Urheilu- ja liikuntajärjestöjen toimintaan osallistuu säännöllisesti 40 prosenttia maamme lapsista ja nuorista. Yli 90 prosenttia suomalaisista pitää urheiluseurojen nuorisotyötä tärkeänä. Urheilujärjestöillä on siten merkittävä kasvatusvastuu ja vaikutusmahdollisuus. Erittäin suuri merkitys on sillä, minkä kannan urheiluyhteisö ottaa kysymykseen alkoholin ja urheilun yhteydestä. Useat urheiluseurat ovat käynnistäneet hankkeita, joissa juniori-ikäisten vanhemmat ja valmentajat yhdessä ovat sitoutuneet päihteettömyyden noudattamiseen pelien ja pelimatkojen yhteydessä.

Urheilu ja varsinkin huippu-urheilu edellyttää tänä päivänä merkittävää taloudellista panostusta, minkä kantamisessa alkoholijuomateollisuuden osuus on suuri. Laajimmin seurattujen ja harrastettujen lajien, kuten jalkapallon ja jääkiekon sponsorivärit ja brandit siirtyvät lähes jokaisen pojan ja yhä useammin myös tytön ainoan oikean tuotteen symboliksi. On selvää, että nykyisellään urheiluelämä tarvitsee vahvaa taloudellista tukea niin julkiselta vallalta kuin elinkeinoelämältä, mutta se, että taloudellinen panostus tulee niin vahvasti kuin nyt alkoholijuomateollisuudelta, on asia, johon niin urheiluyhteisön kuin julkisen vallan tulisi yhdessä puuttua. Valtion tuen saantiehtojen laatiminen sellaisiksi, että ne kannustavat luopumaan alkoholimarkoista, voisi olla yksi välittömästi selvitettävä asia.

Raitis, reilu ei horju ei heilu oli sanonta, joka aiemmin liitettiin huippu-urheilijan esikuvaan. Huippu-urheilijat ovat aina olleet ja varmaan tulevat olemaankin julkisuuden henkilöitä, joiden tekemiset kiinnostavat suurta yleisöä. Heidän antamansa mallit ovat niin hyvässä kuin pahassa esimerkkeinä lapsille ja nuorille. Ehdottoman raittiuden edellyttäminen huippu-urheilijalta tänä päivänä voi ehkä olla kohtuutonta, mutta sitäkin selvempää on että, esimerkiksi sellaiset  maljajuhlat, joita eräät mestarijoukkueet ja pelaajat joku vuosi sitten viettivät iltapäivälehtien mukana ollen, eivät sovi huippu-urheilijan tämän päivän esikuvaan.

Alkoholiviranomaisen kannalta katsottuna urheiluhallien anniskelutoiminnan ehkä suurin ongelma tällä hetkellä liittyy valvontaan. Vähäisten voimavarojensa vuoksi lääninhallitukset voivat vain pistokokein tehdä valvontakäyntejä urheiluhallien anniskelupaikkoihin ja näin esimerkiksi ikärajojen noudattaminen ja anniskelualueen rajamääräysten noudattaminen jää käytännössä anniskeluluvanhaltijan oman moraalin varaan.

Tällä hetkellä lainsäädäntö ei riittävästi tue pyrkimyksiä saada lapsille, nuorille ja lapsiperheille päihteettömiä tiloja ja tilaisuuksia. Mikäli kiinteistön tai alueen omistaja ei nimenomaan kiellä alkoholin anniskelua alueella, ei lupaviranomainen voi olla myöntämättä haettua anniskelulupaa. Eduskuntaan on vielä tämän kevään aikana menossa hallituksen lakiehdotus, jolla haetaan parannusta muun muassa tähän tilanteeseen. Alustavan ehdotuksen mukaan esimerkiksi silloin, kun anniskelulupaa haetaan urheilutapahtumaan tai koko perheen tilaisuuteen tai johon muuten osallistuu runsaasti lapsia ja nuoria, anniskelulupa voidaan jättää myöntämättä tai lupaviranomainen voi asettaa siihen rajoituksia ja ehtoja. Toteutuessaan säännökset antaisivat selvän signaalin siihen, että tällä hetkellä yhteiskunnan ja sen demokraatista päätöksentekoa edustavan elimen, eduskunnan, tahto on rajoittaa alkoholin yhdistämistä urheiluun.

Myös kansainvälisillä foorumeilla on viime aikoina alettu korostaa alkoholin käytöstä seuraavia terveyshaittoja. Erityisesti lasten ja nuorten asema alkoholijuomateollisuuden myynninedistämiskohteena on nostattanut huolestuneisuutta niin WHO:n kuin EU:n parlamentin piirissä. Odotettavissa on, että näissä yhteyksissä nousee esiin myös urheilun ja urheilujärjestöjen rooli siinä miten lasten ja nuorten terveyttä, kasvua ja kehitystä voidaan tukea. Suomi voisikin tässä yhteydessä nostaa profiilia ja haastaa vaikka Ruotsin, jolla jo ennestään on kärkisija pohjoismaisen, terveyttä korostavan alkoholipolitiikan puolestapuhujana.