Varuskunnissa taistellaan influenssaa vastaan |
||
|
(09) 4744 8312, reijo.pyhala@ktl.fi Risto Tervahauta, LapItR, Rovaniemi Marjaana Kleemola, KTL, Helsinki Heikki Korpela, KSS, Helsinki |
||
|
Ylähengitystieinfektiot ovat yleisin syy varusmiesten käynteihin lääkärin vastaanotolla ja poissaoloihin palveluksesta. Puolustusvoimissa kirjataan vuosittain keskimäärin yli 30 000 varusmiesten ylähengitystieinfektiota, joista noin 80 % ajoittuu joulukuun ja huhtikuun väliseen epidemia-aikaan. Valtaosan tapauksista aiheuttavat influenssa- ja adenovirukset sekä rinovirukset, joita on tutkittu vähemmän. Puolustusvoimille ylähengitystieinfektiot aiheuttavat huomattavia kustannuksia ja vaikeuttavat pääsyä koulutustavoitteisiin. Varuskunnat tekee erityisen alttiiksi epidemioille se, että ne ovat puolisuljettuja yhteisöjä, joissa läheistä kanssakäymistä on paljon. Varusmiesten yhteydenpito varuskuntapaikkakunnan ja kotipaikkakuntien siviiliväestöön on tiivistä ja usein sillä tavoin tartuntaa suosivaa, että esimerkiksi influenssavirusten kulkeutumiselle varuskuntaan laajalta alueelta Suomea voi tarjoutua tilaisuuksia jo ennen paikallisten epidemioiden puhkeamista. Varuskunnan sisälle soluttauduttuaan virus leviää yhteisissä majoitus-, koulutus- ja vapaa-ajan tiloissa helpommin kuin useimmissa siviiliyhteisöissä. Varuskuntaepidemiat voivat puolestaan olla pesäkkeitä, jotka voimistavat ja nopeuttavat epidemian kehittymistä paikkakunnan siviiliväestön keskuudessa. Pyrkimyksille ehkäistä influenssaepidemioita varuskunnissa on siten myös yhteiskuntaa koskevia yleisiä syitä. Rokotustutkimus Sodankylän jääkäriprikaatissa loppusuorallaJo vuosikymmenten ajan varuskunnat ovat olleet tärkeitä antureita Kansanterveyslaitoksen valvoessa influenssaepidemioiden käynnistymistä ja kulkua Suomessa. Valvontaa on tukenut epidemiologinen tutkimustyö. Sodankylässä sijaitsevan Jääkäriprikaatin kanssa suoritettu neljä vuotta jatkunut tutkimus on nyt loppusuoralla. Siinä selvitettiin influenssan esiintymistä, influenssavirusten alkuperää, influenssarokotusten suojatehoa ja rokotusvasteelle vastustuskykyisten virusmuunnosten ilmaantumista.Kuumeisten hengitystieinfektioiden epidemioita ja influenssa A -viruksia todettiin Jääkäriprikaatissa joka talvi. Sairastuvuus hengitystieinfektioihin vaihteli 5 - 9 viikkoa kestäneiden epidemiajaksojen aikana runsaasta 10 %:sta yli 30 %:iin. Kolmena talvena epidemia oli kaksihuippuinen, jolloin influenssa A -virukset aiheuttivat huipuista ajallisesti ensimmäisen. Virologisten laboratoriomääritysten perusteella influenssa A -virukset aiheuttivat vuodesta riippuen 28 - 62 % talvisten epidemiajaksojen ylähengitystieinfektioista. Tammikuussa varusmiespalveluksen aloittaneet alokkaat sairastuivat kuumeisiin hengitystieinfektioihin 3 - 7 kertaa yleisemmin kuin edellisen kesän heinäkuussa palveluksensa aloittaneet "vanhat". Ero on yllättävän suuri. Sen syitä ei ole tutkittu, mutta luontevilta selityksiltä tuntuu vanhemman saapumiserän altistuminen tartunnalle nuorempaa vähemmän tai infektioiden jääminen suuremmassa määrin subkliinisiksi. Jääkäriprikaatissa eristämiemme influenssavirusten geneettistä kirjavuutta analysoitiin molekyyliepidemiologian keinoin. Lievimmän epidemian yhteydessä (talvi 2000) Jääkäriprikaatiin löysi tiensä vain yksi influenssa A -virusten kehityshaara, joka poikkesi Suomessa laajemmalle levinneestä toisesta kehityshaarasta. Kahtena talvena, jolloin influenssaepidemiat olivat tutkimusjakson voimakkaimmat (1998 ja 1999), Suomessa todettiin kolmeen kehityshaaraan kuuluvia influenssa A-viruksia. Kumpanakin talvena ne kaikki löydettiin Jääkäriprikaatista viikon sisällä. Tilanne kuvastaa varuskuntiin kohdistuvaa voimakasta infektiopainetta. Rokotusten suojatehossa vaihteluaInfluenssarokotukset vähensivät rokotettujen varusmiesten influenssainfektioita vuodesta riippuen 47 - 79 % ja talvisten epidemiajaksojen kaikkia hengitystieinfektioita 8 - 57 %. Vanhempi saapumiserä sai rokotuksella hyvän suojan, mutta tammikuussa saapuneet alokkaat hyötyivät rokotuksesta kiistattomasti vain lievän epidemian yhteydessä talvella 2000 (suojateho 50 %).Talvella 1999, jolloin rokotuksen suojateho oli matalin (47 %), influenssarokotus Jääkäriprikaatissa saattoi johtaa rokotusvasteelle vastustuskykyisten virusmuunnosten rikastumiseen. Resistenttien virusten valikoituminen rokotuksen seurauksena ja siihen liittyvä rokotussuojan murentuminen on uhka, joka käytännössä realisoituu ilmeisesti vain joissakin influenssavirusten evoluutiovaiheissa eikä näin ollen koske kaikkia talvia. Tämä mahdollisuus on kuitenkin syytä pitää mielessä kun suunnitellaan kattavia rokotustoimia epidemioille altteissa suljetuissa yhteisöissä. Tutkimuksille tarvitaan jatkoaTutkimukset Jääkäriprikaatissa nostivat esiin useita kysymyksiä, joihin voidaan saada vastaus vain lisätutkimuksilla. Alokkaiden ja "vanhojen" väliset sairastuvuuserot viittaavat siihen, että varuskunnat ovat erityisen sopiva ympäristö selvittää tartunnalle altistumisen osatekijöitä ja niiden merkitystä sairastuvuuteen sekä mahdollisuuksia vaikuttaa näihin osatekijöihin. Jos influenssarokotuksen suojateho riippuu voimakkaasti altistuksesta tartunnalle, joka Jääkäriprikaatin kokemusten valossa on mahdollista, tartunnan estämistoimia on syytä tehostaa esimerkiksi lääketieteellisten ja ikäperusteisten influenssarokotusten tukitoimena. Vanhainkodeissa suoritettujen influenssarokotusten suojatehossa on ollut usein paljon toivomisen varaa. Huonoon suojatehoon saattaa vaikuttaa heikon immuunivasteen lisäksi voimakas altistus tartunnalle. Influenssaepidemioiden estämiseksi tuskin on mahdollista löytää toteuttamiskelpoisia keinoja, mutta saattaisi olla mahdollista hillitä epidemioiden kehittymistä ja voimaa niin, että esimerkiksi yhtäaikainen sairastuminen ei invalidisoisi yhteiskuntaa yhtä pahoin kuin monesti nykyisin. |
||
|
|
||
|
|
||