Vesirokko ja vyöruusu eivät kuulu Tartuntatautirekisteriin ilmoitettaviin tauteihin. Sairaaloiden hoitoilmoitusrekisterin perusteella kuitenkin tiedetään, että sairaalahoitoa vaatineita varicella zoster (VZV) -infektioita on viime vuosina ollut noin 800900 vuodessa, primaarivesirokon aiheuttamia näistä on ollut noin 30 prosenttia. Aikuistapauksia todetaan joka vuosi muun muassa armeijassa. Sairaalahoitoa vaatineita vyöruusutapauksia esiintyy eniten vanhimmissa ikäluokissa: yli 80-vuotiailla 100 - 185 tapausta /100 000 asukasta. Tilastokeskuksen mukaan vesirokkoon kuoli 1996 - 98 yksi lapsi kunakin vuonna; vyöruusuun kuolleita oli neljä, viisi ja kuusi henkilöä kyseisinä vuosina. 

Suomessa syksyllä 2000 tehdyssä pienimuotoisessa seroepidemiologisessa tutkimuksessa testattiin 222:n 11 - 13-vuotiaan suomalaislapsen näytteet, ja todettiin, että 91 % oli varicella-IgG-seropositiivisia. Tulos on samansuuntainen muissa maissa saatujen tulosten kanssa.
 

Saatavilla olevat rokotteet

Maailmalla käytössä olevista vesirokkorokotteista Suomessa on markkinoilla vain Varilrix? . Sen hinnan suurina tilausmäärinä on arvioitu olevan noin 150 - 180 mk/annos. Rokote on hyvin siedetty. Terveillä rokotetuilla esiintyy vain vähän kliinisiä reaktioita, jotka ilmenevät 1 - 3 viikkoa rokotuksen jälkeen. Tyypillisiä ihoreaktioita ovat yksittäiset alkavia vesirokkorakkuloita muistuttavat näppylät. 

Onnistunutkaan vesirokkorokotus ei anna suojaa VZV-tartuntaa vastaan eikä täydellistä suojaa kliinistä vesirokkoa vastaan. Rokoteimmuniteetti suojaa kuitenkin vaikealta vesirokolta. Rokoteviruksen leviäminen varicella-negatiivisiin kontakteihin on mahdollista, mutta harvinaista. Oka-rokotevirusta ei ole onnistuttu eristämään muualta kuin rakkuloista, joten sikälikin leviäminen esim. hengitysteistä on epätodennäköistä. 
Vesirokkorokotevirus voi aiheuttaa latentin infektion ja aktivoitua myöhemmin vyöruusuna. Rokotuksen jälkeinen zoster-riski puolestaan korreloi selvästi ihoreaktioiden esiintymiseen primaarirokotuksen jälkeen, mikä viittaa siihen, että rokotevirus aiheuttaa latenssin vain tai erityisesti niillä, joille rokotuksen jälkeen tulee ihoreaktio.
 

Vaihtoehtoiset rokotusstrategiat

Vesirokkorokotus voidaan kohdentaa joko koko väestöön tai erityisryhmiin. Erityisryhmiä voisivat olla esim. immuunipuutteiset henkilöt, 13-vuotiaat ja sitä vanhemmat vesirokkoa sairastamattomat nuoret ja aikuiset, lasten ja sairaiden parissa työskentelevät tai pienten lasten vanhemmat. 

Edellä mainitut riski- tai kohderyhmät kattavat arviolta 10 prosenttia vesirokolle alttiista henkilöistä. Suunnatulla rokottamisella voidaan estää enintään puolet vesirokkoon liittyvistä komplikaatioista. Yleisen rokottamisen vaihtoehtoina tulisivat kyseeseen joko yksi annos 12 - 18 kk:n iässä tai kaksi annosta (12 - 18 kk:n ikäisenä ja 11 - 12-vuotiaana). Näihin voidaan liittää primaaritautien vanhempiin ikäluokkiin siirtymisen estämiseksi catch up -ohjelma, joka kattaa alle 12-vuotiaat, tautia sairastamattomat lapset. Ohjelma voitaisiin toteuttaa kampanjana yhtäaikaisesti tai antaa rokotus lapsen täyttäessä 12 vuotta.

