Ruuasta terveyttä tai sairautta

 

Ruuasta terveyttä tai sairautta
Antti Aro, tutkimusprofessori
KTL, Terveyden ja toimintakyvyn osasto
(09) 4744 8589, antti.aro@ktl.fi

Jos syö liikaa, saa syövän
Jos syö hyvin, saa kihdin
Jos ei syö, kuolee anoreksiaan
(Seija Sartti HS Kuukausiliitteessä syyskuussa 2001)

Perinteinen suomalainen ruoka, joka oli vähärasvaista mutta suolaista ja perustui viljaan, perunaan ja juureksiin, vähärasvaiseen maitoon ja piimään sekä suolakalaan ja joskus lihaan, muuttui nopeasti, kun 1950-luvulla elintaso alkoi pula-ajan jälkeen kohota ja ruokavalintojen intohimot suuntautuivat aiemmin säännösteltyihin elintarvikkeisiin kuten rasvoihin, rasvaisiin meijerituotteisiin ja lihavalmisteisiin. Seurauksena oli maailmankuulu sepelvaltimotautiepidemia, joka alkoi laantua vasta 1970-luvulla. 
Viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana väestön keskimääräinen ruokavalio on ratkaisevasti monipuolistunut ja tasapainottunut. Kovien eläinrasvojen kulutus on laskenut ja antanut tilaa kasviöljyille ja niistä valmistetuille pehmeille rasvoille. Vähärasvaiset meijerituotteet ovat vallanneet markkinat rasvaisemmilta ja sekä hedelmien että vihannesten kulutus on lisääntynyt 2-3 kertaisesti. Työikäisten kuolleisuus sepelvaltimotautiin on vähentynyt alle kolmannekseen huippulukemista ja sekä naisten että miesten keskimääräinen elinikä on pidentynyt useilla vuosilla.

Suomalaisten ruokavalio parempi kuin koskaan

Nyt tiedämme, että kasvisruoassa on runsaasti vitamiineja, kivennäisaineita ja muita kemiallisia aineita, jotka yhdessä vähentävät riskiä sairastua yleisiin elintasosairauksiin kuten sepelvaltimotautiin ja syöpään. Kasvisvoittoinen ruoka on koostumukseltaan monipuolista ja siinä on vähän energiaa suhteessa ravintoainemääriin. Kun ruokavalio perustuu viljaan, perunaan, muihin kasviksiin sekä hedelmiin ja marjoihin, kun eläinkunnan tuotteista valitaan vähärasvaisia meijerituotteita, joita höystetään kohtuullisesti kalalla, munalla ja vähärasvaisella lihalla, sairauksien riskin tiedetään olevan vähäisintä. Yksilöiden ja väestöryhmien välisiä eroja toki on vieläkin Suomessa, mutta ravitsemuksellisesti arvioiden suomalaisten ruokavalio on nyt parempi kuin koskaan aikaisemmin.

Yleinen lihominen pahasta

Kaikki ei kuitenkaan ole kehittynyt edulliseen suuntaan ravitsemuksessamme. Suomalaiset ovat jo pitkään olleet lihava kansa. Lihominen on yleistynyt ja levinnyt yhä nuorempiin ikäluokkiin. Vyötärölihavuuteen liittyy metabolisia häiriöitä, jotka johtavat verenpaineen kohoamiseen, glukoosiaineenvaihdunnan häiriöihin ja erityisesti sydän- ja verisuonitautien ennenaikaiseen kehittymiseen. Lihominen on tapahtunut siitä huolimatta, että ihmisten energian saanti on keskimäärin vähentynyt. Ainoa uskottava selitys tälle ilmiölle on energian kulutuksen huomattava väheneminen. Lihavuuden aiheuttamat ongelmat hidastavat sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden edullista kehitystä ja pahimmassa tapauksessa kääntävät sen jopa uuteen nousuun. Vaikutukset myös monien syöpien ilmaantuvuuteen ovat epäedulliset.
Monipuolista ruokavaliota noudattava ihminen voi olla turvallisella mielellä, jos hän kuluttaa nauttimansa energian ja pitää vyötärönsä kurissa. Samanlaista ruokaa syövä naapuri voi törmätä terveysongelmiin, jos kuvaan liittyy epäedullinen perimä ja fyysisesti inaktiivinen elämäntyyli. Helposti mitattava riskin osoitin on vatsaonteloon ja vyötärölle kertyneen rasvan määrää kuvastava vyötärön ympärysmitta. Rajat, joiden yläpuolella sydäntautien riski nousee moninkertaiseksi, ovat miehille 100 cm ja naisille 90 cm. Riskirajan ylittää lähes joka kolmas suomalainen mies ja joka viides nainen. 
Lähitulevaisuuden suurimmat terveysongelmat liittyvät lihavuuteen ja sen seurauksiin. Ruoan määrän ja laadun muuttaminen ei enää riitä ratkaisemaan ongelmaa, joten päähuomio pitää kiinnittää fyysiseen aktiivisuuteen. Nykysuomessa lihominen ja lihavuuden ylläpitäminen on tehty mahdollisimman helpoksi. Terveydentilan parantamiseen tarvitaankin asenteiden ja arvostusten muutosta ja hyötyliikuntaan kannustavia toimia niin kouluissa, työelämässä kuin yhdyskuntasuunnittelussakin. Liikunta on oleellinen osa terveellisiä ravintotottumuksia.
 
 
Lehden aineistoa lainattaessa lähde on aina mainittava.
Takaisin sisällysluetteloon