Dioksiinit Suomessa

Suomessa dioksiinien ja PCB:n kokonaissaanti on  vuorokaudessa 105 pg (TEQ) mitattuna suomalaisesta ruokakorista, jolloin 70 kg tai 60 kg painavan henkilön keskimääräinen viikkosaanti on 10,5 tai 12,3 pg/kg. Kumpikin alittaa maksimisaannin tavoitearvon 14 pg/kg (TEQ). Kaikkialla Euroopassa asiat eivät ole näin hyvin.  Suomalaisesta ruokakorista laskettuna dioksiinien ja PCB:n kokonaissaannista maidosta ja maitotuotteista sekä lihasta ja munista tulee 7,5 prosenttia, mutta kalasta 88,5 prosenttia. Tämä selittyy sillä, että meillä muut elintarvikkeet kuin kala ovat erittäin puhtaita - siis vain kala on Suomen kannalta ongelmallista.
 

Kalojen riskit

Sisävesikalat ja kasvatetut kalat ovat Suomessakin puhtaita dioksii-neista ja PCB:stä. EU:n enimmäismäärä 4 pg/g ylittyy keskimäärin kaikissa Itämeren rasvaisissa kaloissa kuten silakassa, lohessa ja lahnassa, jos nämä ovat isokokoisia ja vanhahkoja, kuten myynnissä olevat kalat ovat yleensä olleet.

Väestötasolla suomalaisten dioksiininsaanti pysyy sen tavoitetason alapuolella, jonka takia enimmäispitoisuudet on asetettu. Alitus on vähäinen, joten eräillä väestöryhmillä saanti ylittää tavoitetason. Näitä ovat kalastajat, varsinkin rannikolla tai saaristossa asuvat, jotka itse pyytävät kalaa ja myös syövät sitä usein. Erityisen herkkiä dioksiinien ja PCB-yhdisteiden haitallisille vaikutuksille ovat kehittyvät sikiöt. Dioksiineja kertyy koko eliniän ajan, ja siten nuorilla äideillä dioksiineja ei vielä ole ehtinyt kertyä.
 

Äidinmaito

KTL:ssä on seurattu äidinmaidon dioksiinipitoisuuksia vuodesta 1987 ja havaittu vuosittaisen dioksiinimäärän aleneman olevan noin kolme prosenttia. Kaikkiaan dioksiinimäärät ovat vähentyneet kolmannekseen. Lisäksi äidinmaidon dioksiinimäärät ovat Euroopan pienimpiä, joten väestötasolla ei ole syytä huoleen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana yhdenkään äidinmaidon dioksiinipitoisuus ei ole ylittänyt 30 pg/g TEQ rasvassa. Vielä 1980-luvulla löytyi äidinmaito, jossa oli yli 90 pg/g TEQ rasvassa. 
 

Kalan syöntisuositukset

Kalan hyödyllisten rasvojen, D-vitamiinin, foolihapon ja hivenaineiden takia suositetaan kalan syömistä viikottain, mutta vaihdellen eri kalalajien kuten kasvatetun kalan, sisävesikalan, Itämerenkalan ja tuontikalan kesken. Yksipuolista yhden vesistön kalan syöntiä tulee välttää. Tällöin muistakaan ympäristön haitallisista aineista kuten elohopeasta ei tule ongelmaa.