Pääkirjoitus: YK erityisistuntoon AIDSin takia |
||
|
Matti Kääriäinen kehitysyhteistyöneuvos, ulkoasiainministeriö |
||
| HIV/AIDS on yksi
maapallon vakavimmista inhimillisistä katastrofeista. YK:n AIDS-ohjelman,
UNAIDSin, mukaan maailmassa on yli 36 miljoonaa HIV-tartunnan saanutta.
Heistä noin 25 miljoonaa asuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
Monissa Afrikan valtioissa suuri osa työikäisestä väestöstä,
niin maanviljelijöistä, opettajista, poliiseista kuin virkamiehistä,
on taudin kantajia. Sairaudesta on seurannut yhteiskuntien toimintakyvyn
vaarantuminen ja mm. AIDS-orpojen lisääntyminen. HIV/AIDS ei
ole enää terveysongelma vaan turvallisuus- ja kehityspoliittinen
ongelma, joka koskettaa kaikkia yhteiskunnan sektoreita.
Valtioiden päämiehet eri puolilla maailmaa ovat havahtumassa tilanteen vakavuuteen. AIDS-epidemian hillitseminen vaatii kansainväliseltä yhteisöltä pikaisia toimenpiteitä. Viime vuonna HIV/AIDS nousi Yhdistyneissä kansakunnissa sekä turvallisuusneuvoston että yleiskokouksen asialistalle. Syyskuussa järjestetyssä vuosituhannen huippukokouksessa YK:n jäsenmaat sitoutuivat epidemian pysäyttämiseen vuoteen 2015 mennessä. Jäsenvaltiot päättivät myös YK:n yleiskokouksen HIV/AIDS -erityisistunnon järjestämisestä New Yorkissa 25. - 27. kesäkuuta 2001. Erityisistunnon tavoitteena on erityisesti taata kansallinen ja kansainvälinen poliittinen sitoutuminen epidemian hillitsemiseen sekä lisätä merkittävästi taloudellisia resursseja epidemian torjuntatyöhön. Erityisistunnossa korkean tason osallistujat sekä kansalaisyhteiskunnan ja liike-elämän edustajat keskustelevat tehokkaimmista HIV/AIDSin vastaisista toimista omissa maissaan ja pohtivat konkreettisia maatason toimenpiteitä. Yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi noussee resurssien kohdentaminen: miten suunnata vähäiset varat ennaltaehkäisyyn ja tartunnan saaneiden hoitoon. Suomi ja muut Pohjoismaat pitävät tärkeänä, etteivät erityisistunnon painopisteenä ole pelkästään lääkekysymykset. Kehitysmaissa lääkkeet eivät ole ratkaisu epidemian taltuttamiseen, sillä köyhimmillä mailla ei ole varaa hankkia lääkkeitä ja rokotteita eikä niillä ole jakeluun tarvittavaa perusterveydenhuollonverkostoa. Suomi korostaa ennaltaehkäisyn merkitystä. Ehkäisytyön prioriteetteja ovat perusterveydenhuollon rakenteiden vahvistaminen, koulutuksen lisääminen ja ennen kaikkea naisten ja nuorten tyttöjen yhteiskunnallisen aseman vahvistaminen. Välittömiä toimenpiteitä ovat seksuaalivalistus, kondomien saatavuuden ja sosiaalisen hyväksymisen parantaminen, testaus- ja neuvontamahdollisuudet sekä tartuntojen toteaminen ja tartunnan saaneista huolehtiminen. Suomella on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa erityisistunnon valmisteluihin. Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara toimii YK:n AIDS-ohjelman johtokunnan puheenjohtajana lähes erityisistuntoon saakka ja valtioneuvos Harri Holkeri toimii YK:n yleiskokouksen puheenjohtajan ominaisuudessaan erityisistunnon puheenjohtajana. HIV/AIDS-epidemian pysäyttäminen ei ole mahdollista ilman
poliittista sitoutumista ja AIDSia paikoittain vieläkin ympäröivän
hiljaisuuden murtamista. Tämä vaatii teollisuus- ja kehitysmaiden
voimavarojen yhdistämistä. Onnistuessaan YK:n yleiskokouksen
HIV/AIDS-erityisistunto edistää tätä tavoitetta.
|
||
|
|
||
|
|
||