Nuoret ja huumeet: Yksi ei kokeilekaan, toinen jää koukkuun |
||
|
KTL, Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto (09) 4744 8212, jouko.lonnqvist@ktl.fi |
||
|
Miksi nuori kokeilee huumetta ensi kerran ja miksi kokeilut joidenkin osalta toistuvat? Miksi joillekin kehittyy väärinkäyttö ja lopulta riippuvuus? Miksi huumeiden käytön ennuste on niin yksilöllinen, vaikka altistumisessa huumeille ei olisikaan suuria eroja nuorten kesken? Suomalaisten 15-16 vuotiaiden nuorten keskuudessa huumeita joskus kokeilleiden osuus nousi 1990-luvun lopulla neljässä vuodessa kaksinkertaiseksi ja oli noin 10 prosentin tasolla vuonna 1999. Lukiolaisnuorten seurantatutkimuksessa kannabista, yleisimmin kokeiltua huumausainetta, joskus kokeilleiden osuus oli 20 - 24 vuoden iässä 21 %. Muista länsimaista saadut tiedot viittaavat vielä selvästi meillä todettua yleisempään huumeiden kokeiluun. KTL:n lukiolaisaineistossa haastatelluista kolmella prosentilla käyttö eteni kannabisriippuvuudeksi tai aineen haitalliseksi käytöksi. Kaikki eivät kokeileHuumekokeilun todennäköisyyteen vaikuttavat monet yksilöön itseensä, perheympäristöön, nuorisoryhmään, sosiaaliseen ympäristöön ja koko kulttuuriinkin liittyvät tekijät. Ellei altistumiselle ole lainkaan mahdollisuuksia, on selvää, ettei kokeiluakaan voi tapahtua. Toisaalta vaikka huumeita olisi täysin vapaasti tarjolla, kaikki eivät silti kokeile niitä. Vaikka tupakka on päihteenä käytännössä vapaasti tarjolla myös nuorille, osa ei koskaan edes kokeile tupakointia. Huumeiden yksittäiset kokeilut liittyvät osana nuoruuden kehityksen kokeiluihin ja riskinottoon, nuorisokulttuuriin sekä muihin edellä mainittuihin ympäristötekijöihin. Meillä nuorison enemmistö suhtautuu edelleen kielteisesti huumeisiin ja valtaosalla niitä kokeilleistakin nuorista käyttö jää muutamaan kertaan.Kokeilussa yksilöiden väliset erot ovat vielä pieniä, mutta jo toistuvan huumeiden käytön vaiheessa nuorella on yllättävän pitkä käyttöä selittävä riskitekijöiden kehityshistoria. Maissa, joissa huumeita on lähes vapaasti saatavilla, noin kolmannes väestöstä kokeilee niitä. Kuitenkin heistä vain viidesosa siirtyy aikaa myöten sellaiseen käyttöön, jota voidaan pitää haitallisena käyttönä tai riippuvuutena. Kokeilun muuttuminen toistuvaksi käytöksi ja erityisesti riippuvuudeksi näyttää liittyvän ainakin osittain huumekokeilussa saatuihin yksilöllisiin kokemuksiin ja myös yksilöiden välisiin biologisiin eroihin. Osa psykiatrisesti jo muutoinkin riskissä olevista lapsista muodostaa erityisen huumeongelman riskiryhmän. Esimerkiksi tarkkaavaisuus- ja käytöshäiriöistä kärsivät lapset ovat muita selvästi suuremmassa vaarassa myös huumeiden suhteen. Riski on suuri silloin, kun sekä yksilön riippuvuutta synnyttävä biologinen valmius että hänen ympäristötekijänsä palkitsevat huumeiden käyttöä. VieroitusoireetHuumeiden käytön yleisin seuraamus on huumeen aiheuttama päihtymystila, joka aineesta riippuen on periaatteessa stimuloiva, rauhoittava tai aistiharhoja aiheuttava. Runsas huumeiden käyttö aiheuttaa myös ainekohtaisia vieroitusoireita. Kokeiluvaiheessa vieroitusoireet voivat toimia huumeiden käytön pelotteina. Pidemmälle edenneessä huumeiden käytössä vieroitusoireiden välttäminen saattaa johtaa sekakäytön lisääntymiseen, kun stimulantin käyttöä seuraa rauhoittavien aineiden käyttö, jota taas voi seurata tarve saada piristettä. Vieroitusoireiden pelko saattaa myös