Äkillinen välikorvatulehdus on yleinen pikkulasten infektiotauti, joka aiheuttaa paitsi paljon harmia ja pahaa mieltä perheissä, myös runsaasti taloudellisia menetyksiä vanhempien joutuessa olemaan poissa töistä lasta hoitamassa. Arvioiden mukaan noin 70 % lapsista sairastaa ainakin yhden välikorvatulehduksen ennen kolmatta ikävuottaan. Välikorvatulehdus liittyy lähes aina "flunssaan", joka useimmiten on virustauti. Bakteerien katsotaan voivan aiheuttaa varsinaisen märkäisen tulehduksen helpommin, kun virukset ovat ensin valmistelleet maaperää muun muassa aiheuttamalla tukkoisuutta nielusta välikorvaan johtavassa korvatorvessa. Tällöin liman ja muiden eritteiden poistuminen välikorvasta vaikeutuu ja paine korvassa lisääntyy. Virusten yhteyttä välikorvatulehdukseen tukevat monet epidemiologiset havainnot, joiden mukaan välikorvatulehdusten esiintyminen noudattaa tunnettujen virusepidemioiden, kuten influenssan ja respiratory syncytial -viruksen (RSV) esiintyvyyttä. Joskus virukset näyttävät aiheuttavan välikorvatulehdusta ilman osoitettavaa bakteeriakin.
 

Useilla viruksilla yhteys välikorvatulehduksiin

Yleisimpiä välikorvatulehdukseen liittyviä viruksia ovat RSV, influenssavirukset, adenovirukset, parainfluenssavirukset ja uusimpien tutkimusten mukaan myös rinovirukset. Virusten keskinäiset osuudet voivat vaihdella epidemiologisesta tilanteesta riippuen, näin etenkin tutkimuksissa, jotka käsittävät vain lyhyehkön ajanjakson. Lisäksi lasten ikä, käytetyt menetelmät ym. vaikuttavat tuloksiin.

Kansanterveyslaitoksen virologian osasto sai tilaisuuden tutkia perusteellisesti virusten osuutta pikkulasten välikorvatulehduksessa, kun vuonna 1994 alettiin toteuttaa laajoja tutkimuksia välikorvatulehduksen epidemiologiasta ja riskitekijöistä sekä lopulta konjugaattimuotoisen pneumokokkirokotteen mahdollisesta tehosta akuutin välikorvatulehduksen estäjänä (FinOM-tutkimukset). Virologiset tutkimukset kohdistuivat erityisesti FinOM-tutkimuksen esivaiheeseen (FinOM-kohorttitutkimus), jolloin lapsille ei annettu rokotetta, vaan pyrittiin selvittämään välikorvatulehduksen syntymiseen johtavia riskitekijöitä. 

Esitutkimuksessa oli mukana 329 Tampereen seudun lasta, joita seurattiin kahden kuukauden iästä kaksivuotiaiksi erityisessä tutkimusklinikassa, jossa toimi tarkoitukseen koulutettu henkilökunta. Vanhempia kannustettiin tuomaan lapsi ilmaiseen lääkärintutkimukseen klinikalle aina, kun hän sairastui hengitystietulehdukseen tai kun vanhemmat muuten epäilivät akuuttia välikorvatulehdusta. Näillä käynneillä lapsesta otettiin useita näytteitä, joista virologisiin tutkimuksiin tuli nenänielun imulimanäyte. Lisäksi jos lääkäri totesi märkäisen välikorvatulehduksen, otettiin näyte välikorvaeritteestä tärykalvon puhkaisun yhteydessä. Myös pariseerumit kerättiin vasta-ainetutkimuksiin, ensimmäinen näyte korvatulehduskäynnillä ja toinen näyte kontrollikäynnillä.
 

Ainakin yksi virus 44 prosentissa näytteistä

Virologian osastossa imulima- ja korvamärkänäytteistä tehtiin joukko määrityksiä virusantigeenien (7 virusta) tai nukleiinihappojen (rinovirus) osoittamiseksi. Pariseerumeista määritettiin virusvasta-aineet yhdeksälle virukselle.  FinOM-esitutkimuksen  imulimanäytteitä  tutkittiin kaikkiaan noin  2 000 sairastapauksesta, joista n. 30 % oli välikorvatulehduksia. Virusainakin yksilöytyi 44 prosentissa kaikista hengitystieinfektioista, ja suunnilleen yhtä usein välikorvatulehduksista.