Catch up -rokotuksia voidaan joutua täydentämään seronegatiivisten nuorten ja armeijan aloittavien rokotuksilla. Kaikissa em. vaihtoehdoissa tieto vesirokon sairastamisesta voi perustua vanhempien antamaan anamneesiin. Epäselvissä tapauksissa lapsi voidaan katsoa vesirokkoa sairastamattomaksi.

Erillinen rokotusstrategia, joka mahdollisesti tulee kysymykseen tulevaisuudessa, on vesirokkorokotteen käyttö iäkkäiden henkilöiden vyöruusun ehkäisyssä. Asiaa selvitetään parhaillaan USA:ssa laajalla tutkimuksella. Tiedetään, että rokote tehostaa soluvälitteistä immuniteettia vanhoilla(kin) henkilöillä, mutta toistaiseksi ei tiedetä, parantaako tämä kliinistä suojaa vyöruusua vastaan.
 

Vesirokkorokotusten vaikutukset väestötasolla 

Kaikilla esitetyillä rokotusohjelmilla rokotettujen ikäluokkien vesirokkoinsidenssi varmasti laskee. Yleisellä rokottamisella saatetaan saavuttaa syntyvän laumaimmuniteetin kautta vesirokkotapauksien vähenemistä myös rokottamattomissa ikäluokissa. Epätäydellisesti rokotetussa väestössä viruskierron väheneminen johtaa todennäköisesti vesirokkoon sairastuvien keskimääräisen iän nousuun. Koska vaikeiden taudinkuvien osuus nousee iän mukana, vaikeat taudit ja täten myös sairaalahoitojen määrä saattavat lisääntyä. Myös raskaudenaikaisia sekä neonataalikauden vesirokkotapauksia saattaa tällöin esiintyä nykyistä enemmän. 

Vähenevän viruskierron mukana aikuisväestön luonnolliset tehosteet todennäköisesti vähenevät, mikä saattaa johtaa rokottamattomien aikuisten immuniteetin heikentymiseen. Suurin kysymys väestötasolla onkin latentin viruksen mahdollinen aktivoituminen vyöruusuksi jo varhaisemmin. Viruksen reaktivaation aiheuttajaa ei tarkkaan tiedetä, mutta solusitoisen immuniteetin heikkenemisellä katsotaan olevan merkitystä. 

On kuitenkin huomattava, että viruskierron vähenemistä laajamittaisen vesirokkorokottamisen seurauksena ei ole käytännössä vielä missään todettu, sillä korkeita rokotuskattavuuksia ei ole saavutettu. Esitetyt väestövaikutukset perustuvat lähinnä muiden rokotuksilla ehkäistävissä olevien infektiotautien epidemiologiassa havaittuihin muutoksiin korkeilla rokotuskattavuuksilla.

Kuluneen vuosikymmenen aikana on julkaistu useita matemaattisia malleja laajojen vesirokkorokotusten vaikutuksista väestötasolla. On mallitettu yleisten esikouluikäisten vesirokkorokotusten ja catch up -ohjelman vaikutuksia sekä vesirokkotapausten ikäjakaumaan että kokonaissairastuvuuteen. Näiden mallien perusteella on todettu, että lasten yleinen rokottaminen vähentää primaaritauteja ja todennäköisesti myös näistä johtuvia sairaalapäiviä, vaikka sairastumisikä nousisikin jonkin verran. Catch up -ohjelma kerralla suoritettuna esim. 12-vuotiaisiin asti parantaa tulosta. Biologinen tietämys latentin viruksen aktivoitumisen syistä vaikeuttaa johtopäätösten tekemistä vyöruusun ilmaantuvuusmuutoksista, joista mallien perusteella varoitetaan. Vyöruusun mahdollista lisääntymistä tai siirtymistä varhaisempiin ikäluokkiin ei voida tällä hetkellä sulkea pois. 
 