siirtää jatkuvasti huumeiden käytön lopettamista.PäihderiippuvuusPäihderiippuvuus on nuorelle pitkälle kehittyneen huumeiden käytön vakavin seuraamus. Se ilmenee kasvavana toleranssina huumetta kohtaan, vieroitusvaikeuksina, annosten ja käyttöjaksojen pitenemisenä, haluna ja samalla kykenemättömyytenä kontrolloida aineen käyttöä sekä elämän kiertymisenä yhä voimakkaammin aineen ympärille, vaikka siitä aiheutuu huomattavaa haittaa ja erilaisia ongelmia. Nuoren huumeriippuvuutta luonnehtii voimakas himo huumetta kohtaan sekä pakonomainen halu käyttää sitä.Riippuvuuden kehittymisen todennäköisyys liittyy vahvasti myös perinnöllisiin tekijöihin. Kaksostutkimukset osoittavat, että geneettisten tekijöiden osuus riippuvuuden kokonaisvaihtelussa on erittäin suuri. Riippuvuus ei voi kuitenkaan syntyä ilman huumekokeiluja. Riittävä altistuminen voi aiheuttaa riippuvuuden kaikenikäisille, jo lapsuudessakin. Riippuvuus voi kehittyä jopa sikiövaiheessa, jos raskaana oleva äiti käyttää huumeita. Aikainen päihteiden käyttö ennakoi huumeitaEhkäisyn ja hoidon kannalta on tärkeätä muistaa, mitä prospektiiviset seurantatutkimukset ovat osoittaneet: varhain aloitettu tavanomaisten päihteiden (tupakan ja alkoholin) käyttö ennakoi usein myöhempää huumeiden kokeilukäyttöä. Kokeilukäyttö ennakoi puolestaan myöhempää siirtymistä toistuvaan käyttöön sekä myös vaarallisimpien huumeiden käyttöön. Huumeiden käyttö pyrkii eskaloitumaan siten, että osalla nuoria huumekehitys vaikeutuu askel askeleelta. Mitä myöhempään kaikkien päihteiden ensikokeilut ja laajempi käyttö lapsuudessa ja nuoruudessa sijoittuu tai saadaan siirretyksi, sen vähäisempiä ovat myös seuraamukset väestötasolla ja sen epätodennäköisempää on käytön eskaloituminen yksilötasollakin.Nuoria autettava ajoissaKaikkiin päihteisiin kohdistuva ehkäisytyö on samalla huumeiden vastaista työtä. Ei ole tutkimuksellista perustetta seurata passiivisesti nuoren päihdeongelman vakiintumista ja vaikeutumista sekä sen mahdollista muuttumista myös huumeongelmaksi. Jo tilapäiseltäkin vaikuttavaan huumekokeiluun tulisi aina puuttua. Erityisesti suonensisäinen huumeen käyttö voi sisältää jo ensi käyttökerroilla huomattavan infektioriskin. Huumeiden käyttöä edeltäviin riskitilanteisiin ja riskiryhmään ajautunutta nuorta pitäisi ryhtyä auttamaan mahdollisimman aikaisin, jo ennen selvästi diagnosoitavaa huumeongelmaa. Huumeita käyttävillä nuorilla on yleensä myös muita mielenterveyden ongelmia, jotka jäävät helposti huomiotta. Tavallisimpia ovat käytöshäiriöt, depressio ja ahdistuneisuushäiriöt sekä vakavimmissa tapauksissa psykoottisuus. Näiden huomioonottaminen hoidossa parantaa huumeongelman ennustetta.Nuorten huumeongelmien hoidossa tavoitteena on huumeettomuus. Hoito tulisi toteuttaa ensisijaisesti avohoidossa, jos nuoren motivaatio siihen riittää ja hoidon jatkuvuus voidaan taata. Laitoshoitoa voidaan tarvita vieroitusvaiheessa, suonen sisäisten huumeiden käytössä, vakavissa mielenterveyshäiriöissä sekä itsemurhavaaran yhteydessä. Suomalainen huumehoitojärjestelmä on vasta kehittymässä. Kuntien kyky tarjota huumehoitoja on vielä puutteellinen. Hoitoja koskeviin järjestelyihin voi liittyä ristiriitaisia asenteita, passiivisuutta, osaamattomuutta, epävarmuutta sekä suunnittelemattomuuttakin. Hoitoa haluavien ja hoitoja järjestävien on tämän vuoksi oltava tavallista aktiivisempia. Nuoren huumeongelman hoito kannattaa aina. |
||
|
|
||
|
|
||