Väitöskirja-artikkeli:Antioksidantit ja paksusuolikasvaimet |
||
|
Nea Malila, KTL |
||
|
Paksusuolisyövän yleisyys vaihtelee
suuresti eri maissa ja on ilmeisesti yhteydessä korkeaan
elintasoon ja kaupungistumiseen. Suurin vaara sairastua
paksusuolisyöpään on kehittyneissä Länsi-Euroopan maissa ja
Yhdysvalloissa, kun taas Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa
vaara on pieni. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa on
vähemmän paksusuolisyöpää, mutta sairaus on maassamme jatkuvasti
yleistynyt, ja tällä hetkellä paksusuolisyöpä on kolmanneksi
yleisin syöpämme eturauhassyövän ja rintasyövän jälkeen.
Paksusuolisyövän syytekijöitä ei tunneta tarkasti, mutta sekä
perimällä että ympäristöllä on osuutensa taudin kehittymiseen.
Ravintotekijöiden mahdollista yhteyttä paksusuolisyövän
ilmaantuvuuteen on tutkittu paljon. Runsas kasvisten käyttö on
johdonmukaisesti yhdistetty alhaiseen syöpävaaraan, joskaan ei
tiedetä, mikä tai mitkä tekijät kasviksissa varsinaisesti ovat
tämän ilmiön taustalla. Suojaavatko antioksidantit?Yhtenä mahdollisena suojatekijänä on pidetty ravinnon antioksidantteja, koska kasviksissa on runsaasti C- ja E- vitamiineja sekä karotenoideja, jotka kaikki ovat tunnettuja antioksidantteja. Hapen vaikutuksesta elimistössä syntyy ns. vapaita radikaaleja, eli molekyylejä joilla on vähintään yksi pariton elektroni, ja jotka siten ovat herkkiä reagoimaan muiden aineiden kanssa. Antioksidantit ovat aineita, jotka pystyvät sitomaan vapaita radikaaleja ja voivat siten estää entsyymien, DNA:n ja solukalvojen vaurioita. Ihmiskehossa on myös omia antioksidanttientsyymejä suojaamassa solujen rakenneosia vapaiden radikaalien vahingollisilta vaikutuksilta.
Noin 30 vuotta sitten kiinnostuttiin tiettyjen
elintasosairauksien, kuten sydänsairauksien ja syövän,
ehkäisystä. Ravinnon ja sairauden välisiin suhteisiin alettiin
kiinnittää huomiota 1970-luvulla, ja 1980-luvun alussa Suomessa
alettiin valmistella laajaa kokeellista tutkimusta keuhkosyövän
ehkäisemiseksi. Tämä tutkimus, Syövänehkäisytutkimus eli Setti,
oli laaja yhteistyötutkimus Yhdysvaltain kansallisen
syöpäinstituutin (NCI) ja Suomen Kansanterveyslaitoksen välillä.
Setti-tutkimus käsitti lähes 30 000 tupakoivaa, keski-ikäistä
miestä eteläisen Suomen alueelta. Tutkimus suunniteltiin
pääasiassa selvittämään, voidaanko keuhkosyöpää ehkäistä
beetakaroteenilla (A-vitamiinin esiaste) tai E-vitamiinilla,
mutta samalla myös muiden syöpien ilmaantuvuutta tutkittiin.
Tutkimuksessa annettiin noin kuuden vuoden ajan lähes 30 000:lle
keski-ikäiselle, tupakoivalle miehelle päivittäin joko
beetakaroteenia (20 mg), E-vitamiinia (50 mg
alfatokoferoliasetaattia), molempia aineita yhdessä tai
lumelääkettä. Tutkimuksen alussa osallistujien ruokavalio
selvitettiin laajalla kyselylomakkeella. Syövänehkäisytutkimus
alkoi vuonna 1985 ja päättyi vuonna 1993, jolloin osallistujien
keskimääräinen seuranta-aika oli noin kuusi vuotta ja seurattuja
henkilövuosia kertyi yhteensä lähes 170 000. Seurannan aikana
tutkittavilla todettiin yhteensä 135 paksusuolisyöpää ja 146
paksusuoliadenoomaa. Paksusuolen adenoomat ovat hyvänlaatuisia
kasvaimia, joita pidetään yleisesti paksusuolisyövän esiasteina. Beetakaroteenilla ei vaikutustaAntioksidanttien yhteyttä paksusuolikasvaimiin selvitettiin tapaus-verrokkitutkimuksen, kohorttitutkimuksen ja kontrolloidun kokeen avulla. Lisäksi tapaus-verrokkitutkimusasetelman käyttökelpoisuutta paksusuolisyövän ja ravinnon välisessä arvioinnissa tutkittiin vertaamalla näitä tuloksia altistelähtöisen tutkimusasetelman tuloksiin.