Kustannusvaikutukset

Vesirokkorokote kuuluu kalliisiin uuden polven rokotteisiin. Sen taloudellista kannattavuutta on 1990-luvulla arvioitu useissa kustannus-hyöty- ja kustannus-vaikuttavuus-analyyseissa mm. USA:ssa, Australiassa ja useissa Euroopan maissa. Kaikissa tutkimuksissa on verrattu keskenään ainakin kahta vaihtoehtoa: ei laajamittaista rokotusinterventiota tai yksi rokoteannos tarjotaan 12 - 15 kk:n (- 6 v) iässä. Joihinkin tutkimuksiin on sisällytetty muitakin rokotusstrategioita (catch up, nuorisoiän yleinen rokotus). Laskelmissa joudutaan tekemään useita olettamuksia vesirokon ja sen komplikaatioiden epidemiologiasta, taudin aiheuttamasta terveyspalvelujen ja lääkkeiden käytöstä, taudin aiheuttamista töistä poissaoloista sekä rokotteen tehosta ja saavutettavissa olevasta kattavuudesta. 

Arviot eri rokotusstrategioiden kustannustehokkuudesta vaihtelivat: saksalaisselvityksessä 12-vuotiaiden vesirokkoa sairastamattomien rokotusohjelma todettiin kustannustehokkaimmaksi, australialaistutkimuksessa taas vähiten kustannustehokkaaksi. Yleensä teollisuusmaissa tehdyissä kustannus-hyöty-analyyseissa yhden annoksen vesirokkorokotusohjelma on pääsääntöisesti osoittautunut taloudellisesti kannattavaksi koko yhteiskunnan näkökulmasta, mutta ei terveydenhuollon maksajan näkökulmasta. Terveydenhuollon maksajan kannalta kustannustehokkain rokotusstrategia on vaihdellut. Valtaosa ohjelman taloudellisista hyödyistä johtuu säästöistä epäsuorissa kustannuksissa. Eri tutkimusten tulokset vaihtelevat huomattavasti, eikä kahden annoksen rokotusstrategiaa ole arvioitu missään tutkimuksessa. Suomalaista arviota vesirokkorokotusten kustannusvaikutuksista ei ole.
Selvitystyönsä perusteella työryhmä toteaa seuraavaa:

1. Vesirokkovirus aiheuttaa Suomessa merkittävän tautitaakan.

2. Saatavilla on rokotteita, jotka ehkäisevät kliinisesti merkittävät tautitapaukset.

3. Laajamittainen rokottaminen vesirokkoa vastaan on tarpeen, jotta sillä saavutettaisiin merkittäviä terveydellisiä hyötyjä.

4. Ainoa tapa päästä riittävään rokotuskattavuuteen on vesirokkorokotteen ottaminen yleiseen rokotusohjelmaan. Työryhmä pitää parhaana kahden annoksen rokotusohjelmaa, johon vielä liitetään vesirokkoa sairastamattomien alle 12-vuotiaiden tai 12-vuotiaiden catch up -rokotukset. Catch up -rokotuksia voidaan joutua täydentämään seronegatiivisten nuorten rokotuksilla, jos vesirokkotapausten siirtymistä vanhempiin ikäluokkiin alkaa ilmetä. Armeijan aloittavien, vesirokkoa sairastamattomien rokotuksia on myös syytä harkita muusta ohjelmasta riippumatta.

5. Laajan rokotusintervention mahdollisia populaatiovaikutuksia vyöruusun ilmaantuvuuteen ei vielä tunneta riittävän hyvin. Toistaiseksi laajamittaisia rokotuksia ei ole toteutettu missään maailmassa.

6. Vesirokkorokotusten kustannusvaikutuksista tulee tehdä suomalainen selvitys. Siihen tulisi sisällyttää arvio ainakin kahden annoksen rokotusohjelman ja siihen liitettävien eri catch up -vaihtoehtojen kustannustehokkuudesta.