Väitöskirja-artikkeli: Antioksidanttien ja elintapojen vaikutus katkokävelyn ja vatsa-aortan valtimopullistuman ilmaantuvuuteen

 

Väitöskirja-artikkeli:

Antioksidanttien ja elintapojen vaikutus katkokävelyn ja vatsa-aortan valtimopullistuman ilmaantuvuuteen

 

Markareetta Törnwall, KTL
(09) 4744 8481, markareetta.tornwall@ktl.fi

 

Antioksidanttien saannin lisäämisellä on arveltu olevan sydän- ja verisuonisairauksia ehkäisevää vaikutusta. Asiaa voidaan tutkia selvittämällä antioksidanttien saantia ravinnosta tai ehkäisykokeella, jossa koehenkilöille annetaan antioksidanttilisiä. Toistaiseksi näyttö antioksidanttilisien hyödyllisyydestä on sangen vähäistä ja huomio siirtyykin elintapoihin.
 

Antioksidanttiteoria 

Antioksidanttien ja sydän- ja verisuonisairauksien välisen yhteyden tutkiminen pohjautuu niin sanottuun antioksidanttiteoriaan. Sen mukaan happiradikaalit aiheuttavat soluvaurioita, jotka ovat yhteydessä sairauksien syntyyn. On arveltu, että antioksidanteilla voitaisiin estää epätarkoituksenmukaisen hapettumisen haittoja. Elimistössämme on useita keinoja torjua hapettumista. On entsyymejä, kuten superoksididismutaasi ja katalaasi, yhdisteitä kuten uraatti ja bilirubiini, sekä antioksidanttivitamiineja, joita täytyy saada ravinnosta, kuten E- ja C-vitamiini sekä karotenoidit. 

Valtimonkovetustaudissa kolesterolia kertyy verisuonen seinämään. Kolesteroli on peräisin verenkierron tuomista low-density lipoproteiini-hiukkasista eli LDL:stä. Vallalla olevan teorian mukaan LDL-kolesterolia kertyy verisuonen seinämän soluihin, makrofageihin, vasta sen jälkeen kun LDL on hapettunut ja LDL:n mukana kulkeneet antioksidantit, kuten E-vitamiini ja beetakaroteeni ovat kuluneet estäessään hapetusreaktioita. Onkin esitetty kysymys, voitaisiinko antioksidanttien saantia lisäämällä vaikuttaa valtimonkovetustaudin kehittymiseen ja ehkäistä sydän- ja verisuonisairauksia.
 

Valtimonkovetustauti alaraajoissa ja vatsa-aortassa

Valtimonkovetustaudin aiheuttamat ahtaumat alaraajojen valtimoissa heikentävät lihasten verenkiertoa johtaen etenkin rasitustilanteessa puristavaa kipua pohkeissa, joka pakottaa pysähtymään. Kivun helpottaessa henkilö voi jatkaa matkaansa, kunnes kipu pakottaa pysähtymään uudestaan. Tätä oiretta kutsutaan katkokävelyksi. Se on oireena melko yleinen; vanhemmassa miesväestössä esiintyvyys vaihtelee 2 ja 6 prosentin välillä. Katkokävelyä esiintyy eniten tupakoivilla miehillä, ja oire yleistyy iän myötä. Katkokävelypotilailla on yli kaksi kertaa normaalia suurempi vaara kuolla sydän- tai aivoverenkiertohäiriöiden takia. Hyvää, oireita lievittävää tai parantavaa lääkehoitoa ei ole. Vuosikymmeniä sitten raportoitiin suurten E-vitamiiniannosten lievittäneen katkokävelypotilaiden oireita. Myöhemmissä sokkoutetuissa tutkimuksissa tulokset olivat ristiriitaisia eikä niiden perusteella ole voitu arvioida, lievittääkö E-vitamiini katkokävelypotilaan oireita vai ei. 

Valtimonkovetustauti johtaa siis yleensä verisuonen ahtautumiseen. Elimistömme suurimmassa valtimossa, aortassa, muutos voi olla päinvastainen. Etenkin vatsa-aortan alueella voi valtimonkovetustaudin heikentämä aortan seinämä antaa periksi ja pullistua ulospäin muodostaen aneurysman. Keskisuurten ja suurten aortta-aneurysmien yleisyys vanhemmassa miesväestössä lienee 12 prosentin luokkaa. Aortta-aneurysman kasvuvauhdiksi on arvioitu 3 mm vuodessa. Kasvuvauhti vaihtelee eri henkilöillä ja kiihtyy aneurysman koon kasvaessa. Onkin vaikea ennustaa, milloin aneurysma on kasvanut niin suureksi, että se on vaarassa revetä. Leikkausta on syytä harkita kun aneurysman läpimitta on yli 5 cm. Ehkäisevään leikkaukseen liittyy noin 5 %:n kuolleisuus, mutta jos leikkaus tehdään vasta kun aneurysma on revennyt, potilaista kuolee yli 60 %. Tällä hetkellä ei ole käytössä hyvää ehkäisevää tai kasvuvauhtia hidastavaa lääkehoitoa. 

