Tartuntatautirekisterin mukaan kampylobakteerieristyksiä tehtiin Suomessa vuonna 2000 yhteensä 3527 ja salmonellaeristyksiä 2624. Kun potilaalla epäillään bakterielliä gastroenteriittiä, diagnoosi tehdään aina mikrobiologisesti. Laboratorioon tutkimuspyyntönä käytetään ulosteviljely I pyyntöä. Tällöin näytteestä haetaan niin salmonellaa, kampylobakteeria, yersiniaa kuin shigellaakin. Veriripulitapauksissa on hyvä pyytää erikseen EHEC tutkimusta (enterohemorraginen Escherichia coli). 

Fluorokinoloneja vai makrolideja

Sekä salmonellan että kampylobakteerin aiheuttaman gastroenteriitin hoidossa on jo toistakymmentä vuotta käytetty fluorokinoloneja. Molemmat bakteerit ovatkin olleet alunperin hyvin herkkiä fluorokinoloneille. Tulleessaan markkinoille 1980-luvun lopussa fluorokinolonit mullistivat salmonellan mikrobilääkehoidon. Vaikka vaikeita infektioita hoidettaessa käytetään muitakin mikrobilääkkeitä (esim. parenteraalisesti annosteltavia kolmannen polven kefalosporiineja), avohoitoon soveltuvia lääkkeitä ei ennen fluorokinolonien aikakautta ollut. Muiden mikrobilääkkeiden haittana on salmonellan kantajuuden pitkittyminen, fluorokinoloneilla tämä haitta on olennaisesti pienempi. 

Salmonellan ja kampylobakteerien resistenssitilanteessa on kuitenkin tapahtunut merkittäväviä muutoksia kuluneen 5-10 vuoden aikana. Ulkomailta saatujen kampylobakteerien resistenssi fluorokinoloneille on tällä hetkellä noin 50 prosenttia. Siksi kampylobakteerien ensisijainen mikrobilääkevalinta on makrolidiryhmän lääke (esim. roksitromysiini). Kampylobakteerien makrolidiresistenssi on toistaiseksi vähäistä ja se tulee esille herkkyysmäärityksessä. Vaikka kotimaista alkuperää olevien kampylobakteerien fluorokinoloniresistenssi onkin ulkomaisia kantoja harvinaisempaa, makrolideja kannattaa käyttää ensisijaisesti myös näissä infektioissa.

Salmonellojen fluorokinoloniresistenssi on yleistynyt voimakkaasti erityisesti Kaakkois-Aasiassa. Resistenssi on tyypiltään matala-asteista resistenssiä eli kannat ovat ensimmäisen polven kinolonille, nalidiksiinihapolle, resistenttejä. Herkkyys fluorokinoloneille on selvästi alentunut kun sitä verrataan täysin herkkiin kantoihin. Lisäksi kaikissa näissä kannoissa on havaittavissa mutaatioita fluorokinolonien gyrA-kohdegeenissä. Koska fluorokinolonit ovat edelleen ainoa salmonellojen avohoitoon soveltuva lääke, ei vaihtoehtoja hoidolle juurikaan ole. Toistaiseksi on epävarmaa, kuinka usein fluorokinoloniherkkyydeltään alentuneiden kantojen aiheuttaman infektion hoito epäonnistuu. Näiden kantojen aiheuttamien infektioiden hoidossa on kuitenkin raportoitu epäonnistumisia, mikä kannattaa ottaa huomioon potilaita hoidettaessa. Laboratorioissa salmonellojen fluorokinoloniresistenssi suositellaan tutkittavaksi MIC-menetelmällä (E-testi), ja kannat joiden MIC-arvo on suurempi tai yhtä suuri kuin 0.125 ug/ml luokitellaan fluorokinoloniherkkyydeltään alentuneeksi. 
Gastroenteriittien hoitoa suunniteltaessa tulee potilaasta ottaa aina ulostenäyte. Mikrobilääkitys valitaan ulosteviljelyn tuloksen perusteella. Jos ulosteviljelyn tuloksen odottamiseen ei ole mahdollisuutta, mahdollisen fluorokinolonihoidon epäonnistumiseen on varauduttava seuraamalla potilaan tilaa tehostetusti. 

Hakanen A, Kotilainen P, Huovinen P, Helenius H, Siitonen A. Reduced fluoroquinolone susceptibility in Salmonella enterica serotypes in travelers returning from Southeast Asia. Emerg Infect Dis 2001;7:996-1003.