Nuorten aikuisten depressio vahvasti alihoidettu - vain osa hoidossa |
||
|
KTL, Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto |
||
|
Kansanterveyslaitoksen Nuorten Aikuisten Mielenterveys -projektissa on selvitetty nuorten aikuisten mielenterveyshäiriöitä ja erityisesti masennuksen esiintyvyyttä. Tutkimuksella on saatu uutta tietoa paitsi masennuksen ja siihen liittyvän toimintakyvyn häiriön esiintyvyydestä, myös mielenterveyspalvelujen tarpeesta ja palvelujen käytöstä. Nuorilla on mielenterveyshäiriöitä kaksi kertaa enemmän kuin lapsilla ja jotakuinkin yhtä paljon kuin aikuisilla. Esiintyvyys on suurimmillaan myöhäisnuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa: epidemiologisissa tutkimuksissa on arvioitu 10-40 prosentin kärsivän jostain mielenterveyden häiriöstä. Erityisesti mielialahäiriöt yleistyvät nuoruusvuosina. Masennustilojen yhden vuoden esiintyvyydeksi nuorten aikuisten aineistoissa on arvioitu jopa 15-17 prosenttia. Esiintyvyyden on arvioitu lisääntyvän edelleen. Masennustiloilla on huomattava kansantaloudellinen merkitys ja ne vaarantavat
monin tavoin nuoruusiän suotuisaa psyykkistä kehitystä sekä
siirtymävaihetta aikuisuuteen. Kansainvälisissä tutkimuksissa
on kuitenkin osoitettu, että vain pieni osa masentuneista nuorista
ja nuorista aikuisista on hoidon parissa. Suomalaisesta väestöstä
ei ole aiemmin ollut käytettävissä nuorten aikuisten mielenterveyden
häiriöitä ja mielenterveyspalvelujen käyttöä
koskevaa epidemiologista tutkimustietoa.
NAM tutkii nuoria aikuisiaKansanterveyslaitoksen Nuorten Aikuisten Mielenterveys -projektissa (NAM) on selvitetty 20-24-vuotiaiden kaupunkilaisnuorten elämäntilannetta, psyykkisen oireilun, päihteiden käytön ja mielenterveyshäiriöiden yleisyyttä sekä niihin liittyviä tekijöitä. Mielenterveyden häiriöistä on tutkittu erityisesti masennuksen esiintyvyyttä, tunnistamista ja ominaispiirteitä sekä mielenterveyspalvelujen tarvetta ja käyttöä tässä ikäryhmässä.Perustutkimus suoritettiin vuonna 1990 kyselytutkimuksena kymmenessä
helsinkiläisessä ja jyväskyläläisessä lukiossa.
Seurantavaiheessa vuonna 1995 nuorille (N=706) lähetettiin uusi kysely
ja kyselyvastausten perusteella osa nuorista kutsuttiin psykiatriseen hastatteluun.
Vuoden 1995 kyselytieto saatiin 652 nuorelta aikuiselta, joista 245 haastateltiin
strukturoidulla diagnostisella SCAN-haastattelulla (Schedules for Clinical
Assessment in Neuropsychiatry).
Neljäsosalla jokin häiriöJokin ajankohtainen mielenterveyden häiriö todettiin noin joka neljännellä nuorella. Yleisimmät häiriöt olivat depressiot (11%), ahdistuneisuushäiriöt (7%) ja päihdehäiriöt (6%). Kun kliinisesti merkittävä toimintakyvyn lasku otettiin lisäkriteeriksi, pienenivät esiintyvyysluvut noin puoleen.Tutkimusta edeltäneen vuoden aikana noin 18 prosentilla nuorista aikuisista oli jokin masennushäiriödiagnoosi. Vakava masennustila oli 12 prosentilla ja pitkäaikainen masennus eli dystymia noin neljällä prosentilla tutkittavista. Kun toimintakyvyn lasku otettiin diagnostiseksi lisäkriteeriksi, kliinisesti merkittävä masennushäiriö oli joka kymmenennellä. Naisilla masennus oli noin kaksi kertaa yleisempää kuin miehillä. Yleensä masennustilan lisäksi voitiin todeta jokin muu samanaikainen mielenterveyden häiriö. Useimmiten muu häiriö edelsi masennustilaa. Vain osa hoidon parissaNoin puolet masennustiloista kärsineistä nuorista aikuisista oli koskaan ollut yhteydessä mielenterveyspalveluihin, kolmanneksella oli ollut hoitokontakti tutkimuskohteena olleen masennusjakson aikana. Neljännes masentuneista ei ollut edes harkinnut ottaa yhteyttä mielenterveyspalveluihin. Jopa niistä tutkittavista, joilla todettiin vakava depressioon liittyvä toimintakyvyn häiriö, vain hieman yli puolet oli masennusjakson aikana hoidon parissa.Miehet raportoivat naisia vähemmän aiempia kontakteja mielenterveyspalveluihin, ja kaikki heidän yhteydenottonsa olivat tapahtuneet tutkimuskohteena olleen masennusjakson aikana. Miehet ilmoittivat naisia harvemmin edes harkinneensa yhteydenottoa mielenterveyspalveluihin. Masennusjakson aikaisia hoitokontakteja molemmilla oli kuitenkin yhtä paljon. Monihäiriöisistä kolme neljästä oli ollut yhteydessä mielenterveyspalveluihin. Miltei kaikki muutkin olivat sitä suunnitelleet. Joka toinen depressiosta pelkästään kärsineistä ei tuntenut tarvetta ulkopuoliseen apuun. Heistä vain viidennes oli ollut hoidossa. Yhteenvetoa tuloksistaTutkimustukokset vahvistivat aiempia havaintoja siitä, että depressio on nuorten aikuisten keskuudessa yleinen ja vahvasti alihoidettu mielenterveyden häiriö. Masennustiloihin liittyy usein merkittävä psykososiaalisen toimintakyvyn lasku, ja muiden mielenterveyshäiriöiden samanaikainen esiintyminen on pikemmin sääntö kuin poikkeus. Suurinta osaa masentuneista, joilla oli kliinisesti merkittävä toimintakyvyn lasku, ei hoidettu. Toisaalta kaikki masentuneet eivät kärsi toimintakyvyn häiriöstä, eivätkä koe tarvetta ulkopuoliseen apuun. Tutkimuksessa todettiin, että masennuksen arvioimisessa toimintakyvyn häiriön käyttö diagnostisena lisäkriteerinä erotteli ne masentuneet, joilla oli kliinisesti merkittävä masennus. Tällä havainnolla on merkitystä paitsi kliinisessä työssä, myös arvioitaessa hoidon tarvetta väestössä. Tuloksissa korostuu lisäksi komorbiditeetin merkitys depression vaikeusasteen ja hoidon tarpeen säätelijänä. Lisäksi nuorilla miehillä oli hoitokontakteja yksinomaan masennusjakson ajalta. Nuorten miesten yhteydenotot mielenterveyspalveluihin tulee ottaa vakavasti, varsinkin kun puolet masentuneista miehistä ei ollut edes harkinnut hakea apua masennukseensa. |
||
|
|
||
|
|
||