Suomessa kuluttajat ovat pysyneet maltillisina. Kotimaista lihaa kysytään ja vaaditaan, mutta naudanlihan kulutus ei ole mainittavasti vähentynyt. Suhtautuminen on järkevää ottaen huomioon sen, ettei maastamme todennäköisesti tulla löytämään hullun lehmän tautia. Epäilykset lihan alkuperästä pakottavat aikaisempaa avoimemmin selvittämään tuotteen taustat, mitä voidaan pitää myönteisenä kehityksenä siitä riippumatta, arvioidaanko vaarat suuriksi vai pieniksi..

Sekä hullun lehmän tauti että tuoreempi suu- ja sorkkatautiepidemia voidaan nähdä lihan tehotuotannon ja siihen liittyvien riskinoton ja laiminlyöntien tai heikkouksien kuten lisääntyneiden eläinten kuljetusten lieveilmiöinä. Tehostettu valvonta ja arveluttavien menetelmien karsinta lisää tuotantokustannuksia, ja tämä lankeaa lopulta kuluttajan maksettavaksi. Lihatuotteet tulevat kallistumaan jonkin verran, ja tämä puolestaan vähentää lihan kulutusta pitkällä aikavälillä Suomessakin.

Ravitsemussuosituksissa painotetaan monipuolisuutta ja erityisesti viljan ja kasvikunnan tuotteiden säännöllistä kulutusta. Lihan käyttö on hiljalleen lisääntynyt Suomessa viime vuosikymmeninä eikä kulutuksen toivota enää suurentuvan. Jo ennen viimeaikaisia kohuja naudanlihan kulutus on maassamme pienentynyt ja korvautunut etenkin siipikarjalla, jonka tuotanto on ainakin toistaiseksi välttynyt skandaaleilta. Jos liha korvautuu tulevaisuudessa jossakin määrin viljalla ja kasviksilla sekä kalalla, suunta on aivan ravitsemussuositusten linjan mukainen. Ravitsemuksen laatu ei siten horju, vaan pysyy entisellään tai paranee sekä ruokavalion koostumuksen että tarkentuneen valvonnan mukanaan tuoman turvallisuuden puolesta.