Terveys 2000 tutkimus kartoitti suomalaisen aikuisväestön suunterveyttä kattavasti ensimmäisen kerran sitten vuonna 1980 toteutetun Mini-Suomi tutkimuksen. Tietoja on kerätty poikkeuksellisen monipuolisesti haastattelun, kyselyjen sekä kliinisen ja röntgenologisen tutkimuksen avulla. 
 

Palvelujen käyttö lisääntynyt

Yli puolet suomalaisista aikuisista (55%) oli käynyt hammaslääkärissä edellisen vuoden aikana. Käyntikertoja oli keskimäärin 1,4. Vaikka hoidossa vuoden aikana käyneiden osuus oli kasvanut yli 20 prosenttiyksikköä vuodesta 1980, palvelujen käyttöaste on yhä alhaisempi kuin esimerkiksi muissa pohjoismaissa. Työikäiset ilmoittivat käyneensä hammaslääkärissä keskimäärin 1,5 kertaa vuoden sisällä, ja eläkeikäiset keskimäärin 0,9 kertaa.
 

Suunterveys parantunut

Kaksi kolmesta haastatellusta arvioi suunterveytensä hyväksi tai melko hyväksi. Kokoproteesin käyttäjien arviot eivät eronneet hampaallisten tutkittujen arvioista. Hampaattomien määrä väestössä oli vähentynyt 20 vuodessa naisilla 37:stä 12 prosenttiin ja miehillä 23:sta 14 prosenttiin. Vanhemmissa ikäryhmissä hampaattomuus oli kuitenkin vielä erittäin yleistä. Korkea-asteen koulutuksen saaneissa oli selvästi vähemmän hampaattomia kuin peruskoulun käyneissä. 

Kariesta sairastaviksi katsottiin ne tutkitut, joilla oli ainakin yksi hoitamaton kariespesäke. Aikuisväestön kariessairastavuus on vähentynyt dramaattisesti. Muutos on ollut suurin 30-54-vuotialla naisilla, joilla kariessairastavuus väheni kolmannekseen aiemmasta.

Iensairauksia katsottiin olevan niillä tutkituilla, joilta löytyi ainakin yksi syventynyt ientasku. Iensairaudet ovat vähentyneet vuodesta 1980 naisilla 69:stä 57 prosenttiin ja miehillä 84:stä 72 prosenttiin. Tilanteen paranemisesta huolimatta iensairaudet olivat edelleen hyvin yleisiä.
 

Sosiaaliset erot säilyneet

Lisääntyneestä hammashoitopalvelujen käytöstä ja yleisesti parantuneesta väestön suun terveydestä huolimatta, ikä, sukupuoli ja koulutusaste näyttivät edelleen määrittävän ryhmien välisiä terveyseroja. Vanhemmissa ikäryhmissä koettu suun terveys oli huonompi, hammashoidossa käyntien määrä pienempi, hampaattomien sekä kariesta ja iensairauksia sairastavien osuus suurempi kuin nuoremmissa ikäryhmisssä. Naiset kävivät useammin hammaslääkärissä, arvioivat suunsa terveyden paremmaksi; karieksen ja iensairauksien määrä oli vähäisempi kuin miehillä. Naiset olivat kuitenkin miehiä yleisemmin hampaattomia 54. ikävuoden jälkeen. Mitä enemmän sekä naisilla että miehillä oli koulutusta, sitä useammin he arvioivat suunsa terveyden hyväksi ja kävivät hammaslääkärissä. Hoitamaton karies ja hampaattomuus olivat sitä yleisempiä mitä vähemmän tutkituilla oli koulutusta.

Kerätty tieto on arvokasta, koska Suomesta puuttuu suun terveyden osalta säännöllisten, kliinisten väestötutkimusten perinne. Yhteiskunnan tukemasta aikuisten hammashoidosta on saatavilla tietoja vain terveyskeskussektorilta. Vaikka aikuisväestön palvelujen käyttö on kasvanut ja suun terveys on parantunut huomattavasti viimeisen 20 vuoden aikana, karies ja iensairaudet ovat edelleen merkittäviä ongelmia etenkin miehillä ja kaikilla eläkeikäisillä. Sukupolvien väliset erot suun terveydessä säilynevät vielä pitkään. Sosiaaliset erot suun terveydessä ja palvelujen käytössä eivät ole hävinneet.

Kirjallisuutta: 
Vehkalahti M, Paunio I, Nyyssönen V, Aromaa A, toim. Suomalaisten aikuisten suunterveys ja siihen vaikuttavat tekijät. Helsinki ja Turku, Kansaneläkelaitoksen julkaisuja AL:34, 1991.