Suurin osa tartunnoista  (22 potilasta, 58%) ja kaikki falciparum-malariat olivat peräisin Afrikasta. 11 potilasta oli saanut tartunnan Länsi-Afrikasta, kuusi Itä-Afrikasta ja viisi Keski- tai eteläisestä Afrikasta. Intiasta ja Pakistanista tuli kahdeksan vivax-malariatapausta. Itä-Timorista ja Papua-Uudesta-Guineasta tuli kummastakin yksi vivax-malariatapaus. Indonesiasta Sumban saarelta oli P. vivax -tartunnan saanut kaksi ja Lombokin saarelta kolme matkailijaa. Lombokille tehdään usein yhden yön retkiä läheiseltä Balin saarelta, jossa malariaa ei esiinny. Yksi P. vivax -tartunta oli peräisin eteläisestä Afrikasta. P. ovale -infektioista yksi oli peräisin Guyanasta ja kaikki muut Afrikasta.

Suurin osa potilaista (26 potilasta, 69%) oli suomalaisia. Lyhytkestoisella (alle 6 kk) matkalla malaria-alueelle oli 18 potilaista (47%). Keskimääräinen matkan kesto oli 48 vrk (2 vrk-5 kk).

Seitsemän potilaista oli Länsi-Afrikasta alun perin kotoisin olevia entisiä maahanmuuttajia ja heidän perheenjäseniään, jotka kävivät sukulaisvierailulla entisellä kotiseudulla ilman malarian estolääkitystä. Joukossa oli Suomessa kahdeksan vuotta asunut äiti ja hänen puolivuotias ja kaksivuotias lapsensa. Kahdeksan maahanmuuttajaa  (21% potilaista) sairastui malariaan pian Suomeen tultuaan. Heistä viisi kuului samaan afganistanilaisperheeseen, joka oli asunut kaksi vuotta Pakistanissa ennen Suomeen tuloa, kaikilla oli vivax-malaria. 

Neljä sairastuneista oli pidempään malaria-alueella asuneita suomalaisia. Yksi heistä sai malarian Tansaniasta huolimatta säännöllisestä klorokiini- ja proguaniiliestolääkityksestä. Muut eivät olleet käyttäneet estolääkitystä. Yksi potilaista oli useassa Afrikan maassa käynyt ulkomaalainen merimies, joka sai falciparum-malarian klorokiinilääkityksestä huolimatta.

Suurin osa malariaan sairastuneista (30 potilasta, 79%) ei ollut käyttänyt malarian estolääkitystä tai oli ottanut sitä epäsäännöllisesti. Potilaista kolme oli Afrikassa käyttänyt tunnollisesti asianmukaista estolääkitystä, kaksi meflokiinia ja yksi doksisykliiniä, mutta lopettanut lääkityksen Suomeen paluun jälkeen ja sairastunut falciparum-malariaan. 

Säännöllisestä estolääkityksestä huolimatta malariaan sairastui kahdeksan henkilöä. Kolmella oli P. ovale- ja kahdella P. vivax -infektio. Tämä ei ole yllättävää, sillä näissä malarialajeissa tauti voi puhjeta useita kuukausia tai jopa vuosia tartunnan jälkeen huolimatta asianmukaisesta profylaksista maksassa piilevien hypnotsoiittimuotojen vuoksi. Vain kolmella potilaalla oli syytä epäillä lääkeresistenttiä falciparum-malariaa. Kaikki tartunnat olivat Afrikasta ja potilaat olivat käyttäneet joko klorokiinia yksin tai proguaniilin kanssa. Yksi potilaista oli lyhyellä lomamatkalla Mombasassa Keniassa ja sai falciparum-malarian säännöllisestä klorokiini- ja proguaniililääkityksestä huolimatta.

Aika malaria-alueelta poistumisesta oireiden alkuun oli odotetusti erilainen eri malarialajeissa. Falciparum-malariassa itämisaika oli keskimäärin 6.5 vrk (3-17 vrk), vivax-malariassa 53 vrk (1 vrk-8 kk) ja ovale-malariassa 11.5 kk (2 vk-3 vuotta).

Suomessa todettujen malariatapausten määrä on pysynyt viime vuosina suurin piirtein ennallaan, samoin tartuntojen alkuperämaat. Yksi tyypillinen potilasryhmä on malaria-alueelta alun perin kotoisin olevat maahanmuuttajat, joka menevät käymään kotiseudullaan. He ovat menettäneet aikaisemman osittaisen malariaimmuniteettinsa ja tarvitsisivat malarian estolääkityksen niin kuin muutkin suomalaiset. Suurin ryhmä on kuitenkin syntyperäiset suomalaiset matkailijat, jotka eivät käytä estolääkitystä tai lopettavat sen kesken matkan. Tyypillistä on myös, että estolääkitys muistetaan aloittaa tunnollisesti viikko ennen matkaa ja otetaan kotiin tuloon saakka, mutta sen muistaminen vielä neljä viikkoa matkan jälkeen on jo vaikeaa.