Influenssavirusten evoluutio on tunnetusti nopeaa. Erityisen kiivasta on antigeenirakenteiden muuntuminen sekä A- että B-virusten pintaproteiineissa. Influenssarokotteiden suojatehon ylläpitäminen edellyttää rokotevirusten vaihtamista tämän antigeenievoluution tahdissa. Jo pitkään vähintään yhtä influenssarokotteiden kolmesta viruskomponentista (A-virusten alatyypit H3N2 ja H1N1 sekä B-virus) on jouduttu muuttamaan vuosittain.

Päätökset uusien rokotevirusten käyttöönotosta pohjautuvat Maailman terveysjärjestön koordinoiman laboratorioverkoston työhön, jossa seurataan epidemioita aiheuttavien influenssavirusten antigeenisia ja geeniainesta koskevia muutoksia. Verkostoon kuuluu noin 110 laboratoriota, joista Suomea edustaa Kansanterveyslaitoksen influenssalaboratorio.
 

Valinnassa ongelmia

Jokaisen kolmen rokoteviruksen valintaan liittyy omia ongelmia. A/H3N2-virusten kohdalla valintapäätöstä on paljolti helpottanut se, että uusien muotojen ilmaantuessa vanhat muodot ovat yleensä nopeasti kadonneet. Viime vuosien molekyyliepidemiologiset tutkimukset ovat myös helpottaneet ennusteen tekoa siitä, millaiset rakenteen muutokset voivat lisätä H3N2-virusten epideemistä puhtia. A/H1N1-virusten kohdalla rokoteviruksen valinta on ollut muutamana viime vuonna helppoa siksi, että antigeenimuutokset ovat olleet pieniä ja vanhukset ovat olleet vain vähäisessä määrin alttiita sairastumaan. Viime talven tapahtumat tekivät influenssa B -viruksen valinnan syksyn 2002 rokotteeseen erityisen vaikeaksi. 

Vuoden 1985 paikkeilla influenssa B -virukset jakautuivat kahteen kehityshaaraan. Uudet B/Yamagata/16/88-tyyppiset virukset syrjäyttivät vanhemmat B/Victoria/2/87-tyyppiset virukset. Influenssarokotteissa Yamagata-virus vaihdettiin Victoria-tyyppisen viruksen tilalle 1989. Koko 1990-luvun Yamagata-virukset säilyivät valtaviruksina. Vain niissä tapahtuneet pienehköt antigeenimuutokset vaativat aika ajoin rokoteviruksen vaihtamista. Victoria-haaran virukset eivät kuitenkaan täysin kadonneet. Niitä esiintyi edelleen Aasiassa, ja muuntumista tapahtui myös tässä kehityshaarassa. Viime talvena Victoria-haaran virukset levisivät myös Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Valtaviruksia olivat kuitenkin yhä Yamagata-haaran virukset, jotka vastasivat antigeenisesti hyvin syksyn 2001 rokotteen B/Sichuan/379/99-tyyppisiä viruksia. Kansanterveyslaitoksessa on tähän mennessä analysoitu 22:sta potilaasta talvella 2002 eristetyt influenssa B-virukset. Kaikki olivat Sichuan-tyyppisiä viruksia.
 

Victoria arvoitus

On vaikea ennustaa millainen on paluun tehneeseen Victoria-haaraan kuuluvien influenssa B -virusten kyky aiheuttaa epidemia ensi talvena. Lähinnä viruksen odottaisi leviävän 1990-luvulla syntyneiden lasten keskuudessa ja tekevän tästä sillanpääasemasta pistohyökkäyksiä vanhemman väestön immuunisuojattominta osaa kohtaan. Syksyn influenssarokotteessa Victoria-haaran virusten paluuseen on varauduttu vaihtamalla Sichuan-tyyppisen rokoteviruksen tilalle Victoria-virusten uusinta kärkeä edustava B/Hong Kong/330/01-tyyppinen virus. Valinnan huono puoli on se, että jos talven 2002 Sichuan-tyyppiset virukset palaavat, rokote ei anna parasta mahdollista suojaa niitä vastaan. Niille henkilöille, jotka ovat saaneet vuosittain influenssarokotuksen tai jotka ovat sairastaneet viime vuosina B-viruksen aiheuttaman influenssan, on kuitenkin pääsääntöisesti kehittynyt Sichuan-tyyppisiä viruksia vastaan immuniteetti, jota ensi syksynkin rokote voi tehostaa. On syytä korostaa, että B-viruksiin liittyvä ongelma ei vähennä ensi syksyn influenssarokotteen kykyä suojata influenssa A-virusten aiheuttamalta influenssalta. Useimpina talvina influenssa A -virukset ovat olleet B-viruksia suurempi uhka terveydelle.

Periaatteessa olisi ollut mahdollista ottaa syksyn 2002 influenssarokotteen rokoteviruksiksi sekä Victoria- että Yamagata-haaran B-virus. Käytännössä tästä vaihtoehdosta oli luovuttava, sillä muutos olisi edellyttänyt laajempia teho- ja haitattomuustestejä, kuin mihin aika riitti.