Asenteita vai oikeaa tietoa?

Alttiutta sairastua lisäävät mm. köyhyys ja sosiaalinen epätasa-arvo. Sosiaalisen tuen puute on myös huomioon otettava riskitekijä etenkin niiden kohdalla joiden läheiset ovat jääneet lähtömaahan ja joiden suku on hajaantunut moneen maahan. Maahan muuttaneen terveysneuvonnan haasteena voivat olla kielivaikeudet ja kulttuurierot. Terveyspalveluiden piiriin, esim. HIV-testiin, hakeutumista saattaa osaltaan estää epätietoisuus siitä mitä mahdollinen sairaus tarkoittaa esimerkiksi oleskeluluvan ja työnsaannin suhteen. Lisäksi epävarmuutta voi lisätä tietämättömyys saatavilla olevasta hoidosta ja terveydenhuoltohenkilökuntaa sitovasta vaitiolovelvollisuudesta.

Suomessa pitkään oleskelleiden vakavasta sairaudesta kärsivien henkilöiden sallitaan useimmiten jatkaa maassaoleskelua, vaikka heillä ei olisi ollutkaan alunperin oleskelulupaa tai se olisi päättynyt. Tällaista käytäntöä ohjaa erityisesti suhteellisuus- ja kohtuullisuusperiaate, jolloin vaakakupissa on sekä maastapoistamisen syy (opiskelun loppuminen, yleistä turvallisuutta uhkaava rikos) ja maastapoistamisesta koituvat mahdolliset haitat (hoidon loppuminen). Suomen valtiota sitovat myös ihmisoikeussopimukset ja palauttamislainsäädäntö. Eri maissa suhtaudutaan eri tavoin siellä oleskelevien ulkomaalaisten terveydenhuollon järjestämiseen ja ulkomaalaisten terveyspalveluiden saatavuuden tarpeellisuuteen. Suomessa pakolaisilla ja maassa tilapäisesti oleskelevilla on oikeus saada välttämätön hoito. Välttämätön hoito ei tarkoita ainoastaan ensiapuluonteista hoitoa vaan esimerkiksi HIV:n hoito on eräissä tapauksissa katsottu välttämättömäksi hoidoksi. 

Kulttuurisesti pätevä terveydenhuolto

Kulttuurisesti pätevä terveydenhuolto ottaa huomioon asiakkaittensa kulttuuriset erot sekä käytännön toimissa että asenne- ja poliittisella tasolla. Suomen potilaslain mukaan terveydenhuollon asiakkaan tulisi saada mahdollisuuksien mukaan palveluita omalla äidinkielellään. Tämä ei vielä takaa sitä, että ulkomaalainen osaa hakeutua terveydenhuollon piiriin tai saa terveysneuvontaa. 

Suomalaisessa järjestelmässä äitiys- ja lastenneuvoloilla on keskeinen asema ja niiden merkitys myös ulkomaalaisten terveysneuvonnan takaajana on tärkeä. Neuvolat voivat tarjota ulkomaalaisille yleisen terveysneuvonnan ohella ohjausta esimerkiksi terveyspalveluiden käytöstä yleensäkin. Osassa tapauksista äitiysneuvola voi olla ensikontakti suomalaiseen terveydenhuoltoon, jolloin neuvolalla on myös tärkeä rooli terveyspalveluiden käyttöön ohjaamisessa. Äitiyshuollon parissa olisi mahdollista järjestää myös luontevasti esim. somali- tai thainaisille suunnattuja äitiysryhmiä. Tällaiset "suppeat" ryhmät voivat edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja mahdollistaa "kielletyistä asioista " puhumisen avoimemmin kuin "sekaryhmässä". Sekaryhmät voivat puolestaan edistää integraatiota ja tutustuttaa raskaana olevia toisiinsa alkuperästä huolimatta. Kaukomaista tulleiden ravitsemusneuvonta ja mm. luusto-ongelmien ehkäisy on tärkeä haaste maassamme, jossa auringon valon indusoima D-vitamiinin saanti on rajoitettua.

Neuvoloiden lisäksi maahanmuuttajien omat järjestöt ovat tärkeitä väyliä ulkomaalaisten terveysasioiden edistämisessä. Esimerkiksi Tampereella toimiva Maahanmuuttajien sosiaali- ja terveysasioiden edistämisyhdistys ry (MAP) tekee työtä maahanmuuttajaväestön sisältäpäin, jolloin kohdeväestön tarpeet tulevat hyvin kuuluviin. Tällainen työskentelytapa kykenee ottamaan huomioon myös pienten osaryhmien mahdolliset erityistarpeet. MAP tekee terveydenedistämismateriaalia sosiaali- ja terveysministeriön rahoituksen tuella ja on myös aloittamassa syksyllä terveydenhuoltohenkilökunnalle tarkoitettua koulutustoimintaa.

Maahanmuuttajien terveystarpeita selvitettävä

Vieraasta kulttuurista tulevan tai vierasta kieltä puhuvan terveysneuvonnan haasteena on riittävän kohdennettu neuvonta siten, että se tavoittaa eri taustoista tulevat. Vaikka huomiota tuleekin kiinnittää yksittäisiin kysymyksiin, kuten HIV-tartuntojen ehkäisyyn, ei tarkoitus ole, että ne vievät huomion kokonaisuudelta. Yksittäiset esimerkit kuitenkin voivat auttaa hahmottamaan maahanmuuttajien terveysneuvontaa ja siihen liittyviä haasteita laajempana kysymyksenä. 

Maanmuuttajien ja liikkuvan väestön terveysasiat, kuten sairauksien ehkäisy, terveyden edistäminen ja sairauksien hoito, ovat osa tämän päivän terveydenhoitoa myös Suomessa. Hyvät puitteet tälle työlle antaa eri ulkomaalaisryhmien ja terveydenhuollon työntekijöiden yhteistyö sekä käytännön että hallinnon ja opetuksen tasolla. Tämä vaatii myös asennemuutosta, jossa maahanmuuttajista tulee haavoittuvan ja passiivisen joukon sijasta aktiivisia ja terveyttään vaalivia osallistujia. 

Kirjallisuutta:

Träsklin K Maastapoistaminen ja HIV/AIDS Oikeuskäytännössä. Seminaariesitelmä. AIDS and mobility: seminar : Bilding a partnership between professionals and migrants. Kansanterveyslaitos 25.4.2001.

Volpp.L. Blaiming Culture for bad behavioiur. Yale Journal of Law and Humanities. 2000:12:89-.