Masennuspotilaat usein moniongelmaisia

 

Masennuspotilaat usein moniongelmaisia
Tarja Melartin, LL, tutkija
KTL, Mielenterveyden ja Alkoholitutkimuksen yksikkö
tarja.melartin@ktl.fi

Vantaan Depressiotutkimuksessa todettiin, että selvä enemmistö erikoissairaanhoidon masennuspotilaista kärsii useasta samanaikaisesta psykiatrisesta ongelmasta (monihäiriöisyydestä). Potilaista noin puolella diagnosoitiin samanaikainen ahdistuneisuushäiriö, vajaalla puolella persoonallisuushäiriö ja neljännes potilaista kärsi samanaikaisesta alkoholiriippuvuudesta tai väärinkäytöstä. Erikoissairaanhoidon masennuspotilaat ovat psykiatrisesti moniongelmainen ryhmä, mikä tulee huomioida hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa.

Vakava masennustila on psykiatrinen häiriö, jolle tyypillisiä oireita ovat masentunut mieliala, merkittävästi alentunut kyky kokea mielihyvää, jatkuva väsymys, ruokahaluttomuus, unettomuus, keskittymisvaikeudet, psykomotorinen hidastuneisuus tai kiihtyneisyys, syyllisyyden ja arvottomuuden tunteet sekä kuoleman toiveet tai itsemurha-ajatukset. Vakava masennustila on usein kulultaan krooninen ja siihen liittyy huomattava uusiutumistaipumus. Lisäksi se lisää itsemurhariskiä ja voi aiheuttaa vakavan toimintakyvyn laskun.
 

Masennukselle huono ennuste

Psykiatrisen monihäiriöisyyden on todettu liittyvän vakavan masennustilan huonoon ennusteeseen kuten uusiutumisriskiin, osittaiseen toipumiseen, itsemurhiin ja toimintakyvyn laskuun. Monihäiriöisyyden tunnistaminen on tärkeää myös, koska samanaikaiset häiriöt vaikuttavat esimerkiksi lääkkeiden valintaan. Kokonaiskuva vakavasti masentuneiden potilaiden monihäiriöisyydestä on kuitenkin puutteellinen. Vaillinaisesti on myös tutkittu sitä, miten monihäiriöisyyden esiintyminen vaihtelee iän, sukupuolen, koulutuksen, tulotason ja asuinalueen sekä elämänaikaisten depressiojaksojen määrän ja oiresyvyyden mukaan. Aiempien tutkimusten tulosten yleistettävyys psykiatriseen erikoissairaanhoitoon ei myöskään ole itsestään selvää, koska potilasaines on niissä usein valikoitunutta (esim. ainoastaan sairaalapotilaita). 

Vantaan Depressioprojekti (The Vantaa Depression Study) on Peijaksen sairaalan psykiatrian tulosyksikön ja Kansanterveyslaitoksen mielenterveyden ja alkoholitutkimusyksikön yhteisprojekti, joka samalla on osa laajempaa Vakavan masennuksen hoidon kehittämis- ja tutkimusprojektia Peijaksessa. 

Peijaksen sairaalaan psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa seulottiin tutkimukseen helmikuun 1997 ja toukokuun 1998 välisenä aikana noin 800 potilasta. Seulonta kohdistui kaikkiin erikoissairaanhoitoon hakeutuviin, sinne jo lähetettyihin potilaisiin sekä hoidossa oleviin potilaisiin, joilla todettiin psyykkisen voinnin huononemista. Potilaiden tuli olla 20-59-vuotiaita, eikä heillä saanut olla aiempaa skitsofrenian tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosia.
 

Ainakin yksi muu häiriö

Potilaat haastateltiin ajankohtaisen vakavan masennustilan varmistamiseksi. Tutkimukseen valikoitui 269 erikoissairaanhoidon potilasta. Samalla diagnosoitiin myös muut samanaikaiset psykiatriset häiriöt. 

Pääosa tutkimukseen osallistuneista oli naisia (73%) ja avohoitopotilaita (83%). Puolella potilaista oli parisuhde ja yli puolet oli työelämässä. Suurimmalla osalla masentuneita potilaita diagnosoitiin vähintään yksi muu samanaikainen psykiatrinen häiriö. Yli puolella (57%) todettiin samanaikainen ahdistuneisuushäiriö, vajaalla puolella (44%) persoonallisuushäiriö ja neljänneksellä (25%) alkoholiriippuvuus tai -väärinkäyttö.
 

Ei vain masennus

Ahdistuneisuushäiriöissä keskeistä on korostunut ahdistuneisuuden tunne, joka kokemuksellisesti vastaa lähinnä voimakasta pelkoa. Tähän kokemukseen liittyy myös ruumiillisia tuntemuksia kuten esimerkiksi hengenahdistusta, sydämentykytystä ja hikoilua. Häiriöstä kärsivä ihminen pyrkii välttämään sellaisia tilanteita tai asioita, jotka aiheuttavat ahdistuksen tunnetta.
Persoonallisuushäiriöllä tarkoitetaan pitkäaikaista, pysyvää, laaja-alaista ja kulttuurille vierasta tapaa käyttäytyä, joka on jatkunut aikuisiällä vähintään viisi vuotta ja joka aiheuttaa yleensä merkittävää kärsimystä ja haittaa. 
Alkoholiriippuvuudelle on keskeistä päihteen hallitsematon käyttö, johon usein liittyy mm. lisääntynyt päihteen sietokyky, vieroitusoireita sekä sosiaalisen ja ammatillisen elämän ongelmia. Alkoholin väärinkäytölle ominaisia ovat toistuvat päihtymistilat, joihin liittyen potilaalla on fyysisiä ja/tai psyykkisiä haittoja.

Nämä psykiatriset ongelmat kasautuivat masennuspotilailla. Vain viidennes potilaista kärsi ainoastaan ajankohtaisesta vakavasta masennuksesta. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivillä masennuspotilailla esiintyi usein myös persoonallisuushäiriö/häiriöitä ja alkoholiongelma. Persoonallisuushäiriöitä esiintyi enemmän niillä potilailla, jotka olivat jo aiemminkin kärsineet masennuksesta tai niillä, jotka asuivat sosioekonomisesti heikommilla alueilla. Alkoholiongelmia oli enemmän miehillä kuin naisilla. Masentuneilla sairaalapotilailla esiintyi enemmän tiettyjä ahdistuneisuus- ja persoonallisuushäiriöitä sekä alkoholiriippuvuutta kuin avohoitopotilailla.

Erikoissairaanhoidon masennuspotilaat ovat psykiatrisesti moniongelmaisia. Psykiatriset ongelmat kasautuvat ja niiden esiintyvyys vaihtelee sukupuolen, asuinalueen, hoitopaikan ja masennuksen aiemman esiintyvyyden mukaan. Monihäiriöisyys ja sen vaihtelu tulee huomioida masennuspotilaiden hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa.

Melartin TK, Rytsala HJ, Leskela US, Lestela-Mielonen PS, Sokero TP, Isometsa ET. Current Comorbidity of Psychiatric Disorders Among DSM-IV Major Depressive Disorder Patients in Psychiatric Care in the Vantaa Depression Study. J Clin Psychiatry 2002; 63:126-134.
 
Lehden aineistoa lainattaessa lähde on aina mainittava.
Takaisin sisällysluetteloon