Alkoholi aiheuttaa vakavia terveysongelmia. Vuosittain noin 2 500 henkilöä kuolee alkoholin käytön seurauksena, mikä on kaikista kuolemantapauksista noin viisi prosenttia. Vuonna 2000 alkoholisairaus oli hoitojakson pääsyynä yli 26 000 tapauksessa. Vuosittain noin 3 500 eläketapauksessa on alkoholisairaus pääsairautena.
 
Vuonna 2001 suomalaiset joivat noin 9.2 litraa sataprosenttista alkoholia henkeä kohti, josta tilastoidun kulutuksen osuus oli 7.2 litraa. Kulutus on laman aiheuttaman notkahduksen jälkeen nyt ylittänyt 1990-luvun alun ennätystason. Alkoholin aiheuttamien terveysongelmien määrän tiedetään olevan suorassa suhteessa kansakunnan kokonaiskulutukseen.

Humalajuominen on suomalaisen alkoholikulttuurin erityispiirre. Vuonna 2000 tehdyn juomatapatutkimuksen mukaan aikuisten juomatavoissa ei ole tapahtunut muutoksia 1990-luvulla. 
Vuosina 1995 ja 1999 tehtiin tutkimukset 15-vuotiaiden alkoholin, tupakan ja huumeiden käytöstä Euroopan eri maissa. Humalajuominen oli 1999 yhtä yleistä kuin viisi vuotta aikaisemmin, jolloin suomalaiset nuoret olivat Euroopan kärjessä yhdessä Iso-Britannian ja Tanskan nuorten kanssa. 
 
Alkoholipolitiikan keinovalikoima on supistunut nopeasti. Hinnoilla ei voida vaikuttaa kulutukseen, kun kuluttajat voivat helposti hankkia juomansa ulkomaanmatkoilla. Alkon myymäläverkosto postipalveluineen on niin tiheä, että alkoholijuomien saatavuus ei enää rajoita kulutusta. Rajoittavan alkoholipolitiikan menettäessä merkitystä tarvitaan paikallisia toimia sekä toimijoiden ja kansalaisryhmien yhteistyötä alkoholiongelmien ehkäisemiseksi ja haittojen vähentämiseksi. 
 
Täsmällistä tietoa huumeiden kokeilijoiden, käyttäjien ja huumeista riippuvaisten määristä Suomessa ei ole. Lukuisista eri lähteistä yhdisteltyjen tietojen perusteella noin 300 000 suomalaista on joskus elämässään kokeillut huumeita, tavallisimmin kannabista. Heistä ehkä joka kymmenes eli noin 30 000 henkilöä käyttää huumeita melko säännöllisesti, ja noin 10 000-15 000 voidaan katsoa ongelmakäyttäjiksi. Lukuihin liittyy runsaasti epävarmuustekijöitä. Tutkimustietoihin sisältyy virhelähteitä, arviot perustuvat epävarmoihin olettamuksiin, ja huumeiden ongelmakäyttäjien määrittely vaihtelee lähteestä riippuen.

Suomen huumepolitiikalle on ominaista rajoittava, huumeiden levittämisen ja käytön kokonaiskieltoon ja sen rikosoikeudelliseen kontrolliin perustuva linja. Väestön suuri enemmistö tukee tätä linjaa. Huumeiden käyttöä tulee vähentää myös edistämällä hyvinvointipolitiikkaa, joka pyrkii poistamaan ihmisten elämästä päihdeongelmille altistavia tekijöitä. Lukuisat viranomaiset ja vapaaehtoisjärjestöt harjoittavat tiedotusta ja valistusta. Tutkimuksellista näyttöä tiedotuksen ja valistuksen vaikutuksista on toistaiseksi niukasti.

Tulevaisuudessa Suomi joutuu yhä enemmän mukautumaan huumepolitiikassa EU:n kannanottoihin. Se tuo uusia haasteita, mutta auttaa myös asioita asettumaan laajempaan perspektiiviin. Keskustelu huumepolitiikasta tulee jatkumaan. Tässä keskustelussa ei saa unohtaa, että alkoholin aiheuttamat terveydelliset ja sosiaaliset haitat ylittävät moninkertaisesti huumeiden aiheuttamat ongelmat niin nyt kuin tulevaisuudessa.