Päihderiippuuvuuden ajokyvyn arviointi |
||
|
Tampereen yliopisto ja yliopistollinen sairaala (050) 3739818, mekase@uta.fi Päivi Rantanen, YTM, projektivastaava
|
||
|
Hoito on terveydenhuollon keino ehkäistä rattijuopumuksia. EU-direktiivi edellyttää lääkärin arviota päihderiippuvuudesta ja ajokelpoisuudesta rattijuopumuksen jälkeen. Arvion tekemisen yhteydessä syntyvä kontakti mahdollistaa myös hoidon. Viime vuosien aikana Suomessa on etsitty organisatorista ja sisällöllistä struktuuria toiminnan toteuttamiseksi. Jos vaikuttavuus on kansainvälisten tulosten mukainen, saattaa arvioon osallistuneiden uusintarattijuopumusten määrä vähentyä jopa puoleen. Rattijuopumus SuomessaPoliisin tietoon tulee vuosittain yli 20 000 rattijuopumustapausta, mikä on vain pieni osa rattijuopumusten esiintyvyydestä liikenteessä. Rattijuopumus on tekijänä noin 100 liikennekuolemassa ja noin 1000 loukkaantumisessa joka vuosi. Tyypillisimmin päihtymyksen takia liikenteessä kiinni jäänyt on nuori tai keski-ikäinen mies, joka on nauttinut alkoholia. Kuitenkin naisten osuus samoin kuin seka- ja huumekäyttö ovat lisääntymässä. Lähes puolella kiinni jääneistä on aikaisempi hoitokontakti päihdeongelmien takia eli heidän sairautensa on päihderiippuvuus. Noin puolella riippuvuus on vasta kehittymässä tai päihtyneenä rattiin lähtemisen taustalla ovat muut, kuin päihdesairauteen liittyvät syyt. Tällaisia ovat esimerkiksi nuorten impulssikäyttäytyminen tai Suomen pitkien etäisyyksien aiheuttamat riskinotot.Milloin arvio on tehtävä?Yksinkertaisuudessaan arvio on tehtävä, kun poliisiviranomainen sitä edellyttää. Suomessa on vuodesta 1996 lähtien ollut voimassa EU-direktiivi (91/439/ETY), joka määrittelee moottoriajoneuvon kuljettajien fyysistä ja henkistä terveyttä koskevat vähimmäisvaatimukset. Direktiivin liitteessä III on esitetty alkoholia, huumeita ja lääkkeitä koskevat kohdat. Pääsanoma on, että ajolupaa ei saa antaa tai uudistaa hakijalle, joka on riippuvainen päihteistä tai käyttää säännöllisesti keskushermostoon vaikuttavia aineita (lääkkeet tai huumeet).Suomessa tieliikennelaki ohjaa poliisin toimintaa ajoluvan myöntämiseen liittyvissä kysymyksissä. Tieliikennelaissa ja ajokorttiasetuksessa on direktiivin mukaiset pykälät päihteistä ja ajokelpoisuudesta. Tieliikennelain 7 §:n mukaan moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja on määrättävä ajokieltoon, jos hänen todetaan syyllistyneen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, rattijuopumukseen (veren alkoholipitoisuus > 0.5 promillea) tai törkeään rattijuopumukseen (veren alkoholipitoisuus > 1.2 promillea). Huumaantuneena ajaneen ajokyvyn on osoitettava huonontuneen tai tuntuvasti huonontuneen ennen ajokieltoon määräämistä. Ajoluvan palauttamiseksi edellytetään käytännössä arvio jo ensimmäisen rattijuopumuksen jälkeen, jos kuljettajalla on ensimmäinen, lyhytaikainen ajokortti tai jos kysymyksessä on huumekäyttö. Rattijuopumuksen uusinta kolmen vuoden sisällä edellyttää niin ikään arvion. Käytännöksi on muodostunut, että poliisi antaa tietoa todennäköisestä arviotarpeesta jo ensimmäisen kuulustelun yhteydessä. Näin arvio voidaan aloittaa nopeasti ja koko arvio ehditään tehdä sinä aikana, jonka todennäköinen, oikeuden määräämä lopullinen ajokielto on voimassa. OhjausorganisaatioPäihteisiin liittyvä työ on monelle lääkärille vierasta ja peräti vastenmielistä. Ongelmakenttään perehtynein taho, A-klinikat, eivät välttämättä ole riittävästi resurssoituja voidakseen tehdä kaikki pyydetyt arviot. Periaatteessa perusterveydenhuolto (terveyskeskus- ja työterveyslääkärit sekä potilasta pitkään hoitaneet yksityislääkärit) olisikin, jos pitkäaikainen hoitosuhde on olemassa, paras toimintaympäristö arvioiden tekemiseksi.Alueellisesti sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet voivat vaihdella suurestikin. Siitä syystä keskeisten toimijoiden olisi hyvä sopia toimintalinjoista. Kokoonkutsujana voisi toimia perusterveydenhuollon johtava lääkäri ja osallistujina poliisin edustaja sekä päihdeyksikön edustaja, jos paikkakunnalla on A-klinikka. Poliisin on hyvä tietää, minne arvioitavat lähetetään ja keneltä lausuntoja voi odottaa; tämä ehkäisee arvioitavien kiertelyn taholta toiselle. Tuntuma on, että perusterveydenhuolto on pitkälti ottanut arviointivastuun pienillä ja A-klinikka suurilla paikkakunnilla. Tampereella A-klinikka arvioi nuoret, lyhytaikaisen kortin omaavat nuorisoasemallaan samoin kuin pitkäaikaisen kortin omaavat, joilla on aikaisempi