HIV-positiivisten narkomaanien asema

Suonensisäisten huumekäyttäjien piirissä leviävän uhkaavan HIV-epidemian taltuttamiseksi perustettiin joulukuussa 2000 Kluuvin palvelukeskus, jonka suurena haasteena HIV-epidemian leviämisen ehkäisemisen lisäksi on HIV-positiivisten narkomaanien elämän laadun parantaminen. Jo ensimmäisenä toimintakuukautena palvelukeskuksessa asioi 33 HIV-positiivista narkomaania ja nykyisin luku on jo 133. Miehiä on 70 ja naisia 30 prosenttia, keski-ikä on n. 35 vuotta (18-59v). Lähes kaikki käyttävät päivittäin suonensisäisiä huumeita, 70 prosenttia amfetamiinia ja loput opiaatteja. Alkoholia juovat kaikki ja bentsodiatsepiiniriippuvuus on 80 prosentilla potilaista. Myös kannabiksen käyttö on hyvin yleistä, eivätkä potilaat edes luokittele sitä huumeeksi.

Potilaiden sosiaalinen asema on todella huono. Kukaan ei käy työssä ja vain yksi on pitkäkestoisella ammattikurssilla. Noin kolmasosalla on tukiasunto tai kaupungin vuokra-asunto, toinen kolmannes asuu kaupungin maksusitoumuksella matkustajakodissa. Asuntoloissa asuu n. 10 prosenttia, tällä hetkellä vankiloissa on n. 10 prosenttia ja loput asuvat hoitokodeissa, sukulaisten ja tuttavien luona tai Kluuvin palvelukeskuksen omassa asumisyksikössä. Kaksi potilasta ei ole sopeutunut mihinkään em. asumismuotoon ja he asuvat pääasiassa kadulla.
Myös potilaiden fyysinen terveydentila on huono. Elämäntavan vuoksi yleisiä ovat erilaiset haavat, murtumat ja paleltumavammat sekä infektiot; esimerkiksi pistosinfektiot ovat yleisiä. Lähes kaikilla on C-hepatiitti ja monella myös B-hepatiitti. HIV-infektio etenee monella jostain syystä nopeasti. Ensimmäisen toimintavuoden aikana kolme potilasta on kuollut.
 

Matalan kynnyksen palveluperiaate

Kluuvin palvelukeskus on avoinna joka päivä klo 9-20 ja se toimii matalan kynnyksen periaatteella, eli sisään voi tulla kuka tahansa HIV-positiivinen ilman lähetettä ja missä kunnossa tahansa. Palvelukeskuksessa ei saa käyttää päihteitä, mutta päihtyneenä sisään voi tulla. Kaikki palvelut ovat ilmaisia, kustannuksista vastaa pääasiassa Helsingin kaupunki sekä Vantaan ja Espoon kaupungit. Palvelukeskuksen toiminnot tuottaa Helsingin Diakonissalaitos. Palvelukeskuksessa vaihdetaan myös ruiskuja ja neuloja ja tehdään HIV-testejä kaikille halukkaille. Tällä hetkellä ruiskuja vaihdetaan noin 2000 kappaletta joka päivä. Vuoden 2001 aikana tehdyistä 242:sta HIV-testistä oli 25 eli 10,3 prosenttia positiivisia. Tämä erittäin suuri prosentti kertonee siitä että ilmeisesti on tavoitettu iv-huumeita käyttävä käyttäjäryhmä, jolla HIV-tartunnan riski on huomattavan suuri. Onkin siis tärkeää jatkaa sekä neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelmaa että testausta mahdollisimman laajasti. Kluuvissa on oma laboratoriohoitaja, joka testaa arkipäivisin. Lisäksi Kluuvin sairaanhoitajat voivat testata iltaisin ja viikonloppuisin.
 

Palvelut

HIV-positiivisille narkomaaneille tarjotaan hygieniapalveluja (suihku, pesukone, pyykinkuivauskone) ja ruokaa (aamupala, lounas, iltapala). He voivat viettää aikaansa palvelukeskuksessa (nukkua, lukea, katsoa televisiota, käyttää internetiä). Palvelukeskuksen 30 työntekijää tekevät kolmivuorotyötä. Palvelukeskuksella on päätoiminen päihdelääkäri, joka vastaa yleislääkäritasoisesta sekä päihdesairauden vaatimasta hoidosta. Kaiken tarvitsemansa lääkityksen potilaat saavat palvelukeskuksen kautta. Auroran sairaalan infektiolääkäri käy noin joka toinen päivä, hän vastaa HIV-infektion vaatimasta hoidosta. Aurorasta käy myös sairaanhoitaja ja sosiaalikuraattori. Oma laboratoriohoitaja hoitaa HIV-infektion sekä mahdollisen lääkityksen vaatimat laboratoriokokeet. Monet potilaista eivät suostu menemään sairaalaan kokeisiin tai lääkärin vastaanotolle, mutta Kluuviin he tulevat. Tärkeä rooli on Helsingin kaupungin erityissosiaalitoimiston sosiaalityöntekijällä, joka on sijoitettu päätoimisesti Kluuviin. Hän tekee kaikki sosiaalityön vaatimat päätökset ja on potilaiden tukena hoitoihin ja elämiseen liittyvissä asioissa. Lisäksi HUS:n päihdepsykiatrit ja Aids-tukikeskuksen työntekijät käyvät viikoittain. Kluuvissa työskentelee myös nelijäseninen kotihoitotiimi, joka auttaa potilaita selviämään käytännön elämän vaatimuksista. Kotihoitotiimi tekee kotikäyntejä ja tulevaisuudessa pyritään siihen että vaativakin terminaalitason hoito voitaisiin tehdä kotona. 

