Y-seroryhmän aiheuttamat invasiiviset Neisseria meningitidis -infektiot Suomessa vuosina 1995-2000

 

Y-seroryhmän aiheuttamat invasiiviset Neisseria meningitidis -infektiot Suomessa vuosina 1995-2000 

 

Pekka Nuorti, KTL 
(09) 4744 8691, pekka.nuorti@ktl.fi

Terhi Heinäsmäki, KTL


 
Vuosina 1995-2000 invasiivisia meningokokki-infektioita ilmoitettiin Suomessa noin 50  80 vuodessa. Valtaosa (72 %) oli seroryhmä B:n aiheuttamia. Seroryhmä C aiheutti 18 % ja Y 5 % infektioista. Y-seroryhmän meningokokki on Suomessa harvinainen taudinaiheuttaja, mutta maantieteellisesti sen osuus meningokokkitaudeissa kuitenkin vaihtelee: Esimerkiksi Yhdysvalloissa 1990-luvulla Y-seroryhmän ilmaantuvuus lisääntyi huomattavasti ja nykyisin se aiheuttaa siellä noin kolmasosan invasiivisista meningokokkitapauksista.

Meningokokkibakteeribakteeri tarttuu pisaratartuntana henkilöstä toiseen. Meningokokin oireeton kantajuus ylähengitysteissä on yleistä, normaaliväestössä noin 5-10 % ja erityisryhmillä, kuten esimerkiksi ahtaasti asuvilla varusmiehillä ja asuntolaopiskelijoilla jopa 65 %. Kaikki kannat eivät kuitenkaan ole virulentteja. Oireeton kantajuus on yleisintä nuorilla aikuisilla ja se voi kestää kuukausia. Kapseliantigeeneja kohtaan syntyy nielukantajuuden aikana suojaavia vasta-aineita. 

Meningokokkitautia voi esiintyä kaikissa ikäryhmissä, mutta ilmaantuvuus on suurin pienillä lapsilla. Suomessa toinen ilmaantuvuushuippu on 1519 -vuotiailla nuorilla (Kuva). Varusmiehet kuuluvat tähän nuorten aikuisten ikäryhmään ja asuvat lisäksi ryhmämajoituksessa, joka lisää taudin riskiä. Näistä syistä varusmiehet rokotetaan meningokokkitautia vastaan. Y-seroryhmän meningokokki-infektiota ilmoitettiin Valtakunnalliseen tartuntatautirekisteriin vuosittain 0-8 tapausta vuosina 1995-2000. Sairastuneet olivat keskimäärin 20-vuotiaita (ikäjakauma 9-81 vuotta) ja 80 % heistä oli miehiä. Kolme kaikista ilmoitetuista oli sairastumishetkellä varusmiehenä 

[TAULUKKO PUUTTUU)

Joulukuussa 2000 aiemmin terve upseerikokelas menehtyi Y-seroryhmän aiheuttamaan invasiiviseen meningokokki-infektioon lyhyen sairastamisen jälkeen. Estolääkitys annettiin potilaan lähikontakteille eikä sekundaaritapauksia ilmennyt. Noin viikkoa aiemmin samanikäinen mies, joka ei ollut puolustuvoimissa, sairasti myös Y-meningokokkitaudin. Tapauksilla ei ollut yhteyttä toisiinsa ja infektion aiheuttaneet bakteerikannat olivat eri alatyyppejä. 

Käytössä olevat meningokokkirokotteet ovat polysakkaridirokotteita, joissa antigeenina on Neisseria meningitidis bakteerin puhdistettuja kapselipolysakkarideja A, C ,Y ja W. B-polysakkaridi ei ole immunogeeninen. Nämä rokotteet eivät juurikaan vaikuta meningokokin kantajuuteen. Varusmiesten rokotuksissa oli Suomessa käytössä tetravalentti (ACWY) meningokokkirokote 1980-luvulta lähtien vuoteen 1997. Tämän jälkeen oli käytössä vuonna 1998 pääosin, ja vuonna 1999 ainoastaan bivalentti (A,C) rokote, koska Y- ja W-seroryhmien aiheuttaman taudin riski arvioitiin epidemiologisen tilanteen perusteella vähäiseksi. Vuonna 2000 käytettiin taas pääasiassa tetravalenttia rokotetta. Joulukuussa menehtynyt varusmies oli saanut bivalentin meningokokkirokotteen. Vuoden 2001 alusta puolustusvoimat on käyttänyt pelkästään tetravalenttia rokotetta.
 

Lehden aineistoa lainattaessa lähde on aina mainittava.
Takaisin sisällysluetteloon