Väitöskirja-artikkeli:

 

Väitöskirja-artikkeli: 

Antioksidantit ja paksusuolikasvaimet

Nea Malila, KTL
(09) 4744 8738, nea.malila@ktl.fi

Paksusuolisyövän yleisyys vaihtelee suuresti eri maissa ja on ilmeisesti yhteydessä korkeaan elintasoon ja kaupungistumiseen. Suurin vaara sairastua paksusuolisyöpään on kehittyneissä Länsi-Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa, kun taas Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa vaara on pieni. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa on vähemmän paksusuolisyöpää, mutta sairaus on maassamme jatkuvasti yleistynyt, ja tällä hetkellä paksusuolisyöpä on kolmanneksi yleisin syöpämme eturauhassyövän ja rintasyövän jälkeen. 

Paksusuolisyövän syytekijöitä ei tunneta tarkasti, mutta sekä perimällä että ympäristöllä on osuutensa taudin kehittymiseen. Ravintotekijöiden mahdollista yhteyttä paksusuolisyövän ilmaantuvuuteen on tutkittu paljon. Runsas kasvisten käyttö on johdonmukaisesti yhdistetty alhaiseen syöpävaaraan, joskaan ei tiedetä, mikä tai mitkä tekijät kasviksissa varsinaisesti ovat tämän ilmiön taustalla. 
 

Suojaavatko antioksidantit?

Yhtenä mahdollisena suojatekijänä on pidetty ravinnon antioksidantteja, koska kasviksissa on runsaasti C- ja E- vitamiineja sekä karotenoideja, jotka kaikki ovat tunnettuja antioksidantteja. Hapen vaikutuksesta elimistössä syntyy ns. vapaita radikaaleja, eli molekyylejä joilla on vähintään yksi pariton elektroni, ja jotka siten ovat herkkiä reagoimaan muiden aineiden kanssa. Antioksidantit ovat aineita, jotka pystyvät sitomaan vapaita radikaaleja ja voivat siten estää entsyymien, DNA:n ja solukalvojen vaurioita. Ihmiskehossa on myös omia antioksidanttientsyymejä suojaamassa solujen rakenneosia vapaiden radikaalien vahingollisilta vaikutuksilta. 

Noin 30 vuotta sitten kiinnostuttiin tiettyjen elintasosairauksien, kuten sydänsairauksien ja syövän, ehkäisystä. Ravinnon ja sairauden välisiin suhteisiin alettiin kiinnittää huomiota 1970-luvulla, ja 1980-luvun alussa Suomessa alettiin valmistella laajaa kokeellista tutkimusta keuhkosyövän ehkäisemiseksi. Tämä tutkimus, Syövänehkäisytutkimus eli Setti, oli laaja yhteistyötutkimus Yhdysvaltain kansallisen syöpäinstituutin (NCI) ja Suomen Kansanterveyslaitoksen välillä. Setti-tutkimus käsitti lähes 30 000 tupakoivaa, keski-ikäistä miestä eteläisen Suomen alueelta. Tutkimus suunniteltiin pääasiassa selvittämään, voidaanko keuhkosyöpää ehkäistä beetakaroteenilla (A-vitamiinin esiaste) tai E-vitamiinilla, mutta samalla myös muiden syöpien ilmaantuvuutta tutkittiin. Tutkimuksessa annettiin noin kuuden vuoden ajan lähes 30 000:lle keski-ikäiselle, tupakoivalle miehelle päivittäin joko beetakaroteenia (20 mg), E-vitamiinia (50 mg alfatokoferoliasetaattia), molempia aineita yhdessä tai lumelääkettä. Tutkimuksen alussa osallistujien ruokavalio selvitettiin laajalla kyselylomakkeella. Syövänehkäisytutkimus alkoi vuonna 1985 ja päättyi vuonna 1993, jolloin osallistujien keskimääräinen seuranta-aika oli noin kuusi vuotta ja seurattuja henkilövuosia kertyi yhteensä lähes 170 000. Seurannan aikana tutkittavilla todettiin yhteensä 135 paksusuolisyöpää ja 146 paksusuoliadenoomaa. Paksusuolen adenoomat ovat hyvänlaatuisia kasvaimia, joita pidetään yleisesti paksusuolisyövän esiasteina. 
 