Syövänehkäisy- eli SETTI-tutkimuksen aineistossa tutkittiin kahden antioksidanttlisän, E-vitamiinin (alfatokoferoli) ja beetakaroteenin sekä elintapojen vaikutusta katkokävelyn ja aortta-aneurysman ilmaantuvuuteen. SETTI-tutkimus oli satunnaistettu, lume-kontrolloitu, kaksoisokko ehkäisykoe. Tutkimukseen osallistui 29 133 tupakoivaa 5069-vuotiasta miestä. Miehet satunnaistettiin neljään ryhmään ja he saivat joko alfatokoferolia 50 mg päivässä, beetakaroteenia 20 mg päivässä, molempia antioksidantteja tai lumelääkettä. Tutkimus kesti keskimäärin kuusi vuotta, ja päättyi keväällä 1993. Tutkimuksen alussa selvitettiin osallistujien terveydentila, tupakointitottumukset, ruokavalio, mitattiin verenpaine ja seerumin kolesterolitaso. Lähtötilanteessa ja kerran vuodessa koko tutkimuksen ajan selvitettiin kysymyssarjan avulla, onko tutkittavalla katkokävelyä. Tieto isosta vatsa-aortan valtimopullistumasta saatiin joko sairaaloiden hoitoilmoitusrekisterin leikkaustiedoista tai kuolinsyyrekisteristä. 
 

Auttaako antioksidanttilisä, vaikuttavatko elintavat?


Katkokokävelyoire ilmaantui ensimmäistä kertaa 2 578 miehelle tutkimuksen aikana. Kumpikaan antioksidantti ei vaikuttanut tähän ilmaantuvuuteen. 1 484:llä miehellä oli katkokävelyoire jo tutkimuksen alussa. Kumpikaan antioksidantti ei lievittänyt katkokävelyoiretta näillä miehillä neljän vuoden seurannan aikana. Nämä tulokset on raportoitu aiemmin Kansanterveys-lehdessä 1/1999.

Katkokävelyoiretta ilmaantui enemmän niille tutkittaville, joiden seerumin kolesterolitaso oli korkea, joilla oli kohonnut verenpaine, jotka olivat tupakoineet pitkään, jotka eivät harrastaneet liikuntaa ja joilla oli alhainen koulutustaso. Korkea seerumin HDL-kolesterolin pitoisuus pienensi katkokävelyn vaaraa. Lisäksi tupakoinnin lopettaminen tutkimuksen aikana pienensi oireen vaaraa. Niillä, jotka saivat ravinnostaan paljon kuitua, hiilihydraattia, monityydyttymättömiä rasvahappoja ja antioksidantteja, kuten C-vitamiinia ja karotenoideja, oli pienempi vaara saada katkokävely kuin niillä, jotka saivat näitä ravintotekijöitä niukasti. 

Suuri vatsa-aortan aneurysma todettiin 181 miehellä tutkimuksen aikana. Suuria vatsa-aortan aneurysmia oli saman verran kaikissa koeryhmissä, joten antioksidanttilisillä ei ollut vaikutusta niiden ilmaantuvuuteen. Vatsa-aortan aneurysman vaara oli suurin henkilöillä, joiden seerumin kolesterolitaso ja verenpaine olivat korkeat ja jotka olivat tupakoineet pitkään. Korkea seerumin HDL-taso osoittautui suojaavaksi tekijäksi. Minkään tutkitun ravintoaineen saanti ei ollut yhteydessä vaaraan saada vatsa-aortan aneurysma. 

E-vitamiini- ja beetakaroteenilisillä ei voida tämän tutkimuksen perusteella pienentää tupakoivien miesten vaaraa saada katkokävely tai vatsa-aortan aneurysma. Näiden vaaraa voidaan pienentää lopettamalla tupakointi sekä alentamalla seerumin kolesterolitasoa ja verenpainetta. Tutkimus tukee myös suosituksia lisätä vihannesten ja hedelmien käyttöä.
 

Lehden aineistoa lainattaessa lähde on aina mainittava.
Takaisin sisällysluetteloon