Runsaimmin löytyi rinoviruksia (29 % hengitystieinfektioepisodeista), seuraavina olivat RSV (6 %), influenssa A (3 %), parainfluenssa 3 (3 %), adenovirusryhmä (2,5 %) , parainfluenssa 1 ja 2 sekä influenssa B (kukin näistä kolmesta alle 1 %) . Löydetyistä viruksista RSV:lla näytti olevan selvin yhteys välikorvatulehdukseen muiden esiintyessä yhtä usein myös pelkän "flunssan" yhteydessä. Rinovirusten suuri osuus johtuu osaksi tutkimuksen aikana kehitetystä herkästä PCR-menetelmästä. Muiden virusten osalta käytettiin perinteistä antigeeninosoitustekniikkaa.

Kun tarkasteltiin löydettyjen virusinfektioiden ajallista esiintyvyyttä ja verrattiin sitä akuuttien välikorvatulehdusten esiintymiseen samana aikana, näiden epidemiologisten kuvaajien havaittiin noudattavan toisiaan hyvinkin tarkasti. Tartuntatautirekisterin mukaan tutkimusaikana oli Suomessa yksi voimakkaampi (1995/96 vaihteessa) ja kaksi heikompaa influenssa A -epidemiaa (alkuvuonna 1995 ja 97). Vuodenvaihteeseen 1995/96 osui influenssaepidemian kanssa jokseenkin samanaikaisesti myös RSV-epidemia, joita (pienempinä) oli myös kevätkesällä 1995 ja 97. Nämä kaikki näkyvät kohtalaisen selvästi myös tutkimuksessa, vaikka se käsitti maantieteellisesti vain hyvin pienen alueen. Influenssa-B:n esiintyminen Suomessa tutkimusjaksolla oli varsin niukkaa, ja samoin oli laita tutkimusaineistossakin.
 

Neljäsosa lapsista infektiokierteessä

Tutkimukseen kuuluvat 329 lasta jakautuivat selvästi erilaisiin ryhmiin: 42 lapsella (13 %) ei ilmoitettu olleen yhtään hengitystieinfektiota eikä välikorvatulehdusta tutkimusaikana, kun taas 78 lasta oli ns. infektiokierteisiä. Heillä oli keskimääräistä runsaammin hengitystieinfektioita (413 episodia kahden vuoden aikana), ja myös runsaammin välikorvatulehduksia (110 episodia). Kaksi kolmannesta lapsista kuului välijoukkoon, jolla oli tutkimuskautena vähän tai kohtalaisesti hengitystieinfektioita ja välikorvatulehduksia. Infektiokierteisyyteen ei löydetty selvää syytä. Päiväkotihoito ja sisarusten suuri lukumäärä olivat tässäkin tutkimuksessa riskitekijöitä toistuville infektioille. Kuitenkin sekä infektiokierteiset että vertailuryhmän lapset sairastivat lähes puolet infektioistaan ennen päiväkotihoidon alkua.

Myöhemmin on tehty enterovirustutkimusta PCR-menetelmällä FinOM-rokotetutkimuksen näytteistä, ja enteroviruksia on löytynyt noin 20 prosentista korvatulehduksen yhteydessä kerätyistä NPA-näytteistä ja 14 prosentista välikorvanäytteistä. Kun tämä tieto yhdistetään esitutkimuksen virustuloksiin, joissa enterovirus ei ollut vielä mukana, voidaan tehdä johtopäätös, että virus tai virukset ovat osallisina ainakin 70 prosentissa äkillisistä välikorvatulehduksista. Virusten ja bakteerien assosiaatioita ei ole vielä analysoitu.

Kuva: Viruslöydökset ja välikorvatulehdusepisodit (AOM) FinOM-kohorttitutkimuksessa laskettuna kuukausittain 100 lasta kohti.