EU:ssa on tehty poliittisia päätöksiä, jotka tekevät läheisen yhteistyön jäsenmaiden välillä kansanterveysasioissa mahdolliseksi ja antavat komissiolle valtuudet toimia koordinaattorina ja jopa aloitteentekijänä muun muassa tartuntatautien seurantaa ja valvontaa koskevissa kysymyksissä. Tällaisen päätöksen pohjalle on rakennettu jäsenmaiden resurssien verkottamiseen perustuva järjestelmä, jossa tilanteen seuranta ja kehitystyö ovat jäsenmaiden ja komission yhteisen niin kutsutun verkostokomitean vastuulla. Komiteassa on edustus jokaisen jäsenmaan ministeriöstä ja lisäksi jokaista jäsenmaata edustaa kansallisen valtuutuksen saanut laitos tai muu elin, jonka vastuulla on tartuntatautien seuranta ja valvonta omassa maassaan. Suomessa Kansanterveyslaitoksen infektioepidemiologian osastolla on tämä asema. 

Järjestelmään kuuluu yhteisiä toimintoja, joita ovat muun muassa tapausmäärittelyt, varhaisvaroitusjärjestelmä, tiedotus, kenttäepidemiologien koulutusohjelma sekä tietojen vaihdon tekniikkaan ja sääntöihin liittyvät kysymykset. Avukseen verkosto on nimennyt tautispesifisiä verkostoja, jotka koostuvat eri tautien tai tautiryhmien erikoisosaajista. Ruokaperäisten infektioiden, tuberkuloosin, HIV:n ja monien muiden tautien tiedot saadaan tällaisista verkoista, joiden tehtävänä on paitsi esiintyvyyttä ja riskitekijöitä koskevien tietojen kerääminen, myös menetelmien kehittäminen muun muassa laboratoriodiagnostiikassa. Toimiminen tällaisessa verkossa edellyttää kansallisen verkostokomitean hyväksyntää. Liittyminen aiheuttaa puolestaan velvoitteita esimerkiksi tietojen luovuttamisesta ja tiettyjen laatuvaatimusten täyttämisestä. Päätökset siitä, mitkä verkostot kuuluvat järjestelmän piiriin tehdään arvioimalla niiden tuottama eurooppalainen lisäarvo sekä prioriteetti yleistä kansanterveystyötä ajatellen.

Edellisten lisäksi on EU:n tutkimusrahoituksen avulla syntynyt kysymyksenasettelultaan suppeampia ja erikoistuneempia verkkoja joiden liittyminen mukaan isoon järjestelmään saattaa tulla jossain vaiheessa ajankohtaiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi Calici-viruksiin, Lymen borrelioosiin ja punkkienkefaliittiin erikoistuneet asiantuntijalaboratorioiden verkot. 

Järjestelmän kehittyessä ja monipuolistuessa myös komissio tarvitsee lisää asiantuntemusta ja teknisiä voimavaroja. Bioterrorismiuhan provosoimana on osoitettu varoja yhteiseen tekniseen koordinaatiostruktuuriin johon tulee muun muassa tartuntatautien ja tietojen vaihdon erikoisasiantuntijoita. Nyt komissio on myös tehnyt ehdotuksen 9.5 miljoonan euron vuosibudjetilla pyörivästä erillisestä virastosta, jonka tehtävänä olisi kenties viidenkymmenen henkilön voimin koordinoida ja tukea tartuntatautiverkoston toimintaa ja siihen liittyvää jäsenmaiden yhteistä epidemiaselvitystä, joka voisi käynnistyä mikäli syntyisi uhkatilanne joka voisi aiheuttaa vaaraa EU-kansalaisille ja jossa yhteisin voimin saavutettaisiin merkittävää lisäarvoa. Siis eräänlainen Euroopan CDC, joka ei kuitenkaan voisi tehdä kaikkea sitä mitä CDC USA:ssa tekee.