Suomessa sikiö ei ole oikeussubjekti. Syntyessään pienokainen tavallaan lunastaa juridiset perusoikeutensa ja hänestä tulee lain edessä persoona. Tämän vuoksi esimerkiksi perustuslaissa säädetty oikeus elämään ei estä raskaudenkeskeytystä. Täysin lainsuojaton sikiö ei kuitenkaan ole, vaan se otetaan tavalla tai toisella huomioon eräissä säätelyissä, kuten muun muassa laissa lääketieteellisistä kokeista ja työsuojelulaissa.

Yleisemmin Suomessa sikiön aseman parantamiseksi tehdyt ehdotukset ovat liittyneet esimerkiksi mahdollisuuteen laajentaa lastensuojelulakia tai päihdehuoltolakia siten, että niiden suomissa pakkohoitohoitoon mahdollistavissa säädöksissä sikiö katsottaisiin persoonaksi, johon kohdistuu uhka. Käytännön ideana on väläytelty mahdollisuutta ottaa raskaana oleva nainen pakkohoitoon tilanteessa, jossa sikiön terveys tai kehitys on uhattuna. Halua tai ehdotuksia sikiön oikeuksien laajentamiseksi esimerkiksi rikosoikeuden alueelle (vaarantaminen tai ruumiinvammantuottaminen) ei Suomessa ole ollut. USA:ssa moinen ilmiö alkoi 1980-luvun puolivälin jälkeen erityisesti huumeraskauksien viitoittamana ja käsiteltyjä tapauksia on kymmeniä. Tapausten määrän uskotaan nousevan satoihin. 
 

HIV vs. haikara

Onko HIV-tartunnastaan tietoinen nainen vastuussa partnerin lisäksi myös tulevasta lapsesta? Onko vanhemmalla vastuuta lapsistaan, esimerkiksi siitä ettei tällä ole turhaa kärsimystä, jo ennen näiden syntymää tai jopa ennen hedelmöittymistä. Tällaisiakin pohdintoja on käyty, joskin ne törmäävät moniin pulmiin. Voidaan kysyä kuka määrittelee lapsen elämän laadun ja millä mittareilla. Kaikilla naisilla ei aina ole mahdollisuutta, vaikka halua olisikin, ehkäistä raskautta saati saada riittävää raskauden ja synnytyksen aikaista hoitoa. Puolustajia löytyy sekä sikiöille että äideille.
 

Ei pakolla

Jos sikiöllä olisi juridinen asema, voitaisiinko esimerkiksi HIV-seulontoja alkaa tehdä vastoin äitien tahtoa, vetoamalla mahdollisuuteen vähentää sikiölle koituvaa varaa? Tällöin törmättäisiin kysymykseen kumpi on tärkeämpää: suojella naisen oikeutta koskemattomuuteen vai yrittää suojella sikiötä vaaralta. Raskaana olevan naisen HIV-tartunta voi päihteiden käytön tavoin kolkuttaa salassapitokynnystä. Vuonna 2001 Yhdysvaltojen korkein oikeus totesi, että Etelä-Carolinan yliopistollinen sairaala oli toiminut perustuslain vastaisesti ilmoittaessaan raskaana olevien naisten positiivisten päihdeseulontojen tuloksia poliisille naisten ollessa tietämättömiä heille tehdystä testistä ja sen merkityksestä. 
 

Synnytyksen jälkeen 

Suurimalla osalla naisista on halu taata tulokkaalleen paras mahdollinen lähtökohta. Miksi sitten sikiön ja äidin oikeudet pitää asettaa vastakkain ja esittää vaateita äidin tuottamusvastuusta? Uhkana on, että vastakkainasettelu lisää kaikkiin raskaana oleviin naisiin kohdistuvaa kontrollia. Voisi kuitenkin ajatella, että sikiölle hyvää haluava panee sikiön hyvinvoinnin oman koskemattomuutensa edelle. On myös esitetty pelkoja, että riskiryhmiin kuuluvat naiset alkaisivat välttää neuvolapalveluja, jos neuvoloissa aletaan kiinnittää huomioita esimerkiksi päihteiden käyttöön tai äidin infektiotauteihin. Vaan entä jos elämänsä kanssa solmussa olevat naiset olisivatkin huojentuneita kun joku puuttuu asiaan johon heillä itsellään ei ole voimia?

Kirjallisuutta:
Panossian AA., Panossian V, Doumannian. Criminalization of perinatal HIV-transimission. The journal of legal medicine. 1998;19:223-255. 

Schroedel Jean Reith. Prenatal Drug Exposure and thirty-part fetl killing. Kirjasssa: Schroedel: Is the fetus a person. A cpmparasion of policies across the fifty states. Cornel university press. 2000.

Turunen Riitta. Sikiön oikeudet - ja äidin. Suomen Lääkärilehti 7/1996 vsk 51:726-729.

U.S Supreme Court. Ferguson et al v City Charleston rt al. No 00-936. Päätös. 21.3.2001.

U.S Supreme Court. Randon Bragdon v Sidney Abbt et al. No 07-156. Päätös 25.7.1998.