kontakti A-klinikkaan. Perusterveydenhuolto arvioi ne rattijuopot, joilla ei ole aikaisempaa hoitokontaktia päihdehuollon erityistoimipisteisiin konsultoiden kuitenkin näitä tarvittaessa. Huumeiden takia liikenteessä tavatut arvioidaan Tampereen yliopistollisen sairaalan päihdepoliklinikalla. Lisäksi on sovittu muutamien päihdetyöhön perehtyneiden yksityislääkäreiden kanssa yhteistyöstä; arvioon ohjattava saa siis myös jonkinlaisen valinnanvapauden. Hinta on sama kuin mitä toimipiste käyttää muidenkin potilaiden/asiakkaiden kohdalla. Selkeä tieto arviotahoista helpottaa poliisin työtä mutta myös arvioitavan hakeutumista. Tampereella on arviointipisteissä tavoitettu 80 prosenttia poliisiin arvioon ohjaamista rattijuopoista; tämä on selvästi odotettua suurempi luku. Arvion sisältöLopullisen ajokiellon pituus määräytyy rattijuopumuksen jälkeen oikeudessa. Lievissä tapauksissa ajokiellon pituus on yleensä muutama kuukausi, törkeissä ja uusiutuneissa tapaukissa 3 kk - 1 v. Arvion pituus on pyritty rajaamaan tähän aikaan; nuorilla ensikertalaisilla 3 kk, uusijoilla 6 kk.Arvioon rattijuopumuksen takia hakeutuvalla on periaatteessa ajo-oikeuspäätös, josta tapahtumatiedot selviävät. Näiden lisäksi ensimmäisellä arviointikerralla selvitetään arvioitavalle arviointiohjelman aikataulu, käyntien määrä ja sisältö sekä edellytykset myönteiselle lausunnolla. Arvioinnin aikana edellytetään päihteiden käytön hallintaa; huumekäyttäjiltä ehdotonta huumeettomuutta, alkoholin takia ensi kertaa kiinni jääneiltä kuukauden ja uusijoilta kolmen kuukauden pituista raittiutta. Alkoholin käyttöä mittaavista verikokeista toisen on arviojakson aikana normalisoiduttava. Lausunnossa otetaan huomioon koko arviojakson tapahtumat. Lausunto kirjoitetaan erikoislääkärin lomakkeelle ja siihen kirjataan kannanoton perustelut. Lausunto voi olla pysyvästi ajolupaa puoltava tai siihen voi kirjata ehdotuksen seuraavan lääkärintodistuksen toimittamisajankohdasta. Useimmiten seuranta-aika on puolitoista vuotta ja sen aikana lääkärintodistukset toimitetaan puolivuosittain. Jos arvioinnin aikana ilmenee päihteistä johtuvia haittoja kuten katkaisuhoidon tarvetta, päihtyneenä vastaanotolle saapumista tai laboratorioarvojen kohoamista ja kun päädytään kielteisen lausunnon kirjoittamiseen on arvioitavalle tarjottava mahdollisuutta tiiviimpään hoitoon ja kuntoutukseen. Näissä tapauksissa toteutunut hoito on edellytys uudelle arviointijaksolle. LopuksiKäytännössä on todettu arviointityön sujuvan parhaiten, kun eri tahot toimivat suunnitellusti yhteistyössä. Tällöin poliisi tietää minne ohjata, arvioitavat tietävät minne hakeutua ja mitä edellytetään ja lääkärit osaavat sisällöllisesti toteuttaa arvion laadukkaasti. Tästä huolimatta objektiivinen arviointi osoittautuu usein vaikeaksi. Lääkärin on vaikeata kirjoittaa kielteisiä lausuntoja potilas-lääkärisuhteen haavoittuvuuden verukkeella. Toiminta tähtää kuitenkin yleisen liikenneturvallisuuden parantamiseen ja potilaan päihdeongelman helpottamiseen. Strukturoitu arviointiohjelma ja siihen tarvittaessa yhdistetty tehokkaampi hoito mahdollistaa sekä yhteisön että yksilön edun turvaamisen. Usein turvallinen, inhimillinen ja hoidollisesti hyvä vaihtoehto on määräajaksi kirjoitettu puoltava lausunto ja tilanteen seuraaminen.Juridisesti olisi toivottavaa, että arviotaholla olisi oikeus antaa poliisille tieto kielteisestä lausunnosta ilman asianomaisen suostumusta. Myös henkilöt, jotka ajavat ensimmäisen kerran > 1.2 promillen humalassa olisi suotavaa saada arvion piiriin. Nykyisellään poliisi ohjaa ajokyvyn arvioon myös huumerikollisia ja toistuvasti säilöön otettuja päihdekäyttäjiä, vaikka he eivät olisi syyllistyneet rattijuopumukseen. Jo nyt on ilmeistä, että näille ryhmille ei yllä olevan tapainen arviointiohjelma ole sovelias. Kansainvälisten tutkimusten pohjalta rangaistukseen nivottu hoito estää uusintarattijuopumuksen arvioon osallistuneilla jopa 50% tapauksista. Toiminta nielee resursseja. Tulevaisuus näyttää, onko uhraus Suomen oloissa panostuksen arvoista. Kirjallisuutta Päihderiippuvuuden arviointi ja ajokelpoisuus. Opas lääkäreille. STM, oppaita 1998:6. Rantanen P, Mäkelä M, Alaja R, Luotonen K, Seppä K. Päihteet ja ajokortti. Rattijuoppojen hoitoonohjausprojektin loppuraportti. STM, selvityksiä, painossa. Wells-Parker E, Bangert-Drowns R, McMillen R, Williams M. Final results from a meta-analysis of remedial interventions with drink/drive offenders. Addiction 1995;90:907-926. |
||
|
|
||
|
|
||