Kaupunki-ilman laatu Euroopassa on parantunut huomattavasti viimeisen puolen vuosisadan aikana. Niinpä olikin yllätys, kun 1990-luvulla alkoi ilmestyä tutkimuksia, joiden mukaan kaupunki-ilman pienhiukkasilla on terveysvaikutuksia niinkin pienillä pitoisuuksilla kuin meillä Suomessa. Nykyisin arvioidaan, että Keski-Euroopassa jopa kuusi prosenttia kaikista kuolemista johtuu pienhiukkasista. Tämän vuoksi Yhdysvallat ja EU ovat tiukentamassa huomattavasti omia säädöksiään kaupunki-ilman pienhiukkasten pitoisuuksista.
 

Pienhiukkaset ehkä lyhentävät elinikää

Lukuisissa aikasarjatutkimuksissa on osoitettu, että ulkoilman päivittäiset hiukkaspitoisuudet ovat yhteydessä lisääntyneeseen sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen. Pienhiukkaset aiheuttavat erityisesti astmaatikoille ja muille hengitystiesairaille oireita, huonontavat keuhkojen toimintakykyä ja lisäävät sairaalassa käyntejä. Vastaavasti sydän- ja verisuonitauteja, kuten sepelvaltimotautia, sairastavien vointi huononee. Jäävuoren huippuna on lisääntynyt kuolleisuus niinä päivinä, jolloin pienhiukkasten pitoisuudet ovat runsaita. Pienhiukkasten aiheuttamia haittoja on havaittu jo hyvin pienillä pitoisuuksilla, eikä turvallista hiukkaspitoisuutta ole pystytty määrittämään. 
Vastaavia tuloksia on saatu myös Suomessa tehdyissä tutkimuksissa. 

Ulkomaisten seurantatutkimusten mukaan kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin, hengitystiesairauksiin sekä keuhkosyöpään on suurempaa alueilla, joissa ulkoilman hiukkasten keskimääräiset pitoisuudet ovat runsaita. Näin pienhiukkaset myös lyhentäisivät merkittävästi keskimääräistä elinikää. Seurantatutkimuksia on kuitenkin vain muutama ja nekin on tehty Yhdysvalloissa. 

Kaupunki-ilman hiukkaset voidaan jakaa kolmeen keskeiseen luokkaan: ultrapienet hiukkaset (hiukkasten läpimitta 0.01 - 0.1 µm), kertymähiukkaset (0.1 - 1 µm) ja karkeat hiukkaset (yli 1 µm). Ainoastaan alle 10 µm:n kokoiset hiukkaset (PM10) pystyvät tunkeutumaan ihmisen ilmateihin, ja EUssa säädellään tällä hetkellä keskeisesti näiden hiukkasten pitoisuuksia. Terveyshaittojen arvellaan kuitenkin yhdistyvän erityisesti läpimitaltaan alle 2.5 µm (PM2.5) -hiukkasiin.
 

Kevätpöly  vaarallista vai ei

Pohjoismaissa tyypillinen PM2.5-vuosikeskiarvo on noin 10 µg/m3. Pitoisuudet ovat noin kaksi kertaa runsaampia Länsi-Euroopassa, ja Etelä-Euroopassa ne ovat vielä suurempia. Helsingissä pienhiukkaset (PM2.5) ovat peräisin kaukokulkeumasta, paikallisesta liikenteestä, muusta poltosta sekä maaperästä. Haja-asutusalueilla puun hajapoltto voi myös olla merkittävä hiukkaslähde. Ultrapienet hiukkaset ovat peräisin pääosin liikenteestä, eikä niiden pitoisuuksissa ole havaittu isoja eroja kaupunkien välillä. Suomessa PM10-hiukkasten pitoisuudet ovat korkeimmillaan keväällä, jolloin tuuli ja liikenne nostavat maasta asfalttipölyä ja hienoa hiekkaa. 

Suurin osa pienhiukkasia koskevasta tutkimuksesta on kohdistunut niihin yleisesti erottelematta niiden lähteitä tai muita ominaisuuksia. Kaupunki-ilman pienhiukkaset ovat kuitenkin seos, ja on epätodennäköistä, että kaikki pienhiukkaset olisivat yhtä vaarallisia terveydelle. Jos erityisesti polttoperäiset pienhiukkaset ovat terveydelle vaarallisia, kuten nyt arvellaan, Suomen kevätpölyongelmasta ei tarvitse huolestua. Toisaalta, jos ultrapienet hiukkaset aiheuttavat terveysvaikutuksia, tarvitaan myös täällä tarmokkaita toimia erityisesti liikenteen päästöjen vähentämiseksi. Myös puun hajapoltossa syntyvien hiukkaspäästöjen terveysvaikutuksista on vain vähän tutkimustietoa. Erilaisten pienhiukkasten vähennyskeinojen lopullista tehokkuutta voidaankin arvioida vasta, kun terveysvaikutusten mekanismit ja mahdollinen kynnysarvo tunnetaan tarkemmin.
 
Pienhiukkasten kotimaisen riskinarvioinnin kannalta keskeisiä kysymyksiä ovat toisaalta ulkomaisten seurantatutkimusten yleistettävyys Suomen oloihin sekä toisaalta mahdollisen turvallisen hiukkaspitoisuuden eli kynnysarvon olemassaolo. Nykytiedon valossa ulkoilman pienhiukkaset ovat keskeinen ympäristöterveysongelma myös Suomessa.