Tapaus-verrokkitutkimuksessa tapausten beetakaroteenin tai
E-vitamiinin saanti 12 kuukautta ennen diagnoosia ei poikennut
kontrollien vastaavasta saannista. Kohorttitutkimuksessa
lähtötilanteen antioksidanttien saanti ei ennustanut myöhempää
paksusuolikasvainten ilmaantuvuutta. Samoin alkuvaiheen seerumin
beetakaroteeni- tai E-vitamiinitaso ei ollut yhteydessä
paksusuolisyövän ilmaantuvuuteen, mutta korkeaan seerumin
beetakaroteenitasoon liittyi pienempi adenoomien ilmaantuvuus.
Kontrolloidussa kokeessa E-vitamiinivalmisteen saannilla ei
ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta paksusuolisyövän
ilmaantuvuuteen (suhteellinen vaara 0.78, 95% luottamusväli
0.55-1.09), mutta siihen liittyi kohonnut adenoomien vaara
(suhteellinen vaara 1.66, 95% luottamusväli 1.19-2.32).
Beetakaroteenivalmisteen saannilla ei todettu vaikutusta
paksusuolisyöpiin tai adenoomiin. Väitöskirjatutkimuksen
johtopäätöksenä on, että beeta-karoteeni tai E-vitamiini ei
ehkäise paksusuolikasvaimia, eikä näiden antioksidanttien
käyttöä valmisteina suositella. Hyödyn sijasta haittojaViime vuosikymmenten suurista odotuksista huolimatta vieläkään ei tiedetä, mikä on syövän synnyn perimmäinen syy. Myös yhteydet ravintotekijöiden ja syövän kehittymisen välillä ovat jääneet laajalti tuntemattomiksi. Yksittäisen aineen teoria, jota lähdettiin 1980-luvulla tutkimaan, on kenties syytä arvioida uudelleen. 1980-luvun alussa beetakaroteenia pidettiin lupaavana ja hyvin turvallisena aineena, jonka uskottiin joko antioksidanttiominaisuutensa tai muiden vaikutusten takia estävän syövän syntymistä tai kasvua. Yllätys oli melkoinen, kun kahdessa kontrolloidussa kokeessa havaittiinkin haitallinen vaikutus: keuhkosyövän ilmaantuvuus oli suurempi beetakaroteeniryhmissä kuin vertailuryhmissä. Näiden tutkimusten tulokset on hyvä pitää mielessä, kun uusia tutkimuksia suunnitellaan, varsinkin jos käytettävät annokset ylittävät normaalista ruokavaliosta saatavat määrät.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että mikään yksittäinen aine
kasviksissa ei kerro koko totuutta syövän synnystä ja
ehkäisystä. Ravintotekijöiden mittaamiseen liittyy myös
runsaasti ongelmia ja epätarkkuuksia. Lisäksi kasvisten syöminen
voi olla merkkinä muista elintapoihin liittyvistä tekijöistä,
joilla voi olla vaikutusta tutkittavan taudin syntymiseen.
Jatkossa tutkimus tulisikin suunnata laajempiin kokonaisuuksiin,
jolloin ruokavalio huomioitaisiin kokonaisuudessaan ja samalla
selvitettäisiin muidenkin terveyteen liittyvien elintapojen,
kuten esimerkiksi liikunnan ja tupakoinnin vaikutuksia. |
||
|
|
||
|
|
||