Kansallinen HIV-strategia ohjaamaan toimintaa

 

Kansallinen HIV-strategia ohjaamaan toimintaa
Pauli Leinikki, tutkimusprofessori
KTL, Infektioepidemiologian osasto
09 4744 8403, pauli.leinikki@ktl.fi

Suomen HIV-tilanne on pysynyt varsin hyvänä. Vuosittaisten uusien tartuntojen määrä asukaslukuun suhteutettuna on samalla tasolla kuin muissa pohjoismaissa. Tartunnan saaneita on yhteensä kuitenkin alle puolet esimerkiksi Ruotsin ja Norjan luvuista. Viime vuonna uusia tartuntatapauksia on todettu 127. Tilanteen kehittyminen on kiinni omista toimistamme. Kansallinen HIV-asiantuntijaryhmä on luovuttanut sosiaali- ja terveysministerille ehdotuksensa lähivuosien toiminnan tavoitteista. Maassamme ainakin 250 henkilön tiedetään kuolleen AIDS:iin, ja lähes 500 saa jatkuvaa lääkehoitoa, joka estää heidän ennenaikaisen kuolemansa. Infektion kanssa elää arviolta yli tuhat henkilöä. 
 

Uhat tiedossa

Uhkakuvat on helppo tunnistaa. Huumeiden käyttöön liittyviä laajoja HIV-epidemioita on viimeisten viiden vuoden aikana esiintynyt erityisesti Baltian maissa ja Venäjällä mutta myös Suomessa on saatu osamme. Neulojen ja ruiskujen yhteiskäyttö levittää virusta tehokkaasti, jos joku yhteiskäyttöön osallistuvista sattuu olemaan tartunnan kantaja. Ongelmaan voidaan puuttua vaikuttamalla suoraan huumeiden käyttäjiin mutta ongelma ei poistu, ellei huumeiden käyttöä kokonaisuudessaan saada paremmin hallintaan. 

Suojaamattoman seksin kautta tapahtuva tartunta on maailmanlaajuisesti ottaen tärkein HI-virusta levittävä tekijä. Myös Suomessa merkittävä osa tartunnoista saadaan kotimaassa seksin välityksellä, yhtä hyvin miesten välisessä seksissä kuin heteroseksissäkin. Huumeidenkäyttöön liittyvän prostituution merkitys tartunnan levittämisessä on ilmeisesti kasvamassa nopeasti. Lähialueille suuntautuva seksipitoinen matkailu on seuraavien kolmen-neljän vuoden kannalta ehkä merkittävin uhkamme, joskaan puhtaasti kotimaisten tartuntojen merkitystä ei voi vähätellä. Lisäksi ne kytkeytyvät läheisesti toisiinsa.

Läheskään kaikki tartunnalle altistuneet eivät saa ajoissa tietää taudistaan ja voivat siten levittää sitä tietämättään edelleen. Vaikka menestyksellinen lääkehoito onkin lisännyt halukkuutta hakeutua testattavaksi, näyttää ilmeiseltä, että edelleen valitaan  tietoisesti tai tahtomatta  usein sellainen käyttäytymisvaihtoehto, ettei testiä tehdä. Testauskynnyksen hallittu madaltaminen on eräs keino vaikuttaa asiaan. Sitä onkin jo käytetty esimerkiksi vankiloissa menestyksellisesti.
 

Tehostuva ja monimutkaistuva hoito

Lääkehoito on viimeisten vuosien aikana kehittynyt nopeasti. Usean lääkeaineen yhdistelmähoito parantaa jo oireilevien potilaiden kuntoa palauttaen monesti työkyvyn lähes täysin. Kliinisesti terveillä lääkehoito taas lykkää oireiden ilmaantumista, jopa vuosilla. Hoidon toteuttaminen on kuitenkin sekä potilaan että terveydenhuollon kannalta hyvin vaativaa ja hoidon onnistumiselle välttämättömiä toimintaedellytyksiä olisikin pyrittävä parantamaan. 

Hoidon piirissä olevien määrä on kasvanut ja kasvaa edelleen. Lisäksi hoito on tullut aikaisempaa vaativammaksi. Erityisesti huumeidenkäyttäjillä monimutkainen yhdistelmähoito ei läheskään aina tahdo onnistua ilman erikoisjärjestelyjä ellei myös huumeriippuvuutta pystytä hallitsemaan. 

Kipeä kysymys tulee olemaan rajanveto siitä, keille oikeus korkeatasoiseen ja maksuttomaan hoitoon voidaan ulottaa esimerkiksi EU:n laajentuessa tai maahanmuuton lisääntyessä.