Potilaita yritetään ohjata aktiivisesti päihdehoitoihin, mutta huume-ehtoinen elämäntapa on usein niin syvälle juurtunut, että sen hylkääminen ja täysin uudenlaisen elämäntavan opetteleminen koetaan mahdottomaksi. Kymmeniä vuosia huumeita käyttäneiden elämässä on enää hyvin vähän positiivisia asioita. Huumekäyttökin ainoastaan normalisoi potilaan psyykkisen ja fyysisen kunnon, eikä aiheuta hyvän olon tuntemuksia.
 

Ylläpitohoito

Opiaattiriippuvaiset huumekäyttäjät pyritään saamaan metadon-ylläpitohoidon piiriin. Tällä hetkellä metadonhoidossa on 24 opiaattien käyttäjää. Kokemukset ovat hyvin positiivisia: kolme hoidossa olevaa on saanut oman vuokra-asunnon ja kaikki kokevat hoidon positiivisena.
Ylläpitohoidon ensisijainen päämäärä on haittojen ehkäisy eli harm reduction, vasta toissijaisena päämääränä on huumekäytön lopettaminen. Ylläpitohoidon aloittaminen harkitaan aina yhteistyössä HUS:n päihdepsykiatrin kanssa. Kluuvissa toteutetaan lisäksi bentsodiatsepiini-ylläpitohoitoa jossa potilaat käyvät päivittäin hakemassa lääkeannoksensa Kluuvista. Tämä käytäntö on toiminut hyvin: potilaat itsekin tietävät, että reseptin saadessaan lääkkeet olisivat jo seuraavana päivänä lopussa.
 

Asuminen

Palvelukeskuksella on oma, 16-paikkainen asumisyksikkö väliaikaista asumista varten. Täällä asumisesta on kuitenkin muodostunut pitkälti pysyvää, johtuen potilaiden heikoista kyvyistä selviytyä normaalista asumisesta. Lähes joka viidennellä Kluuvin potilaista on psykoositasoinen diagnoosi tai he oireilevat ainakin ajoittain psykoottisesti. Suurin osa potilaista on lisäksi amfetamiinin käyttäjiä, joille ei ainakaan vielä ole olemassa korvaus- tai ylläpitolääkitystä. Lähinnä näiden potilasryhmien aseman helpottamiseksi on tänä vuonna tarkoitus perustaa Raha-automaattiyhdistyksen tuella uusi, 16-paikkainen asumisyksikkö, jossa on ympärivuorokautinen valvonta.
 

Ympäristö

Kluuvin palvelukeskus hoitaa potilasryhmää, jolla on vakava, tarttuva infektiotauti ja sen lisäksi vakava huumeriippuvuus. Sanonta HIV-positiivinen narkomaani aiheuttaa yleensä negatiivisen vastareaktion, johon on törmätty sekä Kluuvin palvelukeskuksessa että asumisyksikössä. On pelätty likaisten neulojen ja ruiskujen joutumista lasten leikkipuistoihin tai päiväkotien pihoihin, on valitettu narkomaanien piikittävän itseään yleisissä vessoissa ja pelätty järjestyshäiriöitä. Osittain tämän vuoksi Kluuvi on ollut kiinteässä yhteistyössä naapuruston kanssa ja teetättänyt mm. puolueettoman kyselytutkimuksen lähiympäristössä. Vastaajista (123 henkilöä) alle puolet tiesi palvelukeskuksen olemassaolosta ja 94 prosenttia arvioi ettei toiminnasta ole ollut haittaa.
 

Tulevaisuus

Palvelukeskusta perustettaessa arveltiin päivittäisten käyntikertojen määräksi 50-60. Nyt käyntikertoja kertyy keskimäärin 120-150. Palvelukeskus on tavoittanut käyttäjäryhmiä, jotka aikaisemmin eivät ole olleet oikeastaan minkäänlaisten palvelujen piirissä tai ovat käyttäytymisellään hankkineet porttikiellon kaikkiin mahdollisiin palveluihin. Monen huumekäyttäjän asumistilanne on parantunut huomattavasti, sillä ennen palvelukeskuksen perustamista useat narkomaanit asuivat käytännössä kadulla. Heidän fyysistä ja psyykkistä kuntoaan seurataan säännöllisesti, sillä lähes kaikki asioivat Kluuvissa säännöllisesti - jotkut jopa päivittäin, useimmat viikoittain tai kuukausittain. Vaikka v. 2001 uusien HIV-tartuntojen määrä jää ilmeisesti jonkin verran pienemmäksi kuin kahtena edellisenä vuonna, on tämänkaltaisen matalan kynnyksen palvelukeskuksen toiminta tärkeää ja välttämätöntä myös tulevaisuudessa. Monet HIV-positiivisista narkomaaneista eivät mielellään asioi normaaleissa toimipaikoissa, koska he kokevat, ettei heitä kohdella tavallisina ihmisinä, vaan hiviläisinä, narkkareina tai muuten epänormaaleina ja pelottavina. On tärkeää, että myös tälle ihmisryhmälle taataan ihmisarvoinen elämä.