Beetakaroteenilla ei vaikutusta

Antioksidanttien yhteyttä paksusuolikasvaimiin selvitettiin tapaus-verrokkitutkimuksen, kohorttitutkimuksen ja kontrolloidun kokeen avulla. Lisäksi tapaus-verrokkitutkimusasetelman käyttökelpoisuutta paksusuolisyövän ja ravinnon välisessä arvioinnissa tutkittiin vertaamalla näitä tuloksia altistelähtöisen tutkimusasetelman tuloksiin. 

Tapaus-verrokkitutkimuksessa tapausten beetakaroteenin tai E-vitamiinin saanti 12 kuukautta ennen diagnoosia ei poikennut kontrollien vastaavasta saannista. Kohorttitutkimuksessa lähtötilanteen antioksidanttien saanti ei ennustanut myöhempää paksusuolikasvainten ilmaantuvuutta. Samoin alkuvaiheen seerumin beetakaroteeni- tai E-vitamiinitaso ei ollut yhteydessä paksusuolisyövän ilmaantuvuuteen, mutta korkeaan seerumin beetakaroteenitasoon liittyi pienempi adenoomien ilmaantuvuus. Kontrolloidussa kokeessa E-vitamiinivalmisteen saannilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta paksusuolisyövän ilmaantuvuuteen (suhteellinen vaara 0.78, 95% luottamusväli 0.55-1.09), mutta siihen liittyi kohonnut adenoomien vaara (suhteellinen vaara 1.66, 95% luottamusväli 1.19-2.32). Beetakaroteenivalmisteen saannilla ei todettu vaikutusta paksusuolisyöpiin tai adenoomiin. Väitöskirjatutkimuksen johtopäätöksenä on, että beeta-karoteeni tai E-vitamiini ei ehkäise paksusuolikasvaimia, eikä näiden antioksidanttien käyttöä valmisteina suositella.
 

Hyödyn sijasta haittoja

Viime vuosikymmenten suurista odotuksista huolimatta vieläkään ei tiedetä, mikä on syövän synnyn perimmäinen syy. Myös yhteydet ravintotekijöiden ja syövän kehittymisen välillä ovat jääneet laajalti tuntemattomiksi. Yksittäisen aineen teoria, jota lähdettiin 1980-luvulla tutkimaan, on kenties syytä arvioida uudelleen. 1980-luvun alussa beetakaroteenia pidettiin lupaavana ja hyvin turvallisena aineena, jonka uskottiin joko antioksidanttiominaisuutensa tai muiden vaikutusten takia estävän syövän syntymistä tai kasvua. Yllätys oli melkoinen, kun kahdessa kontrolloidussa kokeessa havaittiinkin haitallinen vaikutus: keuhkosyövän ilmaantuvuus oli suurempi beetakaroteeniryhmissä kuin vertailuryhmissä. Näiden tutkimusten tulokset on hyvä pitää mielessä, kun uusia tutkimuksia suunnitellaan, varsinkin jos käytettävät annokset ylittävät normaalista ruokavaliosta saatavat määrät.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että mikään yksittäinen aine kasviksissa ei kerro koko totuutta syövän synnystä ja ehkäisystä. Ravintotekijöiden mittaamiseen liittyy myös runsaasti ongelmia ja epätarkkuuksia. Lisäksi kasvisten syöminen voi olla merkkinä muista elintapoihin liittyvistä tekijöistä, joilla voi olla vaikutusta tutkittavan taudin syntymiseen. Jatkossa tutkimus tulisikin suunnata laajempiin kokonaisuuksiin, jolloin ruokavalio huomioitaisiin kokonaisuudessaan ja samalla selvitettäisiin muidenkin terveyteen liittyvien elintapojen, kuten esimerkiksi liikunnan ja tupakoinnin vaikutuksia. 
 

Lehden aineistoa lainattaessa lähde on aina mainittava.
Takaisin sisällysluetteloon