Olen toiminut valmistumisestani (1994) asti yliopistolla eläinlääketieteellisen tiedekunnan elintarvike- ja ympäristöhygienian laitoksella eri toimissa noin kuuden vuoden ajan. Väittelin kesällä 1999 aiheenani eläinten helikobakteereiden taksonomia, mutta halusin pätevöityä myös ammatillisesti. Eläinlääketieteessä voi suorittaa (aivan analogisesti lääketieteeseen verrattuna) erikoistumistutkinnon kuudella eri alalla: pieneläinsairauksissa, hevossairauksissa, tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoidossa, tarttuvissa eläintaudeissa, elintarviketuotannon hygieniassa ja ympäristöterveydenhuollossa. Olen suorittanut tarkastuseläinlääkäritutkinnon ja ns. elintarvike- ja ympäristöhygieenikkotutkinnon vuosina 1999 ja 2000. Elintarvike- ja ympäristöhygienian laitos on erikoistunut molekyyliepidemiologiaan, joten koin erittäin mielekkääksi tulla INFE:en työskentelemään kenttäepidemiologian parissa.
Työskentelen INFE:ssä läheisessä yhteistyössä infektiolääkärin kanssa. Toimenkuvaani kuuluvat mm. osallistuminen elintarvikevälitteisten epidemioiden selvittelyyn, neuvonta zoonoottisissa infektio-ongelmissa eläinlääketieteellisestä näkökulmasta ja konsultaatiot kaikkinaisista eläin- ja elintarvikevälitteisistä kansanterveyteen liittyvistä asioista. Osallistun myös em. aluetta koskevaan tutkimushankkeeseen. Lisäksi suunnittelen kansallisia ohjeita varotoimenpiteistä salmonellatartunnoissa. 
Heti tänne saavuttuani selvittääksemme suorastaan ryöpsähti elintarvikevälitteisiä zoonoottisia infektioita. Olen ollut käytännön vastuussa KTL:n puolelta mm. Kainuun Yersinia pseudotuberculosis ja Riikaan suuntautuneen perinnematkalaisten Salmonella Enteritidis epidemioiden selvittelyssä. Olen kokenut hyvin mielenkiintoiseksi nähdä elintarvike-epidemioita nimenomaan kansanterveydellisestä näkökulmasta. Lisäksi muiden infektiotautien, sairaalainfektioiden jne. seuraaminen on ollut hyvin opettavaista. Täällä INFE:ssä yhdistyy mielestäni myös tarkoituksenmukaisella tavalla käytännön epidemioiden ja infektioiden selvittelytyö ja niistä poikivat tutkimushankkeet. Mielestäni myös INFE:n rooli kansallisesti merkittävien epidemioiden selvittämisen koordinoinnissa on ja tulee olla keskeinen. Yhteistyötä lääkäri- ja eläinlääkärikunnan välillä tulee kuitenkin kehittää ja tiivistää. Täällä lääkärimaailmassa on oppinut myös yllättävän paljon omasta ammatti-identiteetistään. Olen myös itse vakaa eri ammattikuntien välisen yhteistyön kannattaja, tulevaisuudessa tämänkaltaisissa organisaatioissa tulee panostaa eri ammattikuntien väliseen yhteistyöhön ja mahdollisuuksiin toimia samassa organisaatiossa.
Tätä virkaa tullaan todennäköisesti rahoittamaan jatkossakin vuosittain 6 kuukauden ajan STM:stä. Henkilökohtaisesti suosittelen sitä lämpimästi. Olen oppinut jo parin ensimmäisen kuukauden aikana paljon ja toivon että olen pystynyt myös antamaan jotain kansanterveyspuolelle. Jatkossakin olen kaikkien Kansanterveyslehden lukijoiden käytettävissä eläin- ja elintarvikeasioissa, joissa kuvittelette avustani olevan hyötyä.