyödyntää monin tavoin. Mitä pitäisi tehdä? Yhdysvaltojen CDC on jo usean vuoden ajan tarjonnut kliinisen mikrobiologian erikoislääkäreille tilaisuuden saada tartuntatautien seurantaan ja valvontaan sekä kenttäepidemiologiseen toimintaan liittyvää koulutusta palvelemalla määräajan Atlantassa. Myös Suomessa voitaisiin kehittää samantapaista koulutusta, jossa kliinisen mikrobiologian erikoislääkärin koulutusta hankkivan olisi perehdyttävä tartuntatautien public health -näkökulmaan toimimalla esimerkiksi määräajan erikoistumiskoulutuksestaan Kansanterveyslaitoksessa. Jaksoon tulisi sisältyä pääasiassa täysipäiväistä osallistumista epidemioiden selvittelyyn ja tartuntatautien seurantaan. Vastaavaa koulutusta on jo vuosia annettu maamme infektiolääkäreille. Tämä on luonut toimivan asiantuntijaverkon ja parantanut yhteistyötä monin eri tavoin. Koulutusjakson voisi joissakin tapauksissa korvata esimerkiksi suorittamalla Masters-tutkinnon jossain kansainvälisessä tartuntatauteihin painottuvassa Public Health -koulussa. Tällainen koulutusjakso korjaisi tilannetta public health -näkökulmasta. Tarvitaan vielä toinenkin uudistus, jotta suhde potilastyöhön saataisiin toimivammaksi. Paitsi suora potilastyö, myös esimerkiksi sairaalahygienia olisi luonteva alue kliinisen mikrobiologian erikoislääkärille. Koulutukseen pitäisi välttämättä kuulua riittävästi toimintaa sairaalaympäristössä, jossa koulutettava voisi perehtyä niin potilastyöhön kuin infektioiden hallintaan ja hygienianäkökohtiinkin. Äskeinen pernaruttouhkan aikaansaama valmiusharjoitus osoitti, kuinka maassamme tiukan paikan tullen olisi kova pula soveltuvan tiedollisen ja taidollisen valmiuden omaavista asiantuntijoista. Tässä ehdotettu uudistus parantaisi tilannetta merkittävästi. |
||
|
|
||
|
|
||