Immuunikato lisää tuberkuloosin riskiä ja tarttuvuutta ja lähialueillamme yleisenä esiintyvä lääkkeille vastustuskykyinen basillikanta saattaa tätä tietä päästä leviämään maahamme. Seuraukset olisivat varsin vakavia. 
 

Kansallisen HIV/aids -strategian merkitys

Sosiaali- ja terveysministeriön nimeämä HIV-asiantuntijaryhmä on seurannut Suomen HIV-tilanteen kehittymistä ja tehnyt aloitteita uhkien torjumiseksi. Ryhmä on nyt valmistellut ehdotuksen kansalliseksi HIV/aids -strategiaksi. Asiakirja vastaa niin kutsuttua national aids-policya, jonka laatimista esimerkiksi YK-järjestöjen yhteinen UNAIDS-ohjelma on kaikille maille suositellut ja jonka tekemiseen useat maat, Suomi mukaan lukien, ovat YK:n erityisistunnossa kesällä 2001 sitoutuneet. 

Sen kautta maamme HIV-epidemiaan vaikuttavia tärkeimpiä tekijöitä ja puutteita nostetaan esiin ja torjuntatyön kannalta tärkeimmille osa-alueille pyritään asettamaan konkreettiset tavoitteet. Tavoitteet on asetettu niin, että niiden toteutumista voidaan oikeasti seurata. Niitä on kaikkiaan 17. 
 

Mitattavia tavoitteita

Kunnianhimoisimmat tavoitteet liittyvät uusien tartuntojen ehkäisyyn. Ilmaantumisluvuissa olisi päästävä lasku-uralle tähän saakka jatkuneen nousu-uran sijasta. Tavoite koskee kaikkia tartuntamuotoja ja on siksi varsin kunnianhimoinen. Prevention onnistuminen edellyttää jatkuvaa työtä ja innovatiivisia lähestymistapoja, joihin tarvitaan mukaan yhtä hyvin kansalaisjärjestöt kuin viranomaisetkin. Onnistuminen edellyttänee eräiltä osin myös resurssoinnin uudelleen arvioimista, mutta ennen kaikkea aktiivista toimintaa. 

Meidän oloissamme hyvä hoito on myös ennalta ehkäisyä. Se tukee hoitoon hakeutumista ja vaikuttaa paljon tartunnan saaneiden käyttäytymiseen ja riskinottoon. Samaan suuntaan vaikuttaa myös tartunnan saaneiden sosiaalisen syrjäytymisen estäminen. Siksi sen vahvistaminen on asetettu yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi

Niin preventio- kuin hoitotyönkin yhdenmukainen ja hyvä toteutuminen koko valtakunnan alueella on yksi tavoitteista. Asian selvittämiseksi ehdotetaan konsensusmenettelyä, joka olisi käynnistettävä mahdollisimman pian.

Näyttää siltä, etteivät HIV- ja aids-kysymykset edelleenkään saa riittävästi huomiota HIV-tartunnan saaneiden kanssa työnsä kautta tekemisiin joutuvien henkilöiden perus- tai täydennyskoulutuksessa. Asian kehittäminen vaatii sekä lisäselvityksiä että viranomaistahojen yhteistyötä. 

Myös tartunnan saaneiden asemaan liittyviä ongelmia on syytä jatkuvasti pitää esillä ja pyrkiä kaikin tavoin turvaamaan heidän sosiaalisen asemansa säilymisen, eli estää syrjintää. 

Kansainvälisen yhteistyön tavoitteita asetettaessa ollaan valinnan edessä: onko tärkeämpää panostaa globaalin HIV-epidemian haittojen vähentämiseen vaiko nopeasti pahentuneen lähialueittemme HIV-tilanteen korjaamiseen. Työryhmä päätyy muotoilussaan asettamaan lähialueyhteistyön kansainvälisen toimintamme painopistealueeksi. 
 

Tavoitteet suuntaamaan jatkotoimia

Työryhmä on pyrkinyt tavoitteiden avulla havainnollistamaan nykyisen tilanteen pohjalta ne asiat, joiden tulisi olla etusijalla kansallisessa HIV-politiikassamme. Mikäli tavoitteet voidaan hyväksyä, niiden pohjalta on yksinkertaista laatia kuka-tekee-mitäkin-ja-mistä-se-maksetaan -lista. Näiden toimien avulla toivotaan hiipien huonontuvan HIV-tilanteen pysyvän kurissa myös pitemmällä tähtäimellä.
 
Lehden aineistoa lainattaessa lähde on aina mainittava.
Takaisin sisällysluetteloon